Strategiat

Osinkoaristokraatit tarjoavat ylituottoa ja lyövät indeksin

Osinkoaristokraatit eli osinkoja vuosi vuoden jälkeen kasvattaneet yhtiöt olleet loistavia sijoituskohteita.

Osinkosijoittamisen merkityksestä on väännetty peistä sijoitustutkimuksessa lukuisissa tutkimuksissa. Myös sijoittajien mielipiteet jakautuvat. Joidenkin mielestä hyviä osinkoja maksavat yhtiöt ovat ylivoimaisia sijoituskohteita osakesijoittajalle. Osa taas pitää osinkoja merkityksettömänä, sillä vaikka osingonmaksu tuo sijoittajalle konkreettista tuottoa, vähentää osingonmaksu toisaalta yhtiön kassavaroja. Lisäksi osinkojen maksu aiheuttaa sijoittajalle veroseuraamuksia.

Osinkoyhtiöiden puolestapuhujat pitävät hyviä osinkoyhtiötä merkkinä yhtiön hyvästä tuloskunnosta ja halusta palauttaa ylijäämäiset varat sijoittajille, sen sijaan että johto haaskaisi ylijäämän yli-investointeihin.

Sure Dividents -sivusto vannoo joka tapauksessa niin sanottujen osinkoaristokraattien nimeen. Nämä aristokraatit eivät ole vain hyviä osinkojen maksajia vaan oleellisempaa niissä on se, että ne ovat osinkojen kasvattajia.

Suomessakin varsinkin sijoituskirjailija Jukka Oksaharju on toistuvasti kertonut suosivansa yhtiöitä, jotka pystyvät kasvattamaan osinkojaan vuodesta toiseen. Osinkosijoittajan ei siis Oksaharjun mukaan kannata etsiä yhtiöitä, jotka yksittäisenä vuotena tarjoavat korkean osinkotuoton, vaan yhtiöitä, jotka kykenevät kasvattamaan osinkojaan.

Amerikkalaisesta S&P 500 -osakeindeksistä on jopa tehty osinkoaristokraattien oma indeksi, joka koostuu 51 yhtiöstä. Indeksin yhtiöihin, valintakriteereihin ja historiallisiin tuottoihin voi tutustua täältä.

Aristokraatiksi ei mikä tahansa yhtiö kelpaa. Valintakriteerit ovat siis tiukat. Aristokraattiyhtiöksi pääsevät vain ne yhtiöt, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:

1. Yhtiö kuuluu S&P 500 -indeksiin

2. Yhtiöllä on vähintään 25 vuoden ajan yhtäjaksoisesti kasvattanut maksamiaan osinkoja

3. Yhtiö on riittävän iso ja osake riittävän likvidi

Osinkoaristokraattien historiallinen tuottokehitys on ollut vakuuttavaa. Sure Dividents -sivusto vertasi aristokraattien 10 vuoden ajalta laskettuja keskimääräisiä vuosituottoja koko indeksin tuottoon.

Aristokraattien keskimääräinen vuosituotto vuosina 2008 – 2017 on ollut 11,6 prosenttia, kun samalla ajanjaksolla koko indeksin tuotto oli 8,3 prosenttia.

Osinkoaristokraatit siis löivät indeksituotot jopa 3,3 prosenttiyksiköllä. Ero on huikea ja se merkitsee merkittävää eroa pitkän aikavälin euromääräisissä tuotoissa, kun huomioidaan korkoa korolle -vaikutus.

Miksi osinkoaristokraatit sitten pärjäsivät noinkin hyvin?

Selitys on oikeastaan melko yksinkertainen. Yhtiö kasvattaa yleensä osinkojaan vain jos sen liikevaihto, operatiivinen tulos ja ennen kaikkea osakekohtainen tulos kasvaa.

Osinkojen kasvattaminen on siis taloudellisesti terveen yhtiön merkki. Tuloskasvu on heijastunut luonnollisesti tuottoihin, mutta myös riskiin. Osinkoaristokraattien pitkän aikavälin tuotto on ollut muita yhtiöitä selvästi korkeampi, mutta myös riski (tuottojen vaihtelu) on ollut muita yhtiöitä alhaisempi.

