Tulokset käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL):n uudesta katsauksesta, johon on koottu tutkimustuloksia terveyden tuloryhmittäisistä eroista ja näiden erojen kehityksestä.
”Elinajanodotteen erot ovat hieman kaventuneet viime vuosina, mutta koetun terveyden erot ovat kasvaneet sitten viime laman 2008”, toteaa THL:n tutkimusprofessori Sakari Karvonen.
Suurimmat tuloryhmien väliset terveyserot näkyvät ikävuosien 25 ja 80 välillä tapahtuneiden kuolemien vuoksi menetettyjen elinvuosien määrässä; köyhimmät elävät keskimäärin huomattavasti lyhyemmän elämän kuin rikkaat. Pienimmät terveyserot ovat taas itse raportoiduissa kansantaudeissa, joita sairastetaan kaikissa tuloryhmissä.
Elinajanodotteen erot eri tuloryhmissä ovat miesten keskuudessa selvästi suuremmat kuin naiset. Korkeimpaan tuloryhmään kuuluvien miesten elinajanodote on peräti 10,6 vuotta korkeampi kuin alimpaan ryhmään kuuluvien miesten.

THL:n mukaan tuloryhmien väliset terveyserot eivät johdu vain koulutuksesta ja ammattiasemasta, vaan osa juontaa juurensa elämän alkuvaiheisiin ja lapsuuden sekä nuoruuden perhetilanteeseen.
Lisäksi terveyspalvelujärjestelmä on THL:n mielestä rakenteeltaan eriarvoistava, sillä hyvätuloiset käyttävät tarpeisiinsa nähden enemmän palveluja kuin pienituloiset. ”Kokonaisuutena on kyse yleisemmästä eriarvoisuudesta, jonka seurauksena hyvä- ja huonotuloisten arkielämä ja elinolot eroavat tavalla, joka ilmenee terveydessä”, Karvonen jatkaa.
Köyhyyden ja terveyden välinen kausaliteetti eli riippuvuus ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen, sillä erot köyhien ja rikkaiden terveyseroissa saattaa johtua muistakin syistä kuin taloudellisesta asemasta.
Eroa on myös tuloryhmien välisissä elintavoissa.
Esimerkiksi alkoholiin liittyvät kuolemat selittävät merkittävän osan tuloryhmien kuolleisuuseroista. THL:n mukaan tuloryhmät eivät niinkään eroa käytetyn alkoholin määrän suhteen vaan kyse on enemmän erilaisista juomatavoista, joista aiheutuu eri tavalla haittoja niin käyttäjille kuin heidän läheisilleen.
”Terveyserojen kaventaminen edellyttää muutoksia palvelujärjestelmään, ihmisten elintapoihin sekä rakenteellisen tasoon, kuten köyhyyteen, epätasa-arvoon ja syrjintään, koulutukseen, työoloihin ja asumiseen. Erilaiset tukitoimet tulisi kohdentaa erityisesti heikommassa asemassa oleville”, Karvonen sanoo.