Aloitteessa esitetään ulkomaalaislain sen pykälän kumoamista, joka edellyttää EU:n ulkomaista työntekijää rekrytoitaessa viranomaista arvioimaan, onko samalla alalla saatavilla suomalaista työvoimaa. Käytännössä saatavuusharkinta voi estää hyvänkin rekrytoinnin, ja Suomesta karkotetaan työntekijöitä, joihin työnantaja on ilmeisen tyytyväinen.
Työluvan saisi siis vastedes periaatteessa aina, jos on solmittu lakien ja työehtosopimusvelvoitteiden mukainen työsuhde.
Ensimmäisinä allekirjoittajina olivat Juhana Vartiainen, Anna Kontula, Veronica Rehn-Kivi, Emma Kari ja Tytti Tuppurainen. Lakialoitteen allekirjoitti yhteensä yli 100 kansanedustajaa.
Nykyisen ulkomaalaislain mukaan ennen työntekijän oleskeluluvan myöntämistä tulee työ- ja elinkeinotoimiston selvittää, onko työmarkkinoilla saatavilla kohtuullisessa ajassa tarkoitettuun työhön sopivaa työvoimaa sekä huolehtia, ettei työntekijän oleskeluluvan myöntäminen estä työmarkkinoilla jo olevan työvoiman työllistymistä. Tätä tarkoittaa työvoiman saatavuusharkinta.
Lakialoitteen mukaan käytännössä TE-toimisto arvioi saatavilla olevan, avoinna olevaan tehtävään sopivan työvoiman saatavuuden työnhakijarekisterin avulla. Yleensä työpaikka avataan järjestelmään noin 10 päivän ajaksi, jolloin kaikki työmarkkinoilla olevat henkilöt voivat sitä hakea. Jos sopivaa työvoimaa on tarjolla, myönteisen osapäätöksen edellytyksiä ei ole. Vuonna 2016 näitä TE-toimiston päätöksiä tehtiin yhteensä 8186, joista 5255 myönteisiä, 1801 osittain myönteisiä ja 1119 kielteisiä.
Kansanedustajat näkevät saatavuusharkinnassa useita ongelmia
Lakialoitteen laatineiden kansanedustajien mukaan saatavuusharkinnan rooli työvoiman määrän sääntelyssä on vähäinen, sillä se kohdistuu ainoastaan osaan ulkomaalaisesta työvoimasta (pääsääntöisesti EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleviin henkilöihin) ja vain osaan ammattialoista (ainoastaan matalapalkkaiset suorittavan työn alat). EU-kansalaiset, lähetetyt työntekijät ja viisumilla työskentelevät kausityöntekijät ovat määrällisesti merkittävimmät työntekijäryhmät Suomessa. Lisäksi myös muulla perusteella Suomessa oleskelevat ulkomaalaiset voivat tehdä työtä useimmiten ilman rajoituksia.
Koska työvoiman saatavuusharkinta säätelee vain varsin rajattua osuutta työmarkkinoista, ei sen voida katsoa toimivan merkittävänä välineenä työvoiman määrän tai työsuhteiden laadun yleisessä hallinnassa, lakialoitteessa todetaan.
Nykyinen järjestelmä edellyttää kuukausien lupaprosessia, joka voi johtaa myös kielteiseen päätökseen. Lakialoitteen mukaan tämä sopii huonosti työlupajärjestelmän tarkoitukseen. ”Etenkin isoissa kaupungeissa ulkomaalaiset työskentelevät usein matalapalkkaisilla palvelualoilla, joissa työsuhteet ovat lyhyitä ja esimerkiksi useiden osa-aikatöiden tekeminen tavallista.”
Järjestelmä asettaa myös kohtuuttomia velvoitteita yrittäjille ja työntekijöille selvittää työvoiman saatavuutta Suomessa ja EU-alueella silloinkin, kun kyse on jo Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten työlupaprosessista.
Saatavuusharkinta vaikeuttaa lakialoitteen mukaan työmarkkinoiden toimintaa myös työmarkkinoilla hyvin suoriutuvien henkilöiden osalta, kun hankala prosessi on käytävä uudelleen läpi alan vaihdoksen yhteydessä. ”Koska työpaikan vaihtoon yleensä liittyy parempi tuottavuus ja palkkataso, tämä hidastaa työmarkkinoiden normaalia toimintaa ja heikentää sekä ko. työntekijän taloudellista asemaa että verotulojen menetyksen kautta julkistaloutta”. lakialoitteessa todetaan.
Säätämisvaiheessa saatavuusharkinnan ajateltiin turvaavan Suomen työmarkkinoilla jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Lakialoitteen kirjoittaneiden kansanedustajien mukaan saatavuusharkinnalla ei ole vaikutusta kantaväestön työllisyyteen.
