Sipilän hallituksen lakiehdotus aktiivimallista tulee voimaan vuoden 2018 alusta se muuttaa työttömyysturvan saamisen perusteita. Täyden työttömyysetuuden saaminen edellyttää jatkossa riittävän määrän työskentelyä, yritystoimintaa tai osallistumista työllistymistä edistävään toimenpiteeseen.
Täyden työttömyysetuuden saaminen edellyttäisi lakiehdotuksen mukaan, että 65 maksupäivän ajanjaksoon sisältyy vähintään 18 tuntia työskentelyä tai osallistumista työllistymistä edistävään toimenpiteeseen. Muutoin työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosenttia päivässä seuraavan 65 maksupäivän ajaksi.
Mistä on kyse?
Käytännössä leikkaus tarkoittaa noin yhden työttömyyspäivän korvausta, joka on 32,40 euroa. Työttömyysetuuden määrä palautuu normaaliksi, kun aktiivimallin ehdot 65 maksupäivän ajalta täyttyvät.
Niin sanotut aktiivipäivät saa suoritettua palkkatyössä, yritystoiminnassa tai osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin. Näitä ovat muun muassa työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu ja työkokeilu.
Työkyvyttömyyden tai vamman perusteella etuutta saavat työttömät tai omais- ja perhehoitajat eivät ole mallin piirissä. Myöskään työkyvyttömyyseläkehakemuksen ollessa vireillä tai lyhytkestoisen lomautuksen aikana aktiivisuutta ei edellytetä eikä työttömyysetuutta alenneta.
Aktiivisuusmallia luonnostelleen työryhmän mukaan lähtökohtana on työttömien työnhakijoiden kannustaminen työttömyyden alusta alkaen aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen työnhaussa, ja kannustaminen jatkuisi koko työttömyyden keston ajan.
Kansalaisaloite pyrkii kumoamaan aktiivimallin
Aktiivimalli on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Sitä on pidetty työttömien nöyryyttämisenä. Kriitikot ovat myös huomauttaneet, että töitä on vaikea hakea jos niitä ei yksinkertaisesti ole.
Esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista kriittisesti kirjoittava Uuninpankonpoika Saku Timonen lyttää aktiivimallin jyrkin sanakääntein.
”Tämä lakiestys on vain yksi osa hallituksen mielipuuhasta eli työttömien ruoskimisesta. Tavoitteena on ihan selkeästi siirtyä Saksan malliin, jossa työnantaja saa maksaa niin pientä palkkaa kuin suinkin ilkeää, ja yhteiskunta huolehtii työvoiman hengissä pitämisestä. Palkalla ei ole tarkoituskaan elää, vaan sosiaaliturva paikkaa palkkauksen puutteet. Yhteiskunta maksaa palkan ja työnantajat korjaavat voitot taskuunsa”, Timonen kirjoittaa blogissaan.
Aktiivimallin kumoamiseksi on jopa käynnistetty kansalaisaloite.
Aloitteessa todetaan perusteluina, että työnhakija ei päätä rekrytointiprosessin tuloksista, vaan työnantaja niistä päättää, joten on kohtuutonta rangaista työnhakijaa siitä, että työnantajan rekrytointivalinta ei ole osunut häneen. Työnhakija ei myöskään päätä siitä, onko omalla kotiseudullaan hänen urasuunnitelmiaan tukevia työllisyyspalveluita edes tarjolla, saatikka siitä, tuleeko hän valituksi hänen hakemiinsa palveluihin.
Vartiainen puolustaa mallia
Kokoomuksen kansanedustaja ja ekonomisti Juhana Vartiainen on kuitenkin esiintynyt viime aikoina voimallisesti aktiivimallin puolustajana.
”Se alentaa työttömyyttä. Tämä on kovaa politiikkaa, mutta uskon sen toimivan”, Vartiainen kertoo Taloussanomille.
Vartiaisen mukaan aktiivimalli joko vähentää työttömän vapaa-aikaa tai tuki pienenee. Siitä syntyy kannustimet ottaa vastaan vähemmänkin mieluista työtä nousevat. Työttömyyden alkuvaiheessa aktiivimalli hyödyttää työttömiä, sillä se tuo ensimmäisenä kuukautena kaksi tukipäivää lisää, Vartiainen muistuttaa.
Vartiaisen mukaan Suomessa on pitkään työttömänä olleita henkilöitä, jotka ”ovat tottuneet työttömyyteen” eivätkä ponnistele tarpeeksi työllistyäkseen.
”Mielestäni hyvinvointiyhteiskunnan lähtökohtana tulee olla se, että jokaisella on velvollisuus elättää itsensä. Tietysti tarvittaessa tuetaan, mutta lopulta jokaisella on vastuu itsestään.”
Lisätietoja aktiivimallista: TE-palvelut, aktiivimalli
Jotenkin tuon Timosen Sakun vaatimukset eivät ole tästä maailmasta.
”…Saksan malliin, jossa työnantaja saa maksaa niin pientä palkkaa kuin suinkin ilkeää, ja yhteiskunta huolehtii työvoiman hengissä pitämisestä.”
-Saksan mallille on valitettavasti vain kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan tuskin Timoselle kelpaa:
1. Yhteiskunta ei huolehdi kenenkään hengissä pysymisestä, vaan jokainen huolehtii siitä itse.
2. Työnantaja maksaa parempaa palkkaa, mutta saa myös valita työntekijänsä ilman tasa-aivoteatteria ja kiintiöpelleilyä – sekä pääsee heistä myös tarvittaessa eroon ilman Suomen kaltaista elinikäistä irtisanomissuojaa.
”..on kohtuutonta rangaista työnhakijaa siitä, että työnantajan rekrytointivalinta ei ole osunut häneen.”
-Vielä kohtuuttomampaa on rangaista suutaria siitä, ettei hänellä ole töitä kaikille räätäleille.
”Työnhakija ei myöskään päätä siitä, onko omalla kotiseudullaan hänen urasuunnitelmiaan tukevia työllisyyspalveluita edes tarjolla, saatikka siitä, tuleeko hän valituksi hänen hakemiinsa palveluihin.”
Jokaiseen pikkukylään olisi siis perustettava riittävästi työvoimasuunnitteluvirastoja jokaisen asukkaan jokaista keksimää urasuunnitelmaa varten.
Jokaiselle olisi myös taattava kaikkien mahdollisten urapolkujen jälkeen häntä kiinnostavaa työtä, riippumatta siitä, onko urapoluilla harhailemisen jälkeinen osaamisprofiili soveltuvampi filologiaan, etniseen teatteriin vai sohvalla makaamiseen
Kaikki Timosen valitukset on toisaalta helppo huomioida ja korjata, mutta se vaatisi siirtymistä suunnitelmatalouteen. Koska kansalaisaloitteen tekijät sitä tuntuvat kovasti kaipaavan, edellisen kokeilun mahalaskusta on selvästikin kulunut jo liian pitkä aika.