Oikeudenkäyntiä harkitessa kuka tahansa miettii oikeudenkäynnin sisältämiä taloudellisia riskejä. Oikeudenkäynnin aloittamiseen on korkea kynnys, koska sen tuoma taloudellinen tappio voi olla määrältään merkittävän kokoinen.
Oikeusministeriön mietinnössä Lapsenhuoltolain uudistamiseksi tuodaan esille miten toistuvat huoltoriidat ovat lapsen kannalta vahingollisia ja kuormittavat koko perhettä. Lähtökohdaksi sopimuksen tai päätöksen muuttamiselle olisi olosuhteiden olennainen muutos. Kaikkia tapauksia ei siis otettaisi tulevaisuudessa oikeuskäsittelyyn.
Oikeudenkäyntien vähentäminen on hyvä päämäärä ja käsiteltävien tapausten rajoittaminen on varmastikin yksi keino päästä tähän päämäärään. Tosin tähän päämäärään päästäisin muutakin kautta, esimerkiksi tutkimalla nykyisen järjestelmän sisältämiä kannusteita viedä vaikkapa lapsen elatukseen liittyvä riita oikeuteen.
Utopia
Otetaanpa esimerkki siitä, miten elatusriitojen tulisi mennä siinä tapauksessa, että sopimusta ei synny heti. Äidin tai isän tilanne muuttuu ja sen seurauksena maksetun elatuksen suuruus tulisi muuttua. Mikäli päädytään vaikka 200 euroa kuukaudessa -suuruiseen näkemyseroon, jäisi kummallekin mahdollisuus oikeudenkäyntiin ja sen riski olisi 20 000 euroa. Kummankin oikeudenkäyntikulut olisivat 10 000 euroa ja hävinnyt osapuoli maksaisi koko potin.
Koska elatukseen liittyviltä oikeudenkäyntikuluja ei ole käytännössä mahdollista suojautua vakuutuksen kautta, olisi oikeudenkäynnin taloudellinen riski kummallekin osapuolelle ihan oikeastikin tuo 20 000 euroa. Tässä tilanteessa jo oikeudenkäynnin mahdollisuus johtaisi siihen, että sovinnollinen ratkaisu löytyisi todennäköisestikin. Riidan kohteena oleva summa suhteutettaisiin riskiin. Toisaalta kohtuuttomia ja perusteettomia vaatimuksia puolin ja toisin, ei kovin helposti uskallettaisi esittää. Perusteeton vaatimus voitaisiin korjata oikeudessa ja silloin päälle tulisi vielä tuo 20 000 euroa maksettavaa.
Todellisuus
Jos isä joutuu työttömäksi, hän ei välttämättä saa elatusvelvollisuuttaan laskettua. Tämä ihan vaan sillä, että äiti kieltäytyy toimenpiteestä. Isän kohdalla tilanne on varsin ikävä. Ei ole mahdollista saada oikeusturvavakuutusta, joka kattaisi elatuskiistoihin liittyvät kulut. Vastapuoleksi oikeusjärjetelmä asettaa lapsen, ei äidin (lapsi on siis se joka virallisesti äidin tilille tulevan etuuden saa). Jos isä voittaisi oikeudessa, tulisi hänen silti maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa, koska lasta ei voida velvoittaa maksamaan vastapuolen kuluja. Nämä voittajan kulut ovat luokkaa 10 000 euroa.
Asiassa tulee myös huomioida, että oikeusprosessi voi kestää vuosia. Tällä aikajanalla on mahdollista, että isä saakin töitä. Silloin päädytään tilanteeseen, jossa oikeussalissa todetaan, että isällähän on nyt töitä ja elatuskykyä, joten isä on hävinnyt jutun. Silloin isä maksaa äidin oikeudenkäyntikulut omiensa päälle. Isän riski oikeuteen lähtimisestä elatusmaksujen osalta on siis 10 000 – 20 000 euroa.
Nyt jos äiti joutuu työttömäksi, niin hän voi vaatia elatuksen korottamista. Jos isä ei suostu, niin äiti harkitsee oikeusprosessia. Tässä tapauksessa kaikista pahin mahdollisuus äidin kannalta on, että äiti häviää jutun syystä tai toisesta. Jos syy on, että äiti on saanut uudestaan töitä, on äidin saama taloudellinen seuraamus pieni. Jos äiti häviäisi itse nostamansa oikeuskanteen, maksaisi valtio äidin oikeudenkäyntikulut (äitihän edustaa valtion silmissä lastaan, ei itseään). Isän voittaessa isä joutuisi silti maksamaan omat kulut 10 000 euroa. Äidin voittaessa isä maksaisi hänen oikeudenkäyntikulunsa ja lisäksi äiti saisi takautuvasti korkeampaa elatusta. Tapauksissa joissa elatusta lasketaan, ei takautuvaa käytäntöä puolestaan ole, koska rahat katsotaan jo käytetyn lapsen parhaaksi.