”Työsuhteiden määrä ei kuitenkaan ole vakio, eikä ole olemassa näyttöä siitä, että maahanmuuttajien työllistyminen heikentäisi kantaväestön tai maassa jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Ei ole myöskään syytä olettaa, että saatavuusharkinta vaikuttaisi oleellisesti suomalaiseen palkkatasoon. Mahdollisen ”palkkadumppauksen” kannalta merkitykselliset päätökset tehtiin jo säädettäessä työvoiman vapaasta liikkuvuudesta EU-alueella.”
Yksi lakialoitteen puuhamiehistä ja allekirjoittaneista, kokoomuksen Juhana Vartiainen perustelee saatavuusharkinnan poistamista Ruotsin esimerkillä.
”Ruotsista poistettiin saatavuusharkinta vuonna 2007, ja ulkomaisen työvoiman helpottunut rekrytointi on ollut maan hyvän työllisyyskasvun yksi selittävä tekijä. Ruotsin nykyinen sosialidemokraattinen hallitus arvioi uudistusta hiljattain uudelleen ja päätyi siihen, että saatavuusharkinnan poisto oli viisas ratkaisu. Fredrik Reindfeldtin ja Anders Borgin moderaattien uudistus jätettiin siis voimaan”, Vartiainen toteaa blogissaan.
Rakennusliitto vetoaa työministeriin: ”Ei avata Suomen työpaikkoja koko maailmalle”
Rakennusliiton mukaan Suomen työmarkkinoita ei pidä avata avoimeksi koko maailmalle poistamalla työvoiman tuonnin tarveharkinta. Rakennusliiton hallitus otti kantaa asiaan tänään kokouksessaan.
Saatavuusharkinnan poistaminen tarkoittaisi, ettei Suomessa asuvilla olisi mitään etusijaa päästä töihin avoimiin työpaikkoihin, liitto toteaa tiedotteessaan. Työnantajat saavat ottaa tekijät mistä päin maailmaa tahansa.
”Poliitikoilta näyttää kadonneen ymmärrys ja myötätunto Suomessa asuvia työtä tekeviä kohtaan. Meillä on tällä hetkellä puoli miljoonaa ihmistä työtä vailla. Suuri määrä nuoria ei ole päässyt koskaan ensimmäiseenkään työpaikkaansa. Ikääntyneiden mahdollisuus työllistyä käy koko ajan vaikeammaksi”, liitto painottaa.
Rakennusliitto muistuttaa, että Suomi osa Euroopan unionin 500 miljoonan ihmisen vapaita työmarkkinoita. ”Pääosa rajojen yli liikkuvasta työvoimasta työskentelee rakennusalalla. Tämä ilmenee palkkojen polkemisena ja kotimaisten nuorten yhä suurempana vaikeutena päästä rakennuksille töihin. Matalamman elintason maista tulevat tyytyvät pieniin palkkoihin, jotka kuitenkin ovat heidän kotimaansa palkkoja parempia.”
Jos työvoimaa aletaan tuoda EU:n ulkopuolisista matalan elintason maista, ongelma liiton mukaan kärjistyy. ”Mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa EU:n alueelle on miljoonille ihmisille niin houkutteleva, että sen päälle maksettava palkka saa olla mitä hyvänsä. Ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden palkkoja ei pystytä nykyäänkään juuri valvomaan ja kehitysmaista tulevien kohdalla se olisi täysin mahdotonta.”
Rakennustyövoima ulkomailta tulee aina vuokrayritysten kautta. EU-alueen välittäjät maksavat liiton mukaan liian pientä palkkaa, teettävät ylipitkiä työpäiviä ja jättävät usein sosiaalivakuutusmaksut maksamatta. Työsuhdeturvaa ei ulkomaisella vuokratyöntekijällä ole. Välittäjä voi lähettää työntekijän kotiin milloin haluaa.
EU-alueen ulkopuoliseen rakennustyövoimaan liittyy Rakennusliiton mukaan tätäkin suurempia ongelmia. ”Kehitysmaiden työntekijät joutuvat poikkeuksetta maksamaan välittäjälleen palkkion, yleensä ensimmäisen vuoden palkan. Ennen lähtöä raha joudutaan lainaamaan tai antamaan siitä vakuus. Tämä panee työntekijän täysin välittäjänsä armoille.”
Liiton mielestä työvoiman tuonnin täydellistä vapauttamista puuhaavat kansanedustajat suhtautuvat ylimielisesti työntekijöitä edustavien ammattiliittojen huoleen ja sanovat tietävänsä asiat paremmin.
Rakennusliiton hallitus vetoaa itsekin työmiehenä aikanaan töitä tehneeseen Sinisen ryhmän työministeri Jari Lindströmiin.” Suomessa asuvien työttömien asemaa ei pidä entisestään vaikeuttaa ja avata maamme työpaikkoja koko maailmalle. Kehitysmaiden rakennustyövoimaa välittäville järjestäytyneen rikollisuuden tavoin toimiville yrityksille ei pidä antaa pienintäkään jalansijaa Suomessa.”
