Suomen Pankin pääjohtaja antoi viime viikolla Eduskunnan talousvaliokunnalle tilannekatsauksen, jonka mukaan talouden riskit ja kriisit voivat jatkossa tulla yllättävästä suunnasta. Finanssisektorin mahdollinen epävakaus piilee nyt varjopankkitoiminnassa, eli pankkisektorin ulkopuolella.
Myös Suomen Pankin tutkimuspäällikkö Esa Jokivuolle varoittaa varjopankkitoiminnan riskeistä. Jokivuolteeen mukaan velkaantumista ja luottoriskin hallintaa olisi tärkeää seurata myös pankkisektorin ulkopuolisessa rahoituksessa.
”On ongelma, jos ei tiedetä toiminnan laajuutta.”
Varjopankkitoiminnalla tarkoitetaan joko osittain tai täysin perinteisen pankkisektorin ulkopuolista rahoituksen välitystä. Näissä toimijoissa on muun muassa luotonantajia ja pikavippifirmoja. Jopa yksityiset sijoittajat voivat toimia luotonantajina vertaislaina-alustojen kautta. Varjopankit eivät ole perinteisiä talletuspankkeja, eli ne eivät ota vastaan talletuksia, vaan rahoittavat toimintaansa muuten.
Varjopankit ovat usein pankkisektorin sääntelyn ulkopuolella. Varjopankeilla ei myöskään ole perinteisen pankkisektorin julkista turvaverkkoa, kuten talletussuoja ja keskuspankkilikviditeetti.
Pankkien sääntelyä on finanssikriisin jälkeen kiristetty selvästi. Yhä tiukemmalla sääntelyllä pyritään pienentämään riskejä. Sääntelyn kiristäminen on johtanut yllättävään ongelmaan: lisääntyvä sääntelyviidakko on alkanut houkutella rahoitussektorilla toimivia yrityksiä varjopankkitoimintaan eli sääntelyn ulkopuolelle.
Varjopankkitoiminnan suosion kasvun taustalla on myös digitalisaatio, joka mahdollistaa rahan jakamisen tehokkaasti ja pienemmin kustannuksin.
Varjopankeilla on kuitenkin tärkeä merkitys rahoitusmarkkinoilla.
Suomen Pankin ekonomisti Johanna Honkanen ja vanhempi ekonomisti Kimmo Koskinen arvioivat Euro&Talous-sivuston artikkelissaan, että ne lisäävät kilpailua ja ohjaavat varoja säästäjiltä investoijille.
”Varjopankkisektori laajentaa rahoituksen lähteitä ja tukee markkinalikviditeettiä sekä hajauttaa riskejä. Lisäksi varjopankit saattavat olla merkittäviä toimijoita tietyillä pienillä ja erikoistuneilla markkinoilla, joissa perinteisellä pankkisektorilla ei ole halua tai kykyä toimia. Varjopankit ovat toimineet myös merkittävänä lähteenä erilaisille rahoitusinnovaatioille.”, ekonomistit toteavat.
Ekonomistien mukaan varjopankkisektori oli Suomessa joulukuussa 2014 suuruudeltaan 132 miljardia euroa. Tämä vastaa alle neljäsosaa pankkijärjestelmän koosta. Varjopankkitoiminta on viime vuosina kasvanut pankkisektoria nopeammin.
Myös Honkanen ja Koskinen varoittavat varjopankkitoiminnan riskeistä.
”Varjopankit voivat kuitenkin pankkien tavoin olla potentiaalinen järjestelmäriskin lähde, mikä johtuu joidenkin toimijoiden suuresta koosta ja vahvoista kytköksistä pankkeihin, muihin rahoitusmarkkinatoimijoihin sekä reaalitalouteen.”
Lisäksi osa varjopankeista toimii ekonomistien mukaan rahoitusmarkkinoilla pankkien tavoin muuntamalla lyhytaikaista velkarahaa pitkäaikaisiksi lainoiksi ja epälikvidejä varoja likvideiksi sijoituskohteiksi tai siirtämällä ja hajauttamalla luottoriskejä. Myös velkavivun käyttö on jälleen kasvussa.
Ekonomistien mukaan varjopankkien markkina- ja likviditeettiriskien toteutumisen todennäköisyyttä ovat lisänneet monet seikat: epälikvideihin sijoituskohteisiin, kuten lainaportfolioihin, suuntautuvien sijoitusten lisääntyminen, pörssinoteerattujen sijoitusrahastojen suosion kasvu, yleinen tuottohakuisuus, sijoitusstrategioiden korreloituminen sekä markkinatakauksen vähentyminen.
”Erityisen herkkiä arvopapereiden hinnanmuutoksiin nähden ovat etenkin ne rahamarkkina- ja sijoitusrahastot, joista varoja voi nostaa hyvinkin nopeasti. Lunastusten äkillinen ja voimakas kasvu saattaa pakottaa rahastot realisoimaan sijoituksiaan nopeasti, mikä voi kriisitilanteissa kärjistää edelleen hinnanmuutoksia.”