Tilastokeskuksen mukaan kuluttajahintojen vuosimuutos oli lokakuussa vaivaiset 0,5 prosenttia. Hintojen nousu on hiipunut selvästi 2000-luvun vaihteen jälkeen. Vielä ennen finanssikriisiä hinnat nousivat korkeimmillaan lähes viisi prosenttia. Sen jälkeen ovat hinnat ajoittain jopa laskeneet.
Myös muualla euroalueella inflaatio on edelleen hämmästyttävän alhainen. Eurostatin mukaan euroalueen inflaatio hidastui jälleen lokakuussa 1,4 prosenttia. Ruuan ja energian hinnasta puhdistettu pohjainflaatio oli vain 1,1 prosenttia.
Kyproksen, Kreikan ja Irlannin ohella Suomen inflaatio oli euroalueen hitainta.
Yleensä talouden noususuhdanteessa työttömyyden laskiessa palkat ja hinnat tuppaavat nousemaan. Nyt näin ei ole, sillä Suomi on väkevässä noususuhdanteessa – ilman inflaatiota.
Yhtenä selityksenä alhaiseen inflaatioon on pidetty maltillisia palkankorotuksia ja palkkojen nousua hillitseviä työmarkkinauudistuksia.
Investointipankki Goldman Sachs löytää syyn alhaiseen euroalueen inflaation Saksasta. Sen mukaan Saksassa palkankorotukset ovat pysyneet hyvin maltillisina työttömyyden hellittämisestä huolimatta. Siksi muissakaan euromaissa ei ole ollut varaa nostaa palkkoja kilpailukyvyn menettämisen pelossa.
Saksassa palkankorotuksia ovat hillitsevät 2000-luvun alussa toteutetut työmarkkinauudistukset, jotka ovat lisänneet työmarkkinoiden joustoja ja matalapalkkaisia töitä. Lisäksi pakolaiskriisi toi Saksaan paljon maahanmuuttajia, jolloin työnantajille tarjoutui mahdollisuus saada edullista työvoimaa.
Suomessa palkkojen nousua hillitsee hieman yli vuosi sitten sovittu kilpailukykysopimus.
Myös keskuspankkien kevyt rahapolitiikka luo perinteisen käsityksen mukaan inflaatiopaineita, koska keveä rahapolitiikka tarkoittaa liikkeellä olevan rahan määrän kasvua. Sekä Yhdysvaltojen keskuspankki Fed ja Euroopan keskuspankki EKP ovat harjoittaneet viime vuoden poikkeuksellisen löysää rahapolitiikkaa onnistumatta nostamaan inflaatiota.
Keskuspankkien huolena on aiemmin ollut liian korkean inflaation taltuttaminen. Nyt ongelma on päinvastainen. Alhainen inflaatio lisää pelkoja deflaatiosta, eli hintojen yleisestä laskusta.
Tämä vähentää keskuspankin liikkumavaraa. inflaatiovauhti on yhä kaukana keskuspankin tavoittelemasta vajaasta kahdesta prosentista vuodessa. EKP:lla olisi periaatteessa tahtoa vähentää massiivista velkakirjojen osto-ohjelmaa, mutta jos inflaatio pysyy matala, pankin on vaikea vähentää tukiostojaan saati nostaa korkoja.
Alhainen inflaatio tuo mukanaan myös riskin keskuspankin virheliikkeille, varoittaa Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius.
Jos kiristetään rahapolitiikkaa liian varhain ja liikaa, voi talouden kasvu taittua uudeksi taantumaksi kuten kävi Yhdysvalloissa 1970- ja 1980-lukujen taantumissa, Helenius varoittaa.
”Jos taas odotetaan liian kauan ennen kuin korkoja nostetaan, voi seurauksena olla vakava talouden ylikuumeneminen, joka ennen 2000-luvun alun taantumaa ja vuoden 2008 finanssikriisiä vei varallisuusarvot vaaralliseen ja perusteettomaan nousuun. Tämän seurauksena syntynyt dramaattinen hintakorjaus alaspäin voimisti seuraavaa laskusuhdannetta.”
Arvopapereiden osto-ohjelmien seurauksena keskuspankkien taseet ovat paisuneet ällistyttävän suuriksi.
Varainhoitoyhtiö Wallstreetin mukaan EKP:n tase on kasvanut jo noin 4400 miljardiin euroon. Puolentoista vuoden aikana EKP on ostanut paljon enemmän valtionlainoja kuin valtiot ovat niitä laskeneet liikkeelle.
Nyt EKP:n hallussa on peräti noin neljännes euroalueen valtionlainoista. Wallstreetin mukaan useiden maiden osalta EKP:n asettama 33 prosentin raja sen omistusosuudelle jäsenmaiden valtionlainoissa on tulossa vastaan, mikä puoltaa myös osto-ohjelman pienentämistä.