11 kommenttia

11 kommenttia

  1. Bernstein

    31.12.2017 at 19:07

    ”Yhtiö kasvattaa yleensä osinkojaan vain jos sen liikevaihto, operatiivinen tulos ja ennen kaikkea osakekohtainen tulos kasvaa”

    – Tai sanotaan ainakin, että ne esiintyvät yhdessä. Syy-seuraussuhteesta ei voi kuitenkaan mennä vielä sanomaan, eikä siitä, pyritäänkö osingon kasvattamisella johonkin ja jos niin mihin.

    – Osakekohtaista tulostaan kasvattanut yhtiö voisi aivan yhtä hyvin kasvattaa investointejaan tai yritysostojaan kuin kasvattaa osinkoaan. Jos se valitsee osingon kasvattamisen, valinta saattaa olla pikemminkin merkki (osinkoaristokraateista lukeneille) sijoittajille kuin merkki siitä, että valinta olisi oikea eli tukisi jatkossa tulosta.
    Kun sitten sijoittajat ostavat näitä osakkeita, niiden hinta nousee ja sijoittajan saama tuotto sen mukana. Väite siis todistaa itsensä todistamalla itsensä, mikä on klassista kehäpäättelyä.

    ”Osinkojen kasvattaminen on siis taloudellisesti terveen yhtiön merkki.”

    -Todennäköisesti onkin, mutta edellisen valossa ”terveys” saattaa olla sekä sijoittajan että osinkoa jakavan yhtiön silmissä. Keisarin vaate-analogiaa lainatakseni ”osinkokeisarilla” on kyllä kalsarit jalassaan, mutta paitansa vaikuttaa jotenkin läpinäkyvämmältä kuin teatteriohjelmassa luvataan.

    • Jorma Erkkilä

      Jorma Erkkilä

      31.12.2017 at 19:37

      Miten ihmeessä ei voida päätellä syy-seuraussuhdetta? Jos yritysjohto uskoo osakekohtaisen tuloksen kasvuun, se kasvattaa osinkoja. Mutta että osinkojen kasvu, muiden tekijöiden pysyessä ennallaan (ceteris paribus -oletus), nostaisi operatiivista tulosta? Ei kait sentään. Osingot voivat kyllä kasvattaa sijoittajan tuottoa, mutta eivät tulosta.

      Osinkojen merkitys on parhaiten selvitetty agenttiteoriassa ja sen epäsymmetrisen informaation malleissa.

      Vastakkain ovat sijoittajat ja yritysjohto. Yritysjohdolla on sijoittajia/omistajia parempi tieto yrityksen tulevaisuudennäkymistä. Koska sijoittaja ei voi tietää, mitä johto yhtiön tulevaisuudesta tietää, täytyy sijoittajan seurailla signaaleja.

      Osingot on tällainen signaali. Jos yritys kasvattaa osinkojaan, se on signaali omistajille että yritysjohto uskoo yhtiön talouden olevan terveellä pohjalla tulevaisuudessa. Toisaalta osinkojen kasvu voi olla myös signaali siitä, ettei yhtiö näe yrityksellä olevan kasvunäkymiä. Lienee kuitenkin niin että näkymien suhteen informaatioepäsymmetria on pienempi kuin yrityksen sisäisten asioiden suhteen.

      Toinen agenttiteorian ajatus on moral hazard -näkökulma. Yritysjohdon intressinä on yli-investoida. Kasvavat osingot rajaavat yritysjohdon tuhlailua.

      En nyt oikein ymmärrä mikä tässä on kehäpäätelmää.

  2. Bernstein

    1.1.2018 at 18:45

    ”Miten ihmeessä ei voida päätellä syy-seuraussuhdetta?”

    -Juuri siten kuin sanot itse:
    ” Jos yritysjohto uskoo osakekohtaisen tuloksen kasvuun, se kasvattaa osinkoja.”

    Siis ”jos”. JOS johto uskoo kasvuun ja JOS se uskomisen lisäksi myös päättää jakaa osinkoa eikä investoida tai maksella velkoja pois. Tulos ei muutu osingoksi, ellei joku päätä niin.

    (Osinko puolestaan ei tietenkään voi nostaa tulosta. Tarkoitus ei ollut väittää syy-seuraussuhdetta vääränsuuntaiseksi, vaan kiistää itsestäänselväksi oletettu kausaliteetti)

    ”Osingot on tällainen signaali. Jos yritys kasvattaa osinkojaan, se on signaali omistajille että yritysjohto uskoo yhtiön talouden olevan terveellä pohjalla tulevaisuudessa”

    Hic nos adsentior ! Qui latinam utor adsidue velut sapiens non vult canetis …

    Kehäpäätelmä tässä ei sinänsä liity osinkoihin vaan kun sijoittaja lukee juttuja osinkoaristokraateista hän sijoittaa niihin ja kysyntä nostaa osakkeiden hintaa. Silloin pelkkä huomion kiinnittäminen ja positiivinen mielikuva ovatkin syynä ko osakkeiden arvonnousuun, ei tulos sinänsä eikä se, että johto päättäisi jakaa enemmän osinkoa. Klassinen arvostusharha,

    Jos sijoittaminen EI olisi 90-prosenttisesti psykologiaa, se olisi liian tylsää jotta sitä harrastaisivat muut kuin robotit.
    😉

    • Jorma Erkkilä

      Jorma Erkkilä

      1.1.2018 at 21:26

      Syy-seuraussuhteesta:

      Kukaan ei ole väittänyt itsestään selvää kausaliteettia. Sinä rakennat olkiukkoa.

      Jutussa taikka alkuperäisessä lähteessä ei väitetä että tuloskasvu johtaisi automaattisesti osinkojen kasvuun. Kyse on siitä, että yleensä osinkoja kasvattavat ne yhtiöt, joiden tulos on joko kasvanut tai jonka tuloksen odotetaan kasvavan. Siis yleensä. Mitään vääjäämätöntä tulosodotusten ja osinkojen välistä riippuvuutta ei tietenkään ole olemassakaan. On yrityksiä jotka käyttävät esim. tuloskasvun tulorahoituksena investointeihin – tai päättävät olla nostamatta osinkoja jostain muusta syystä.

      ”Tulos ei muutu osingoksi ellei joku päätä”. Tuossa toinen olkiukko. Missähän kohtaa olen väittänyt että osingot syntyisivät muuten kuin päätöksillä?

      Osinkojutuista: Väität että osinkoaristokraateista kertovat jutut nostavat kurssia.

      Ensinnäkin jos olisi niin, että jutut kiinnittäisivät sijoittajien huomion, ei kurssinousu johdu sinänsä jutuista vaan siitä, että yhtiöt ovat hyviä osingonkasvattajia ja se kiinnostaa sijoittajia (koska osingonkasvatus on signaali sijoittajille, että johto näkee yhtiön tulevaisuuden valoisampana kuin markkinat/sijoittajat).

      Positiiviin mielikuviin en usko. Liian epämääräistä. Markkinoilla osakkeiden arvoja muuttavat ennen kaikkea suuret institutionaaliset sijoittajat, jotka tekevät sijoituspäätökset muiden syiden kuin mielikuvien vuoksi. Hinnoitteluvirheitä toki ilmenee, mutta en olleenkaan usko tällaisiin mielikuviin.

      Toiseksi en usko alkuunkaan että jutut osinkoaristokraateista vaikuttaisivat itsessään kursseihin sitä taikka tätä. Suurilla institutiosijoittajilla tuo tieto on ilman osinkoaristokraattijuttujakin.

      Sitten väität että sijoittaminen on 90-prosenttisesti psykologiaa. Ei ole. Warren Buffett ei tee vuodesta toiseen tiliä sijoittamisen psykologialla vaan ihan kovalla datalla. Luulen että robotit kyllä saattavat hoitaa homman tulevaisuudessa, mikä on sinänsä aika tylsää.

  3. Bernstein

    2.1.2018 at 20:59

    ”Kukaan ei ole väittänyt itsestään selvää kausaliteettia. Sinä rakennat olkiukkoa.”

    ”Miksi osinkoaristokraatit sitten pärjäsivät noinkin hyvin?
    Selitys on oikeastaan melko yksinkertainen. Yhtiö kasvattaa yleensä osinkojaan vain jos sen liikevaihto, operatiivinen tulos ja ennen kaikkea osakekohtainen tulos kasvaa.”

