Oma talous

Vaurastuminen on vaikeaa tunteiden vuoksi – tässä viisi esimerkkiä huonoista rahapäätöksistä

Ihmisillä on tapana suhtautua rahaan tunteenomaisesti ja irrationaalisesti, väittää käyttäytymistaloustieteen ekonomisti.

Rahan säästäminen ja vaurastuminen on järkiperäisesti ajatellen yksinkertaista. Säästäjä voi tehdä vaikkapa säästösuunnitelman, jonka mukaisesti jokaisesta kuukausipalkasta jokin summa laitetaan esimerkiksi rahastoihin tai osakkeisiin.

Käytäntö onkin sitten jotain muuta. Yllättäviä kulutuskohteita tulee jatkuvasti esiin. Auton renkaat pitää uusia, pesukone pitää vaihtaa tai talonyhtiö on yhtiökokouksessa päättänyt ylimääräisen remonttivastikkeen keräämisestä.

Ihmiset eivät toimi rahan kanssa aina järkevästi.

Näin ainakin väittävät käyttäytymistaloustieteen ekonomisti Dan Ariely ja lakimies Jeff Kreisler uudessa kirjassaan ”Dollars and Sense: How We Misthink Money and How to Spend Smarter”.

Kirjoittajat luettelevat lukuisia tilanteita, joissa ihmiset näyttävät hoitavan raha-asioitaan irrationaalisesti. Kirjoittajat myös opastavat miten rahan hallintaa voidaan kehittää.

Amerikkalainen Business Insider -sivusto listasi viisi kirjassa kuvailtua tilannetta.

Mietimme rahaa suhteellisesti, emme absoluuttisesti

Rahan käytössä konkreettiset eurot ratkaisevat. Dollars and Sense -kirjan kirjoittajat kertovat kirjassaan tästä konkreettisen esimerkin.

Kuluttaja huomaa kenkäkaupassa 60 euron hintaiset kävelykengät, ja viiden minuutin kävelymatkan päässä olevassa liikkeessä samat kengät maksavat vain 40 euroa. Suurin osa ihmisistä on valmiita kävelemään viiden minuutin matkan säästääkseen 20 euroa.

Entäpä jos kyseessä onkin kalliimpi hyödyke?

Kuluttaja huomaa huonekaluliikkeessä sohvan, jonka hinta on 1000 euroa. Samanlainen sohva löytyy 980 euron hintaan viiden minuutin kävelymatkan päästä. Tässä tapauksessa suurin osa ihmisistä ei olekaan valmiita kävelemään viittä minuuttia säästääkseen 20 euroa.

Tämä johtuu siitä, että ihmiset ajattelevat asiat suhteellisesti, eivät absoluuttisesti. Molemmissa esimerkeissä säästö olisi euroissa sama 20 euroa. Kengät ovat toisessa liikkeessä kuitenkin 33 prosenttia halvemmat, ja sohva on vain kaksi prosenttia halvempi.

20 euron säästö on kuitenkin yhtä merkityksellinen niin pienessä kuin isossakin ostoksessa.

Ajattelemme virheellisesti, että meidän omistuksemme ovat yhtä arvokkaita kuin muiden

Kirjoittajat kertovat kirjassaan, että ihmisillä on taipumus yliarvostaa omistuksiaan.

Tyypillinen tilanne tästä vaikutuksesta syntyy kun ihmiset ovat myymässä asuntoaan. Omistajat saattavat ajatella asunnon olevan 200 000 euron arvoinen, mutta kiinteistövälittäjän mielestä asunto tarvitsee remonttia ja siksi sen arvo on vain 180 000 euroa. Jos omistajat eivät usko välittäjää, saattavat asuntokaupat jäädä syntymättä.

Omistajat siis näkevät asuntonsa arvokkaampana kuin mitä välittäjä tai potentiaaliset ostajat sen näkevät.

Yliarvostamme mennyttä ja aliarvostamme tulevaa

Kun ihmiset ovat sijoittaneet johonkin, vaikkapa asuntoon tai osakkeisiin, on heillä usein vaikea luopua sijoituksestaan vaikka se voisi olla taloudellisesti järkevää.

Kirjan kirjoittajat kertovat esimerkin autotehtaan toimitusjohtajasta, jonka johdolla yhtiö suunnittelee uutta automallia. Auton kehitystyöhön on jo laitettu 90 miljoonaa euroa ja automallin kehittämiseen pitäisi investoida vielä 10 miljoonaa. Sitten tuleekin tieto että kilpaileva yhtiö on kehittänyt paremman ja halvemman auton.

Useimmat yritysjohtajat ovat valmiita saattamaan auton kehitystyön loppuun 10 miljoonan euron panostuksella siitäkin huolimatta, että investointi on hukkaan heitettyä rahaa.

Ihmisillä on siis taipumus puolustella aiempia päätöksiään. Kuitenkin päätöksenteossa pitäisi katsoa tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Uponneet kustannukset ovat uponneita kustannuksia.

Emme tee kulutus- tai säästämispäätöksiämme etukäteen

Kirjoittajat käyttävät termiä ”Odysseus-sopimukset”. Kreikkalaisen tarun mukaan Odysseus vaati itsensä sidottavaksi laivansa mastoon, jotta tämä ei voisi antautua seireenien kutsuun.

Odysseuksen menetelmää voidaan soveltaa säästämiseen. Kuluttaja voi tehdä vaikkapa pankin kanssa sopimuksen kuukausisäästämisestä, jossa pankki siirtää automaattisesti kuluttajan tililtä 100 euroa joka kuukausi sijoitusrahastoon.

Tällöin kuluttaja joutuu tekemään päätöksen säästämisestä vain kerran. Jos hän ei tee tällaista sopimusta, joutuu hän joka kuukausi tekemään päätöksen säästämisestä. Tällöin voi syntyä houkutus luistaa säästösuunnitelmasta.

Kirjoittajat viittaavat kirjassaan Harvard Business Schoolissa tehtyyn selvitykseen. Selvityksessä havaittiin, että ne henkilöt joiden varoja siirtyi automaattisesti säästötilille, pystyivät kasvattamaan säästöjään peräti 81 prosenttia vuodessa.

Unohdamme vaihtoehtoiskustannuksen

Taloustieteen perusoppikirjoissa kuvaillaan käsite nimeltä vaihtoehtoiskustannus. Se kertoo valinnoillemme vaihtoehtoisten päätösten kustannuksen. Jos kuluttaja ostaa vaikkapa kuukausitulojen käyttämättömällä määrällä uuden talvitakin, hän ei voi ostaa jotain muuta.

Vaihtoehtoiskustannuksen avulla pystymme hallitsemaan kulutustamme. Jos kuluttaja pysähtyy miettimään, mitä mahdollisuuksia hän menettää ostaessaan jotain, se voi helpottaa kuluttajaa pysymään erossa turhista ostoksista.

Click to comment

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info@salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös