Suomalainen sosiaaliturva- ja verojärjestelmä rankaisee ahkeraa.
Kannustinloukulla tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa henkilön on vaikea lisätä käytettävissä olevia tulojaan lisäämällä työtekoa tai muuta tulonhankintaa. Esimerkiksi siis bruttotulojen nousu ei nosta käytettävissä olevia tuloja.
Kannustinloukut syntyvät pääasiallisesti kahdesta syystä: erilaisista kotitalouksille myönnettävistä vastikkeettomista eduista (kuten työttömyysturva tai tarveharkintainen sosiaaliturva) sekä verotuksesta.
Kannustinloukku saattaa syntyä esimerkiksi tilanteessa jossa pienen lapsen yksinhuoltaja saa työmarkkinatukea. Yksinhuoltajan bruttopalkan noustessa, käytettävissä olevat tulot eivät välttämättä nouse juuri lainkaan. Esimerkki tällaisesta kannustinloukusta löytyy täältä.
Toinen esimerkki kannustinloukuista on kahden päiväkoti-ikäisen lapsen perheestä.
Sosiaalivakuutus-sivustolla Laura Kosonen kertoo esimerkin kahden päiväkoti-ikäisen lapsen perheessä, jossa vanhemmista toinen opiskelee ja toinen on työtön. Vanhemmilla on silloin tällöin keikka- ja pätkätöitä, ja vanhemmat saavat työttömyys- ja opiskelijaetuuksien lisäksi asumistukea ja tuloista riippuen toimeentulotukea.
Kannustinloukku syntyy, koska pätkätöistä saatavat tulot vaikuttavat kuitenkin työttömyysturvaan, asumistukeen, opintoetuuksiin sekä lasten päivähoitomaksuihin. ”Joissakin tapauksissa perheelle jää käyttöön vähemmän rahaa, jos he ottavat vastaan työtä”, Kosonen toteaa.
Ongelman juurisyy piilee siinä, että Suomen sosiaaliturva on rakennettu vakituisissa, kokopäiväisissä työsuhteessa eläviä kansalaisia varten. Silpputöiden lisääntyminen on haaste sosiaaliturvajärjestelmälle.
Kannustinloukkujen purkamisessa sosiaaliturvan selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen on yksi tavoite, toinen on verotuksen muuttaminen kannustavammaksi. Yleensä erityisesti työn verotuksen keventäminen on nähty keinona purkaa kannustinloukkuja.
Valtiovarainministeriön vero-osaston neuvotteleva virkamies Fransiska Pukander suhtautuu kuitenkin epäillen työn verotuksen keventämisen hyödyllisyyteen.
Kannustinloukkujen purkamisessa verotus ei ole Pukanderin mielestä kustannustehokas keino, koska verotus perustuu vuosituloon ja kohdistuu aina suureen joukkoon ihmisiä, myös muihin kuin loukuista kärsiviin.
Yksi vaihtoehto voisi olla negatiivinen tulovero. Se tarkoittaa veromallia, jossa veroa maksetaan vasta, kun tulot ylittävät tietyn rajan. Jos tulot jäävät rajan alle, valtio maksaa henkilölle tulonsiirtoa eli negatiivista tuloveroa.