Äidin riski itse aloittamalleen oikeudenkäynnille on siis nolla euroa, valtion riski äidin aloittamalle oikeudenkäynnille 10 000 euroa, ja isän riski äidin aloittamalle oikeudenkäynnille 10 000 -20 000 euroa. Toisaalta äiti voi myös voittaa aloittamansa oikeudenkäynnin, ja jos hän voittaa, saa hän takautuvasti korkeampaa elatusta. Jos elatus jostain syystä laskisi olisi äidin riski tässäkin tapauksessa pienempi, koska alennettua elatusta ei voi periä takautuvasti takaisin. Syy on, että rahat on jo käytetty lapsen parhaaksi.
Lapsenhuoltolakiin liittyvä mietintö
On mielenkiintoista että Oikeusministeriön lausunnossa mainitaan useampaankin otteeseen naisiin kohdistuva väkivälta, muttei kertaakaan sitä henkistä ja taloudellista väkivaltaa jonka nykyinen järjestelmä kohdistaa selektiivisesti miehiin.
Eikä kyse ole pelkästään miehistä, näillä miehillä kun on usein uudet perheet ja siellä uudet lapset. Järjestelmän miehille asetettu taloudellinen taakka voi realisoitua esimerkiksi niin, että sen toisen vaimon säästämä potti, joka oli tarjoitettu siihen ensimmäisen oman lapsen kanssa vietettyyn äitiysvapaaseen, joudutaankin käyttämään miehen oikeudenkäyntikuluihin. Näin uusi äiti joutuukin viemään tarhaan sen kolme kuukautta vanhan vauvan ja palaa töihin. Onko yhteiskuntamme arvomaailma tosiaan sellainen, että yksi lapsi pakotetaan kolmekuukautisena tarhaan, jotta toisen lapsen äiti saisi satasen tai kaksi lisää kuussa? Kuinka hyvät edellytykset tilanne luo isän uusperheelle kohdella lapsiaan keskenään tasapuolisesti?
Nykyinen järjestelmä on pyrkimyksessään lapsen etuun päässyt luomaan epätasa-arvoisen kokonaisuuden, joka sortaa miehiä ja josta lapset kärsiävät niin suoraan kuin epäsuorastikin. Se on siis epäonnistunut yrityksessään päästä lasten kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Lopuksi todettakoon, että mietinto sisältää myös paljon hyviä asioita ja sillä pyritään viemään asioita oikeaan suuntaan. On esimerkiksi positiivista, että tulevaisuudessa äiditkin tullaan osallistamaan vanhempien väliseen kuljetuksiin liittyviin matkakuluihin. Joissakin tapauksissa pöydällä on muutakin kuin paikallisliikenteen bussilippu.
Voit halutessasi käydä lukemassa mietinnön täältä, ja kansalaisten on mahdollista myös kommentoida mietintöä lausuntopalvelun kautta.
Lapsenhuoltolait on selvästi tehty ”nainen edellä”, ei siis äidin eikä edes lapsen parhaaksi.
Miehelle on eron jälkeen sälytetty taloudellinen vastuu naisen elintasosta. Tämä on ymmärrettävää vain jos(ja ilmeisesti kun) lakeja ovat olleet sorvaamassa naipuoliset valmistelijat ja päättämässä naisilta eniten ääniä saavien puolueiden (nais)kansanedustajat.
Kenties joukossa on paljonkin sellaisia, jotka kokevat joutuneensa miestensä jättämiksi nuoremman naisen vuoksi. Julkilausumattomina motivaatioina miestä syrjiville laeille voidaan silloin nähdä ylimitoitettuun tasa-arvoon pyrkiminen ja jopa suoranainen kosto. Sen sijaan nykynaisen arvomaailman tuntien ei voitane ajatella, että ankarassa lastensuojelulaissa olisi kyse perheiden – siis viime kädessä lasten – suojelusta vaikeuttamalla miehen eroaikeita taloudellisin pakottein. Jos nimittäin suojelun kohteena olisi lapsi, se johtaisi samalla miehen aseman parantumiseen, mikä ei olisi tässä kontekstissa ”tasa-arvoista”.