    -Kommentti: Siitä, että osakekohtainen tulos kasvaa, ei _loogisesti_ seuraa että
    a) osinko kasvaisi
    eikä se, että
    b) yritys haluaisi ja päättäisi kasvattaa osinkoa
    eikä edes se, että
    c) yrityksen olisi mahdollista kasvattaa osinkoa

    Ekonomistina osannet avata noiden sisällöt. Muista silti, että looginen seuraus ei ole sama kuin taloudellisesti järkevä toimi tai markkinoiden tilastollinen säännönmukaisuus.

    Ei kannata kiivastua. Kannattaa pikemminkin opiskella lauselogiikkaa.
    😉

    ”jos olisi niin, että jutut kiinnittäisivät sijoittajien huomion, ei kurssinousu johdu sinänsä jutuista vaan siitä, että yhtiöt ovat hyviä osingonkasvattajia ja se kiinnostaa sijoittajia”

    – Jos olisi niin, ettei kukaan lue yhtään juttua osinkoaristokraateista, kukaan ei silloin saisi tietää miksi niitä kannattaa ostaa eikä olisi mitään tekijä nostamassa niiden kurssia. Osingot vaan kasvaisivat ilman, että juuri kukaan ymmärtäisi ostaa. Ne harvat, jotka ymmärtävät asian arvon lukematta siitä Salkunrakentajasta, eivät vähälukuisuutensa vuoksi riitä nostamaan kysyntää ja sitä kautta osakkeen hintaa.
    Emme voi tietää, kumpi mekanismi on ensisijainen, vaikka tottakai osingot ajallisesti nousevat ensin ja vasta sitten joku kirjoittaa siitä.

    ”Positiiv[i]siin mielikuviin en usko.”

    -Minä taas en usko mihinkään muuhun. Mutta eikö erilaisuus olekin vain rikkautta…

    Varsinkaan en usko siihen, että suuretkaan sijoittajat robotteineen perustaisivat päätöksensä mihinkään muuhun kuin juuri mielikuviin. Eri asia on, millaisella datamäärällä he mutunsa (asiakkailleen) selittävät.

    ”Sitten väität että sijoittaminen on 90-prosenttisesti psykologiaa”

    -Pahoittelut lipsahduksesta – sijoittaminen on tietenkin 95-prosenttisesti psykologiaa.
    Se 5% on rahapulasta johtuvaa sijoittamatta jättämistä.
    😉
    Kaikki sijoittamiseen liittyvä data, myös Buffettin ja hänen robottiensa, on tähän kuvioon sisäänrakennettuna. Data ei siirry ostonappulaan ilman tulkintaa ja tulkinnasta suurimman osan on osoitettu olevan tunteisiin perustuvaa. Robotit eivät tiettävästi tunne mitään, mutta niille algoritmit on syöttänyt tunteva ja epärationaalinen ihminen.

    Tämä ei ole loukkaus vaan tieteen kertoma fakta.

    Analogia: Juokseminen on 100-prosenttisesti jalan siirtämistä toisen eteen. Samalla se tietenkin on 100-prosenttisesti myös kenkien siirtämistä toistensa eteen.

    Lopetan tämän jutun kommentoinnin tähän, koska olemme riittävästi samaa mieltä, joskin hieman eri käsittein. Kummankin seikan kunniaksi ostin pienen satsin osinkoaristokraatteja entisten lisäksi.

    • Jorma Erkkilä

      Jorma Erkkilä

      2.1.2018 at 22:00

      Kausaliteetista:

      Kun tekstissä ei millään muotoa todeta että tuloksen kasvusta seuraisi väistämättä osinkojen kasvu, niin mitään itsestään selvää kausaliteettia ei ole. Sinä itse rakensit ”itsestäänselväksi oletetun kausaliteetin”-olkiukon.

      Mietippä uudemman kerran ihan ajatuksen kanssa tätä lausetta: ”Yhtiö kasvattaa yleensä osinkojaan vain jos sen liikevaihto, operatiivinen tulos ja ennen kaikkea osakekohtainen tulos kasvaa.”

      Kirjoitit: ”Siitä, että osakekohtainen tulos kasvaa, ei _loogisesti_ seuraa että a) osinko kasvaisi eikä se, että b) yritys haluaisi ja päättäisi kasvattaa osinkoa eikä edes se, että c) yrityksen olisi mahdollista kasvattaa osinkoa”

      Ei seuraakaan, enkä ole niin väittänytkään. Väitteenihän tarkoittaa, että osakekohtaisen tuloksen kasvu on yleensä edellytys osinkojen kasvulle. Se ei siis tarkoita, että tuloksen kasvusta seuraisi osinkojen kasvu. Ne ovat kaksi selvästi erilaista väitettä.

      Osinkoaristokraateista:

      Kirjoitit: ”Jos olisi niin, ettei kukaan lue yhtään juttua osinkoaristokraateista, kukaan ei silloin saisi tietää miksi niitä kannattaa ostaa eikä olisi mitään tekijä nostamassa niiden kurssia.”

      Ei nyt ihan noin. Tuon signaalihypoteesin ideahan on se, että kun yhtiö nostaa osinkoa, se on sijoittajille merkki siitä, että yhtiön johto tietää yhtiön tilanteen olevan parempi kuin mikä on sijoittajien käsitys asiasta. Siihen ei tarvita juttuja osinkoaristokraateista. Pelkkä johdon signaali riittää.

      On tietenkin imartelevaa, että ajattelet SalkunRakentajalla olevan niin paljon vaikutusvaltaa, että se vaikuttaisi sijoittajien käyttäytymiseen. Valitettavasti meillä ei sellaista vaikutusvaltaa ole. Voi olla että jonkun Inderesin analyytikon näkemys vaikuttaa jonkin Helsingin pörssin vähävaihtoisen osakkeen kurssiin, mutta että voisimme nostaa Nokian kurssia. En vaan usko. Suurin osa Helsingin pörssiin osakkeisiin sijoittavista piensijoittajistakaan ei luultavasti lue SalkunRakentajaa.

      Kuten edellä totesin, suurin osa osakkeiden arvonmuutoksista syntyy todennäköisesti institutionaalisten sijoittajien liikkeistä, jotka takuulla eivät välitä tuon taivaallista SR:n jutuista. Ne harvat jotka ymmärtävät asian arvon, todellakin nostavat kurssia, koska he liikuttelevat suuria pääomia (esim. sijoitusrahastot ja työeläkeyhtiöt).

      Roboteista:

      Mitä nyt sitten mielikuvilla tarkoitetaan? Jos robotti laskee yhtiön odotettujen vapaiden kassavirtojen nykyarvon ja vertaa osakekurssia parillakymmenellä tunnusluvuilla verrokkeihin, niin onko kyse mielikuvista. Jos tällä tavalla löydetään alihintaisia osakkeita ja se on sinun näkemyksesi mukaan mielikuva, niin olkoot niin. Minulle se ei ole mielikuva. Mielikuva on 1600-luvun tulppaanimania, jossa tulppaanisipuleiden hinnat nousivat koska hinnat nousivat. Eli hinta ruokki itse itseään.

      Psykologiasta:

      Väität että sijoittaminen on 95-prosenttisesti psykologiaa. Edelleen kyse on siitä, mitä psykologialla tarkoitetaan. Kyllä, analyysi on tulkintaa. Nyt on kuitenkin niin että sijoituskeskusteluissa psykologialla on sanana oma vakiintunut roolinsa. Käyttäytymistaloustieteessähän tätä tutkitaan (tosin en tunne sitä kovin hyvin). Jotta asioista keskustelu pysyisi mielekkäänä, rahoitusteoriassa psykologialla tarkoitetaan jotain muuta kuin esim. fundamenttianalyysilla.

      Ja kappas, tulipas pitkä vastaus. Keskustelu on inspiroivaa, mutta luulen että takki alkaa nyt olla tyhjä tästä aiheesta. I rest my case:)

  4. Henri Blomster

    Henri Blomster

    2.1.2018 at 21:16

    Bernstein, tässä kohti tuo ei mene ihan noin kun esität.

    Rahoitusteorian mukaisesti yrityksen tulisi investoida rahat siinä vaiheessa, kun osaa sijoittaa ne paremmin kuin sijoittaja. Toisaalta rahat tulisi maksaa ulos siinä vaiheessa kun sijoittaja pystyy saamaan parempaa tuottoa muualta.

