Digitaalinen disruptio on Suomen yrityksille haaste, jonka ratkaisuun tarvitaan innovaatiokykyä. Åbo Akademin historian suurimman apurahan saaneen professori Cecilia Sahlgrenin mukaan yhtenä ongelmana on Suomen rajoittunut keskustelu- ja mentorointikulttuuri.
Digitaalinen disruptio on Suomen yrityksille haaste, jonka ratkaisuun tarvitaan innovaatiokykyä. Åbo Akademin historian suurimman apurahan saaneen professori Cecilia Sahlgrenin mukaan yhtenä ongelmana on Suomen rajoittunut keskustelu- ja mentorointikulttuuri.
Vuonna 1918 perustetussa Åbo Akademin yliopistossa työskentelee noin 650 tutkijaa. Nyt Cecilia Sahlgren on saanut Åbo Akademin historian yksittäiselle tutkijalle suurimman koskaan myönnetyn apurahan ja tämä artikkeli kertoo miksi.
Euroopan Unionin merkitys Suomessa tehtävälle huippututkimukselle
Innovaatio ja korkean jalostusasteen tuotteet olisivat Suomen kansantalouden kannalta merkittäviä kilpailutekijöitä. Silti kotimaisella perustutkimuksella on käsillään vaikeat ajat. Suomen Akatemian tarjoamaa rajoitusta on leikattu ja saatavilla olevat apurahat kooltaan pieniä.
”Strateginen pitkän ajan tutkimus on todella tärkeää, mutta kotimaista rahoitusta on haastavaa saada muutamaa vuotta pidemmäksi ajaksi. Suomalaiset apurahat ovat aika pieniä” , kertoo kahden miljoonan euron European Research Council -apurahan (ERC) saanut solubiologian professori Cecilia Sahlgren ja muistuttaa, että henkilökohtaisia ERC-apurahoja saatiin Suomeen tänä vuonna 12 kappaletta.
Euroopan Unionin tarjoama tuki perustutkimukselle on Sahlgrenin mukaan tärkeää useastakin eri syystä. Ensinnäkin huippututkimus ja pitkä aikajana kulkevat käsi kädessä eikä yksikään suomalainen taho tarjoa 5 vuoden täysimittaista rahoitusta.
Toiseksi Euroopan Unionin tuki perustutkimukselle antaa viestin siitä, että perustutkimus on tärkeää.
Kolmanneksi ERC:n hakuprosessi on luonnostaan epäpoliittinen. ”Vain tuloksilla ja tutkimussuunnitelmalla on merkitystä”, Sahlgren kiteyttää. Tämän lisäksi ERC lisää tutkimuksen näkyvyyttä ja laajan yleisön tietämystä siitä mitä tutkimuspuolella tapahtuu.
Näin innovatiivinen toimintaympäristö rakennetaan
Suomi on innovatiivinen maa, mutta kehitettävääkin on. Esimerkiksi globaalin sadan parhaan fintech-yrityksen joukosta ei löydy yhtäkään suomalaisyritystä. Accenturen tutkimuksen mukaan suomalaisyrityksiltä puuttuu selkeä visio siitä miten digitaalisen disruption tuomiin haasteisiin tulisi vastata.
ERC-rahoituksen saanut professori Sahlgren tietää miten innovatiivinen ympäristö rakennetaan: ”Yksi keskeinen asia on kiinnostus aiheeseen. Tekijän tulee olla niin kiinnostunut ja intohimoinen asiastaan, että hän uskaltaa epäonnistua.”
Tieteellinen tutkimus on tiimityötä, jossa keskeisiä taitoja on muiden jäsenten kehittäminen ja motivointi, niin että tiimin jäsenet pääsevät täyteen potentiaaliinsa. Hyvä tiimin jäsen lukee ja on kiinnostunut, kuuntelee muita huolella, ohjaa ja asettuu ohjattavaksi titteliin katsomatta. ”Innovatiivista tiimiä ei rakenneta ylhäältäpäin käskemällä, eikä suuria innovaatioita synny ylhäältä ohjatun prosessin kautta”, Sahlgren kiteyttää.
