VATT:n tutkimuksen mukaan hyvätuloisten verojen alentaminen – toisin kuin usein väitetään – vähentäisi verokertymää.
Suomessa hyvätuloisten ansiotulojen verotus on yksi maailman korkeimmista. Maamme tuloverotus on OECD-maiden seitsemänneksi korkein. Keskimäärin veroihin menee 43,8 prosenttia tuloista, kun eskimäärin 35 OECD-maan tuloverot ja sosiaaliturvamaksut ovat hieman yli yksi kolmannes bruttotuloista.
Tästä syystä aina aika-ajoin esitetään väitteitä, että Suomessa hyvätuloisten verojen alentaminen olisi järkevää valtion tulojen kannalta.
Tämä ajatus perustuu tarjonnan taloustieteessä usein esitettyyn niin sanottuun Lafferin käyrään. Se kertoo veroasteen ja verokertymän riippuvuudesta. Lafferin käyrän mukaan valtion verokertymä kasvaa vain tiettyyn pisteeseen asti jos veroastetta nostetaan. Tämän jälkeen käyrä lähtee laskuun.
Eli toisin sanoen: veroasteen nosto vähentää verokertymää, jos veroaste on ennestään korkea. Tämä johtuu teorian mukaan siitä, että veroasteen nousu saattaa laskea työn tarjontaa, jolloin valtion tuloverokertymä laskee. Vastaavasti jos veroaste on liian korkea, olisi veronalenuksilla mahdollista nostaa valtion verotuloja.
Oletus optimaalisesta veroasteesta perustuu ajatukseen, että hyvin korkea rajaveroprosentti heikentää merkittävästi ihmisten kannustimia ansaita lisää tuloa tai raportoida ansaitsemiaan lisätuloja verottajalle. Kovapalkkaisimpien veronmaksajien veroja alentamalla voitasiin siisa saada lisää verotuloja, mikäli ihmiset alkavat ansaita merkittävästi lisää tuloa rajaveroprosentin laskun myötä.
Onko Suomessa siis korkeasta hyvätuloisten verotuksesta johtuen se tilanne, että heidän veroja alentamalla valtion kirstuun kilahtaisi nykyistä enemmän verotuloja? Lisäisikö hyvätuloisten veroalennus heidän kannustimiaan tehdä niin paljon enemmän töitä, että aktiivisempi työnteko kumoaisi alhaisemman veroasteen negatiiviset vaikutukset valtion verotuloihin?
VATT:n tutkijoiden mukaan vastaus on ei.
Ansiotulojen ylin rajaveroprosentti ei Suomessa ole yksinkertaisesti niin korkea, että sitä laskemalla saataisiin lisää verotuloja. Ylimmän tuloveroprosentin alentaminen ei siten ”rahoita itse itseään”, toteavat tutkijat Tuomas Matikka ja Kaisa Kotakorpi blogissaan.
Tutkijoiden mukaan Suomen nykyinen ansiotulon ylin rajaveroprosentti ei ylitä verotulot maksimoivaa veroprosenttia.
”On siis todennäköistä, että ylintä tuloveroprosenttia laskemalla menettäisimme verotuloja. Tällöin veronalennuksen hyvinvointivaikutus riippuisi siitä, kuinka paljon arvotamme eri tulotasoilla olevien henkilöiden hyvinvointia. Toisin sanoen ylimmän rajaveroprosentin alentaminen ei ole automaattisesti kaikkien hyvinvointia lisäävä politiikkatoimi.”
Matikan ja Kotakorven mukaan verotulot maksimoiva ansiotulojen ylin rajaveroprosentti on laskelmissa käytetyistä oletuksista riippuen noin 70–80 prosentia, mikä on selvästi korkeampi kuin nykyinen noin 65 prosenttia (hyödykeverot huomioon ottaen).
Hyvätuloisten veroprosentin pitäisi siis olla huomattavasti nykyistä korkeampi, jotta heihin kohdistuvasta veronalennuksesta olisi hyötyä valtiontaloudelle.
Tutkijat kuitenkin painottavat, ettei heidän saamansa tutkimustulos ota kantaa siihen, pitäisikö hyvätuloisten verotusta alentaa tai kiristää.
”Verotulot maksimoiva ylin tuloveroprosentti ei itsessään ole järkevä tavoite tai optimipiste johon pitäisi aktiivisesti pyrkiä. Julkisen vallan tulisi maksimoida kansalaistensa hyvinvointia, mikä on todennäköisesti eri asia kuin verotulojen maksimointi. Ei siis voida sanoa, että ylimmän rajaveroprosentin nostaminen verotulot maksimoivalle tasolle olisi yksiselitteisesti parasta mahdollista politiikkaa.”