    Kun yritys kasvaa tarpeeksi isoksi alkaa investointien tekeminen jossain vaiheessa käydä haastavaksi. Esimerkiksi Buffet on sanonut, että he eivät voi koonsa takia toimia niin kuin ennen. Toinen esimerkki on Apple. Kassa ja kassavirta ovat sen vertaa suuria, että kaiken investoiminen järkevästi ei enää onnistu.

    Kaikki yritykset eivät välttämättä toimi teorian mukaisesti, mutta useat ovat koulutuksessaan tuon rahoitusteorian ajatuksen oppineet, joten todennäköisesti myös toimivat näin.

    Esimerkiksi ison koonsa takia siis olet väärässä siinä, että yritys voisi aina kasvattaa myös investointejaan.

    Kausaalisuussuhteista taas, niin vaikkapa osinkoaristokraatit-indeksin ylituotosta ei voida kausaalisuutta tuoda esiin, mutta kyselytutkimuksista voidaan.

    Kyselytutkimuksiin perustuen tiedetään, että osinkoja pidetään pitkäaikaisina ratkaisuna. Osinkopäätökset tehdään siis siltä pohjalta, että osinkoa ei haluata lähteä tiputtamaan. Osinkopäätös tehdään siis siltä pohjalta, että uskotaan siihen, että samankokoinen osinko pystytään maksamaan tulevinakin vuosina.

    Vastaavasti osakkeiden takaisinostot mielletään kertaluontoisiksi ratkaisuksi. Näin ollen epävarman tulevaisuuden kohdalla valitaan takaisinosto.

    Ja vielä, että osingon kasvattaminen 25 vuotta putkeen ei ole helppoa ja harva pystyy siihen. Sikäli se kertoo jotakin yrityksestä, jos siihen kategoriaan pääsee.

    Terveydestä se ei taas välttämättä kerro kaikkea. Siinä on sellainen ongelma, että jos osinkoa on kasvatettu vaikka 19 vuotta putkeen, alkaa jo olemaan aika kovia paineita kasvattaa osinkoa siinäkin tapauksessa, että se ei olisi taloudellisesti järkevin ratkaisu.

    Siinä mielessä taidan tavoittaa ajatuksesi ajatusharhaan liittyvästä kritiikistä, joskaan en ihan samoin noita asioita näe.

  5. Bernstein

    6.1.2018 at 08:51

    Hyvät herrat! Kiitän asiantuntevista vastineista. Pari anekdoottia vielä, mutta sen jälkeen tehdään kuten Jorma(anteeksi sinuttelu) tuossa lopuksi ehdottaa.

    Henrin(anteeksi sinuttelu sinnekin) esiin tuoma rahoitusteoria on hyvä analogia sille, mitä Jorma ymmärsi ”loogisuudella”. Osinkokysymyksessä voi käyttää vain ko kontekstiin soveltuvaa logiikkaa(päättelysääntöjä) ja vain sen viitekehyksessä voidaan sanoa jonkin olevan kausaalista. Jorma on oikeassa siinä, että lauselogiikka ei sovellu ilman sovittuja premissejä.

    Premissilogiikkaa:
    1. Yrityksen tulos kasvaa
    2. Tulos on jaettava ulos osinkoina
    3. Niinpä osinko kasvaa

    Jos kohta 2. ei olekaan premissi vaan tulos voidaan käyttää myös investointeihin tai omien osakkeiden ostoihin, johtopäätös luonnollisesti muuttuu. Tämä on puhtaan eli ”konteksti-invariantin” lauselogiikan ja premissilogiikan ero. Osinkojen, investointien ja takaisinostojen lisäksi tulos voidaan ”loogisesti” tietenkin vaikka vetää vessasta alas tai tuhlata johdon elosteluun, mikä vm ei liene edes harvinaista käytännön ”rahoitusteoriassa”.