Yksi keskeinen tekijä on myös innostuksen tuoma sisu olla antamatta periksi. ”ERC:n kaksivaiheisen prosessin kuuluu toisena osana haastattelu. Itse olin kolmatta kertaa haastattelussa, eikä huoneessa olevasta 20 haastatteluun kutsutusta henkilöstä kukaan ollut paikalla ensimmäistä kertaa.”
Intohimoinen ja innostunut toimija ei siis anna periksi, vaan yrittää uudestaan, kunnes onnistuu.
Suomen keskustelukulttuurissa on parantamisen varaa
Professori Sahlgren nostaa esiin, että idea pitää uskaltaa tuoda keskusteluun. ”Moni tutkija hakee rahoitusta käytännössä yksin. Jos rahoitus saadaan, kerrotaan siitä kyllä muille, mutta olisi myös tärkeää pystyä keskustelemaan itse tutkimussuunnitelman sisällöstä ja pyrkiä parantamaan sitä ennen rahoituksen hakemista”, Sahlgren konkretisoi.
Erilaisia taustoja vasten ideoitaan aktiivisesti peilaamalla voi myös varmistua siitä, että asiaa ei ole tehty ennen vastaavassa muodossa. Huippuyritysten tavoin tulee huippututkimuksen lähtökohdan olla jollain tavalla uniikki. Muuten ei pärjää huipputasolla.
Huippututkijan ominaisuus on siis kyky uskaltaa tuoda ideansa keskusteluun ja tiedostaa ettei itse osaa kaikkea. Keskustelu voi myös auttaa tunnistamaan ne asiat, joista ei tiedä tarpeeksi.
Mentorointikulttuuri on Sahlgrenin mukaan Suomessa edelleen rajoittunut: ”Kulttuurissamme on yhä perinteitä joista pitäisi pystyä opettelemaan irti. Variaatiota saisi olla enemmän ja erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoja pitäisi oppia ottamaan vastaan. Ihmisten tulisi antaa olla ihmisiä, joiden pitäisi antaa yrittää ja epäonnistua. Myös ympäristön vaihtamisen merkitys on suuri.”
Näin huipputason innovaatio rakennetaan
Professori Sahlgrenin ERC-rahoituksensaanut projekti tutkii verisuonten seinämien rakenteen merkitystä solujen väliseen kommunikointiin.
Sahlgrenin innovatiivisen projektin vahvuus perustuu seuraaviin kohtiin:
1) Innovatiivinen projekti käsittelee asiaa, jolle on kysyntää. Professori Sahlgrenin projekti käsittelee verisuonien rakenteen merkitystä solujen välisessä kommunikaatiossa. Sydän ja verisuonitaudit ovat globaalisti kaikista merkittävin kuolinsyy.
2) Vanhat, jo olemassa olevat, toimintamallit ovat puutteellisia. Sahlgrenin tapauksessa vanhat ratkaisut ovat 2d-solumalli ja eläinmallit. Perinteisen 2D-solumallin ongelmat voi kiteyttää termeihin ”väärät solut väärässä paikassa”- eli se ei lainkaan huomioi verisuonten rakennetta. Perinteisistä eläinmalleista ei puolestaan saada mekanismeja ulos.
Yrityskontekstissa vastine olisi vaikkapa se, että ihmiset eivät halua enää jonottaa konttoreihin hoitaakseen asioitaan.
3) Innovaatio yhdistää asioita uudella tavalla ja ratkaisee ongelman nykyistä paremmin ja uniikilla tavalla. Professori Sahlgren yhdistää syöpätutkimuksessa kehitetyt 3D-solumallit ja veren virtauksen. Näin oikeat solut ovat oikeassa paikassa tavalla, jossa voidaan tehdä tarvittavat käsittelyt. Eläinmalleihin verrattuna etu on se, että säätelymekanismeihin päästään Salhgrenin menetelmässä käsiksi.
4) Minimum viable product. Professori Sahlgren kertoo, että aikaisempiin ERC-hakukertoihin verrattuna ratkaisevaa oli kertynyt näyttö siitä, että tiimi pystyy viemään projektin maaliin asti.
Kaikki ihmiset ovat rajoittuneita eikä kukaan tiedä kaikkea. Uudet innovaatiot syntyvät asioita yhdistelemällä ja erilaisten ihmisten kanssa keskustelemalla. Nämä asiat pätevät, tekee ihminen uraa sitten tieteen tai yrityselämän puolella.