Tämä on vain yksi esimerkki tasa-arvo-käsitteen väärinkäytöstä itsensä alistetuksi kokevan ryhmän valtapyrkimysten tukena. Onkin mielenkiintoista, millaisiin argumentteihin naisjärjestöt tulevat vetoamaan nyt kun pää on avattu todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi tällä sukupuolisen epätasa-arvon eli naisen ylivallan foorumilla.
Enpä ole kenenkään nähnyt tätä ongelmaa yhtä hyvin vielä esille tuoneen. Osuu asioiden ytimeen, mitä ei jostain syystä lainsäätäjä halua korjata vaan päinvastoin katkeroittaa lasten isiä. Vaikka monet isät viettävät lastensa kanssa 40-50% kalenteri-ajasta, käytännössä virallisten sopimusten ulkopuolella vielä enemmänkin, talous on kuten kirjoituksessa. Tämä 10-20kEur uhka myös mahdollistaa kiristämisen talousasioissa – kuka nyt ei mieluummin muutaman satasen laskuja kuittaile tasaisen väliajoin kuin lähtee käräjille jossa ei voi kuin hävitä rahallisesti. 10-20 kEur rahoilla saa lapsensa myöhemmin vaikka vaihto-opiskelemaan.
On uskomatonta, että on mahdollista, että ihmiselle voidaan langettaa maksettavaksi kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut, ihan ilman, että tekee itse yhtään mitään.
Samoin on käsittämätöntä, että miehen elatusmaksut voivat tuplaantua yht´äkkiä, ilman minkäänlaista omaa toimintaa, ihan vain sen vuoksi, että entinen puoliso synnyttää lapsen jonkun toisen miehen kanssa (=usein elatuskyvytön ja exä saa maksaakseen kaikki lasten kulut). Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että saman isän aikaisempien lasten äiti hoitaa vauvaa (muun isän) kotona kolmeki vuotta, elatusmaksuja maksavan isän uusi puoliso joutuu laittamaan pikkuvauvan hoitoon ja menemään töihin, jotta perhe selviää miehen aikaisempien lasten elatusvelvollisuudesta.
Osuva kirjoitus asiasta, joka on lähes tabu! Sen jälkeen, kun oikeusministeriö julkaisi ohjeen lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi, elatusmaksut ovat nousseet usein jopa kohtuuttomiksi. Lähivanhempi (usein äiti) voi eron jälkeen esim. saada lapsen ja jäädä hoitovapaalle, jolloin elatusvastuu yhteisestä lapsesta lankeaa etävanhemmalle 100%. Yhden lapsen elatustarpeeksi saadaan helposti oikeusministeriön laskukaavalla 500-700e!
Oikeusapua hakiessa huomioon otetaan etävanhemman uuden puolison tulot/varallisuus. Käytännössä lähivanhempi voi haastaa oikeuteen ”ilmaiseksi” lapsen nimissä, jolloin isän uusi puoliso on velvollinen maksamaan puolisonsa oikeudenkäyntikulut. Koska käytännön taloudellista riskiä lähivanhemmalla ei ole, oikeuteenhaastaminen on valitettavasti myös yksi huoltokiusaamisen keino. Lähivanhempi, joka harrastaa huoltokiusaamista, voi tahallaan yrittää romuttaa ex-kumppaninsa ja tämän uuden perheen talouden jatkuvalla oikeuteen haastamisella. Lähivanhempi voi jopa estää etävanhemman ja lapsen tapaamiset – ja hakea tämän jälkeen elatusmaksuun muutosta sillä perustein, ettei etävänhempi ole enää oikeutettu luonapitovähennykseen, koska ei tapaa lastaan. Härskiydellä ei ole rajoja tässä pelissä..
Tuon toisen lapsen saamisen voi kääntää myös toisinpäin. Elatusvastuu on ns. ankaraa vastuuta, joka tarkoittaa sitä, että elatusvelvollisen on ensisijaisesti täytettävä tämä velvollisuus ennen hänen muuta kulutustarvettaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos etäisä saa toisen lapsen uuden puolison kanssa, niin isä ei ole oikeutettu jäämään kotiin hoitamaan lastaan. Tai siis saa sitä lasta hoitaa, mutta isän elatuskykyä se ei laske. Isän, kun kuuluu olla töissä ja ansaita rahaa. Yhteiskunta siis arvottaa rahallisesti äidin saaman lapsen täysin eri tavoin kuin isän saaman lapsen.
Tasa-arvopuheissa puhutaan isyyden merkityksestä, mutta elatuksen kautta luodaan voimakkaat taloudelliset kannusteet siihen, että isä pidetään töissä ja poissa sieltä hellan äärestä lämmittämästä maitoa.