    ”.. jos osinkoa on kasvatettu vaikka 19 vuotta putkeen, alkaa jo olemaan aika kovia paineita kasvattaa osinkoa siinäkin tapauksessa, että se ei olisi taloudellisesti järkevin ratkaisu. ”

    -En tiedä nyt rahoitusteoriasta, mutta itse sijoittajana kyllä ymmärtäisin asian psykologian(anteeksi taas, Jorma). Tuollaisessa tapauksessa olisi lyhytnäköistä myydä sellaisen firman osakkeet joka ymmärtää olla kasvattamatta osinkojaan taivaisiin asti. Hypoteesi jatkuvasti osinkojaan kasvattavien aristokraattien ikuisesta paremmuudesta on jossain vaiheessa tajuttava myytiksi eikä algoritmiksi. Tämä lyhyesti on myös ajatukseni ”psykologiasta”. Nähtäväksi jää, siirtyykö sekin kohtapuoliin robottien asiaksi. Riippuu siitä, osoittautuuko markkinapsykologia lopulta ns komputoituvaksi tiedoksi.

  6. Jorma Erkkilä

    Jorma Erkkilä

    6.1.2018 at 15:55

    Bernstein hyvä, ei tarvitse pyydellä anteeksi sinuttelua. Ihan kuolevaisia ollaan:)

    Sitten tuo premissilogiikka. En ymmärtänyt puoliakaan, joten antaa olla. Sen sijaan palataan tuohon psykologiaan. Määrittele mitä sinulle tarkoittaa psykologia sijoittamisessa?

  7. Bernstein

    6.1.2018 at 20:45

    Anteeksipyytely oli retorista ja koski a) sinuttelua ja b) sitä, että näen sijoittamisen enemmän psykologiana kuin fundan perässä juoksemisena.

    Pyskologia sijoittamisessa on lyhyesti sitä, että ymmärtää sen olevan viime kädessä altis ihmismielen ei-aina-niin-rationaaliselle toiminnalle. 90% päätöksistämme perustuu tunteisiin ja järkeä käytämme lähinnä siihen, että yritämme selitellä ja asetella tunteisiin perustuvat päätöksemme järjelliseen kuosiin. Kaikessa (markkina)strategiassa on mukana tunnetta, ylimpää johtoa myöten. Kuin myös tiedon tasolla tunnetta siitä, että muutkin markkinatoimijat tuntevat ja tietävät samoin.

    Se, että osinkoaristokraatit kasvattavat osinkojaan, on yhtiön puolelta tunteen sävyttämä ellei jopa dominoima strateginen päätös.
    Se, että kirjoitit siitä(ja moni muu), on tunteen sävyttämästä (positiivisesta ja uskottavasta, ok) havainnosta viestimistä.
    Se, että ko osakkeiden arvo nousee, saattaa siis olla seurausta lukijoiden enemmistön mielestä onnistuneesta tunnetason viestinnästä. Sikäli kun tämä datavirta kulkee ihmisten läpi eikä itsenäisesti ajattelevien robottien, puhutaan markkinapsykologiasta.

    Voisin haastaa sinut etsimään jonkin markkinatapahtuman tai muuttujan, joka EI kuulu markkinapsykologiaan. Onko tuloksen tai osingon kasvun vaikutus osakkeen hintaan täysin riippumaton siitä miten se luetaan, kuka lukee, missä ja kenelle? Robotin laskema ja toisen robotin automaattisesti julkaisema yrityksen tulos ei vielä sellaisenaan ole markkinatapahtuma vaan pelkkä bittijono – siihen asti kunnes joku sen näkee, lukee ja tulkitsee.

    Jos pitää lukemastaan, painaa ostonappulaa. Kaveri näkee painamisen ja painaa myös. Osinkoaristokraatin ostolaita liikahtaa desimaalin ylöspäin. Hype leviää. Joku kirjoittaa talouspalstalle, millaisilla fundamenteilla(sic!) ko perässähiihtäminen on selitettävissä.

    Joku toinen taas voisi kirjoittaa Psykologia-lehteen, millaisella perässähiihtämisellä ns fundamentit ovat selitettävissä…

    Logiikoista: Niitä on lähes yhtä monta sorttia kuin niistä puhujia. Tuo lauseesi, johon vähän saivarrellen takerruin, kuului siis:
    ”Yhtiö kasvattaa yleensä osinkojaan vain jos sen liikevaihto, operatiivinen tulos ja ennen kaikkea osakekohtainen tulos kasvaa.”

