Kuluvana vuonna Helsingin pörssissä on tehty vilkkaasti yrityskauppoja. Jättiliikku oli YIT:n ja Lemminkäisenfuusio, jossa yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli peräti 3,4 miljardia euroa. Sponda ja PKC ostettiin pois pörssistä.
Tällä viikolla Kanadalainen CGI ilmoitti tänään tehneensä käteistarjouksen liiketoimintatiedon ja yritysinformaation ratkaisuja tarjoavasta Affectosta. Kiinteistösijoitusyhtiö Investors House tarjoutuu ostamaan puolestaan Orava Asuntorahaston koko osakekannan. Tarkoituksena on muuttaa Orava Asuntorahasto sijoitusyhtiöksi.
Perinteisesti yritykset hakevat yrityskaupoilla säästöjä päällekkäisten toimintojen karsimisella tai hyödyntämällä synergiaetuja.
Yrityskauppojen vilkkautta tällä hetkellä selittänee kuitenkin alhainen korkotaso, yritysten parantuneet kasvunäkymät ja myös yhtiöiden vahvat taseet. Alhaisen korkotason vallitessa ostettavan yhtiön alhainen velkaantuneisuus mahdollistaa edullisen velan käytön oston rahoituksessa ja mahdollistaa pääomarakenteen optimoinnin kaupan yhteydessä.
Kun pörssiyhtiöstä tehdään ostotarjous, on ostaja yleensä valmis maksamaan preemion eli ostotarjous on ostettavan yhtiön markkina-arvoa korkeampi.
Juuri preemio onkin se asia joka ostotarjouksen kohteena olevan pörssiyhtiön osakkeenomistajia kiinnostaa. Jos preemio on korkea, on houkutus tarttua ostotarjoukseen suuri.
Omistajien ei kuitenkaan pitäisi kiinnittää ostotarjouksessa huomiota preemioon, väittää Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilén toteaa Viisas Raha -lehdessä.
”Ainoa ja oikea tapa arvioida ostotarjouksen mielekkyyttä on osakkeen arvostustaso tarjoushinnalla.”
Vilénin mukaan preemion koko ei kerro mitään yhtiöstä maksettavasta hinnasta. Periaatteessa isokaan preemio ei välttämättä ole sijoittajalle houkutteleva tai vastaavasti pienikin preemio voi alla riittävä, jos osakkeen arvostustaso on kestämättömän korkea jo enne ostotarjousta.
Vilén perustelee näkemystään Comptelista tehdyllä ostotarjouksella, jossa tarjoushinta oli 30 prosenttia yli tarjousta edeltävän pörssikurssin. Tarjoushintaa pidettiin preemion perusteella liian alhaisena, vaikka ostotarjous hinnoitteli Comptelin 80 sen verrokkeja korkeammalle.
Ostotarjousta analysoitaessa pitää keskittyä siis arvostuskertoimiin ja muihin fundamentteihin, eikä preemioon.