    Vastasin, ettei seuraus ole looginen, mutta unohdin selventää, minkä logiikan mukaan. Premissilogiikan karvalakkiversion kerroin edellä. Jos käytetään lauselogiikkaa eli propositiologiikkaa, pitäisi päättelysääntöjen lisäksi sopia myös totuusarvoista.

    Tuossa kontekstissa esitit, että osinkoaristokraattien osinko kasvaa, jos tulos kasvaa.
    Väite pitää kuitenkin sovittaa osinkoaristokraatin (erääseen) kriteeriin, jonka mukaan

    ”Yhtiö[..] on vähintään 25 vuoden ajan yhtäjaksoisesti kasvattanut maksamiaan osinkoja”

    Yhtiö joka kasvattaa osinkojaan, pääsee siis osinkoaristokraatiksi. Kuitenkaan edes osingon 25-vuotinen kasvattaminen ei ole tae hyvästä tuloksesta jatkossa eikä niin ollen myöskään takaa osingon kasvamista tulevaisuudessa. Kuitenkin juuri tulevaisuutta vartenhan sijoittaja osakkeisiin sijoittaa. Mitkään yksittäiset parametrit ja taustatekijät, kuten oman pääoman tuotto, operatiivinen tulos, liikevaihto, velka-aste, laajenemisvauhti tai kilpailutilanne eivät takaa enempää yhtiön menestymistä kuin sen kykyä jakaa kasvavaa osinkoakaan. Ne ovat korkeintaan kanssamuuttujia, joilla on enemmän tai vähemmän kausaalista yhteyttä osinkoon ja sen kasvuun. Ja kun päätöksiä tekevät ihmiset, jokaisessa kausaliteetissa on mukana aimo annos sitä parjattua psykologiaa. 😉 Käsite ”osinkoaristokraatti” on siten sekä post hoc(”jälkiviisas”) että hieman myös kehämäinen.

    Siitä, että tulos kasvaa, ei niin ollen edes yhtiön johdon harkinnan jälkeen väistämättä seuraa, että yhtiön osinko kasvaisi. Siihen vaaditaan, että em parametrien kausaalinen ketju tosimarkkinoille sovellettuna luo kasvua, tai oikeammin kasvun edellytyksiä, jatkossakin. (”Osinkoaristokraatti” on toisaalta toki ”tilastototuus”, joka todennäköisesti on ”totta” myös jatkossa, joten ainakin minä sijoitan sellaiseeen tilastoon.)

    Tämä on aivan sama kysymys kuin miksi kymmenenkään vuotta putkeen indeksin peitonnut rahasto ei välttämättä peittoa sitä enää vuonna 11. Ei voida edes sanoa, että sen _mahdollisuudet_ siihen ko vuonna olisivat paremmat kuin kilpailijoilla. Niin olisi vasta, jos riittävä määrä fundamentteja osuvat kohdalleen JA jos sijoittaja uskoo niistä kirjoitetun artikkelin olevan oikeilla jäljillä. Paradoksi on myös siinä, että kun hän niin uskoo, hän ostaa rahastoa, jonka hinta nousee ja rahasto voittaa indeksin vielä kerran. Lopulta arvostusta kannattelee ainoastaan luja usko siihen, että arvostus edelleen perustuu fundamentteihin.

    Muistanet teknokuplan aikaisen käsitteen ”Uusi talous”? Jos joku talousvaikuttaja olisi vääntänyt sen muotoon ”Uusi ULJAS talous”, jutun juju olisi paljastunut ja kupla olisi luultavasti puhjennut jo aikaisemmin. Fundamentit eivät suinkaan puhjenneet – kaikkihan uskoivat uuteen talouteen ja uusin fundiin. Sen sijaan puhkesivat mielikuvat. Samantien mentiinkin sitten niin alas, ettei tuloksilla ja osinginkasvukäppyröillä taaskaan ollut edes vessapaperin arvoa.
    Psykologiaa, rakas Watson !

    Panen nyt jutulle pisteen jotta muutkin saavat suunvuoron.

  8. Henri Blomster

    Henri Blomster

    9.1.2018 at 08:24

    Sinuttelu on hyvästä 🙂

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info@salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös