Aalto-yliopiston apulaisprofessori Matthijs Lof kertoo, miten merkittävä tutkimus vääristi talouspoliittista päätöksentekoa.
Aalto-yliopiston apulaisprofessori Matthijs Lof kertoo, miten merkittävä tutkimus vääristi talouspoliittista päätöksentekoa.
Globaalin finanssikriisin iskettyä vuonna 2008 tarvittiin päätöksiä siitä mitä tulisi tehdä. Tulisiko talouskasvua elvyttää ottamalla lisää velkaa vai pitäisikö ennemminkin leikata valtion menoja ja näin sopeutua entistä alhaisempaan verokertymään?
Säästämispäätöksiä on aina vaikea saada läpi ilman kunnollisia perusteluita. Euroopan velkakriisin aikoihin kovia säästötoimia perusteltiin Harvardin yliopiston tutkijoiden julkaisemilla vaikuttavilla tutkimustuloksilla. Valitettavasti johtopäätökset perustuivat Excelissä tehtyyn näppäilyvirheeseen.
Tutkimustulos, joka kertoo korkean valtionvelan olevan ongelma
”Vuonna 2010 Harvardin tutkijat Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff julkaisivat yllättäviä tuloksia valtionvelan vaikutuksesta bruttokansantuotteen kasvuun”, kertoo Aalto-yliopiston apulaisprofessori Matthijs Lof.
Historialliseen 44 maasta kerätyn datan perusteella tutkijat päättelivät, että valtionvelka hidastaa talouskasvua. Normaaleissa olosuhteissa valtionvelka ei ole ongelma, mutta velan määrän noustua 90 prosenttiin bruttokansantuotteesta, hidastuu talouskasvu merkittävästi.
Finanssikriisi oli juuri asettumassa ja Euroopan velkakriisi alkamassa. Seurauksena oli poliitikoiden huoli, joka konkretisoitui vaatimuksena velkaantuneiden maiden kulukuurista: velan määrää ei saa päästää liian korkeaksi tai talouskasvu hidastuu entisestään.
”Pelättiin, että pitää tehdä jotain ennen kuin 90 prosentin velkaantumisraja ylittyy”, Lof konkretisoi. ”Hallitukset halusivat leikata menojaan. Ajatuksena oli, että kun velka alenee, niin talouskasvu lähtee käyntiin. Jälkeenpäin oli nähtävissä, että talouskasvu ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. ”
”Tavoitteena olisi pitänyt olla talouskasvun elvyttäminen, ei velka itsessään”, Lof kertoo. Espanjan, Kreikan, Italian ja Portugalin valtioita painostetaan tekemään leikkauksia. Valtion budjetista säästettiin, ihmisiä lomautettiin ja irtisanottiin ”Kriisistä olisi voitu selvitä nopeamminkin, jos olisi toimittu toisin”, Lof arvioi.
Tutkimustuloksella oli poliittisia seuraamuksia…
Quartz on arvioinut Reinhartin ja Rogoffin tulosten poliittisia seurauksia poliitikkojen puheiden perusteella. Esimerkiksi komissaari Olli Rehn on esittänyt olevan yleisesti tiedossa, että vakavasti otettava tutkimus todistaa miten 90 prosentin velkataakan ylittyminen johtaa vuosia kestävään hitaaseen talouskasvuun.
Yhdysvaltojen entisen valtiovarainministerin Tim Geithnerin on myös kerrottu ylistävän Reinhartin ja Rogoffin tutkimusta. Reinhartia on myös kuultu suoraan Yhdysvaltojen budjettikomitean toimesta juuri näihin tutkimustuloksiin liittyen. Näin ollen voitaneen päätellä, että Reinhartin ja Rogoffin tuloksilla on ollut poliittisia seuraamuksia.
…mutta tulos oli väärä
”Sitten tuli ongelmia”, Lof kertoo ja viittaa Herndon, Ashin ja Pollin julkaisemiin tuloksiin. ”Osa Reinhartin ja Rogoffin datasta oli jätetty julkaisematta ja taulukkolaskentaohjelmaan oli syötetty kaavoja väärin”. Uudelleen tehty analyysi osoitti, että kyseessä ei ollut pelkkä kauneusvirhe vaan myös tehdyt johtopäätökset olivat väärät. Kytkös bruttokansantuotteen kasvun ja valtionvelan välillä oli samanlainen riippumatta siitä, oliko velan määrä yli vai alle 90 prosenttia.
”Myös muut tutkimukset tulivat samaan johtopäätelmään epälineaarisen mallin olemassaolosta: 90 prosentin velka ei ollutkaan mikään maaginen raja-arvo”, Lof kertoo.
Kuuluisa makroekonomisti Miles Kimball analysoi Reinhartin ja Rogoffin datan uudestaan ja kiteytti asian blogissaan näin: ”Emme löytäneet datasta piirunkaan vertaan todistetta sille, että korkea valtionvelka vaikuttaisi negatiivisesti talouskasvuun.”
Matthijs Lofin omat tutkimukset keskittyivät kausaalisuuden selvittämiseen. Oliko tosiaan niin, että valtionvelka hidasti talouskasvua, vai voisiko prosessi mennä toisin päin? Lof ja Malinen tutkivat eri maista kerättyä dataa ajan funktiona ja selvittivät:
- Miten tänä vuonna lisääntynyt valtionvelan määrä ennustaa seuraavan kymmenen vuoden talouskasvua?
- Miten tämän vuoden talouskasvu ennustaa seuraavan kymmenen vuoden valtionvelan määrää?
Kuulostaa monimutkaiselta, mutta tulos oli yksinkertaisuudessaan seuraava.
”Valtionvelka ei vaikuttanutkaan talouskasvuun, vaan tapahtumaketju meni toisin päin”, Lof kertoo. Lofin mukaan tulos on looginen: ”Talouskasvun myötä useampi työtön pääsee töihin ja maksamaan veroja. Toisaalta jo töissä olevat saavat paremmassa taloustilanteessa parempaa palkkaa, joka kerryttää verotuloja entisestään. Tällöin valtioilla on varaa maksaa velkaa pois.”
Voiko valtio sitten säästää liikaa? Ainakin kansainvälisen valuuttarahaston pääekonomistin mukaan verojen kiristäminen ja valtioiden kulujen leikkaaminen aiheuttivat paljon enemmän vahinkoa taloudelle kuin alun perin arvioitiin.
On useita syitä, miksi Lofin saama tulos ei päde Suomessa:
”Talouskasvun myötä useampi työtön pääsee töihin ja maksamaan veroja.”
-Talouskasvu ei takaa niiden työllisyyttä, jotka eivät halua tehdä töitä tai suostu/kykene kouluttautumaan niihin töihin, joiden tekijäpula on talouskasvun pullonkaulana.
”Toisaalta jo töissä olevat saavat paremmassa taloustilanteessa parempaa palkkaa, joka kerryttää verotuloja entisestään.”
-Suomen massiivisen julkistalouden palkankorotukset lisäävät veroja enemmän kuin tuovat talouskasvua verotulojen ja kulutuskysynnän kautta. Vain vientivoittoisten alojen palkankorotukset toimivat kuten Lof on laskenut. Palveluammattienkin vain välillisesti.
”Tällöin valtioilla on varaa maksaa velkaa pois.”
-Suomen valtio ei suinkaan maksaisi velkaa pois vaan kasvattaisi julkista taloutta. Julkistalouden pöhö on kasvanut jo yli kriittisen rajan, jossa siitä elantonsa saavien äänestäjien määrä vaikuttaa ratkaisevasti talouspolitiikkaan. Istuva hallitus ei noususuhdanteessa uskalla esittää velkojen takaisinmaksua, koska sen on vaalivoiton turvaamiseksi luvattava julkiselle alalle palkankorotuksia.
Oliko se edellinen hallitus(Jyrki K) kun lupasi Soten takia työttömyysuhan alle joutuneille kuntatyöntekijöille(pomoportaalle siis) viiden vuoden palkan olipa töitä tai ei? Ei ollut toki Jyrkin vika: Demokratia on järjestelmä, jossa äänestäjille annetut lupaukset ovat joko toteuttamiskelvottomia tai muuten vaan äärettömän typeriä.
Viisaat lupaukset vievät oikotietä oppositioon. Nykyinenkin hallitus on saanut karvaasti kokea, että taloudessa oikeassa oleminen on varma tie poliittiseen itsemurhaan.
Sellaisenkin talouslaskennan algoritmin olen nähnyt, jossa paras kasvun tae on tuloerojen kasvattaminen. Sopivissa rajoissa tietenkin, koska rikas tuskin jaksaisi syödä kovin monta kotimaista makkaraa enemmän kuin köyhä.
Joka kuitenkin tällaista missään vaalikauden vaihessa suustaan päästää, saa varautua siihen, että joku ns tutkiva journalisti(suom. narsistisen pers.häiriön omaava toimittaja) kaivaa sen esiin viimeistään virallisen median pakollisessa vaalitentissä.
Pätee ne samat lainalaisuudet Suomessakin. Kannustinloukut ovat ongelma. Kun työn vastaanottaminen tehdään houkuttelevammaksi tuilla elämisen sijaan, alkaa työhaluja löytyä.
Tuo pätee kyllä, mutta vain ei-parlamentaarisena ja kaikkia puolueita velvoittavana sääntönä. Niinpä se käytännössä pätee vain seuraaviin vaaleihin asti. On houkuttelevampaa syödä kuormasta ja elellä sossuntuilla kuin antaa kuorman kasvaa ja odottaa siitä tuottoa sitten joskus.
Kannustinloukut pitäisi estää perustuslain säätämisjärjestyksessä, jottei niitä puolustettaisi tulonjakotasa-arvoon vedoten jokaisten vaalien alla kokoontuvissa valehtelijoiden klubeissa.
Perustuslakia ei kuitenkaan tulla muuttamaan, koska sekin olisi poliittinen kannanotto(työn vieroksumista vastaan)ja muuttaisi ääänestyskäyttäytymistä. Ainoa käytännössä tehokas kuin myös edullinen lääke olisi kansalaispalkka, mutta sille taas ei yleinen asenneilmasto vielä vaikuta suopealta.
Eläisitte porsaat sossuntuilla niin se kannstaisi teitäkin puhumaan hiukan järkeä sisältäviä lauseita…
@Berstein
Tarkennuksena vielä, että Lofin tulos on, että korkea valtionvelka ei vaikuta talouskasvuun. Ja toisekseen, että talouskasvulla on statistisesti merkittävä vaikutus valtion velan määrän vähenemiseen. Ja datana on 20 maata (sisältäen Suomen) ja aika pitkä aikaväli.
Ja nuo lainaukset liittyvät siihen, miksi Lof pitää tulosta järkeenkäypänä. Sikäli noissa kommenteissasi ei ole mitään mikä kyseenalaisi itse tuloksen. Ne siis pikemminkin kyseenalaistavat tulosten selittämistä.
Joka tapauksessa mielenkiintoisia kommentteja. Joo, talouskasvu ei takaa, että kaikki päätyisivät töihin. Voisitko vielä perustella miksi tämä on yksinomaan Suomen ongelma?
Toinen kysymys, miksi julkisen sektorin palkankorotukset sekoittaisivat pakan nimenomaan Suomessa, muttei vaikkapa Ranskassa?
Ja kolmanneksi olisi kiva kuulla perusteluita miksi valtion velan poismaksu on ongelma nimenomaan Suomessa? Onko Suomi tässä kohti jotenkin vastuuttomampi toimija kuin vaikkapa USA, Japani tai Kreikka?
En ole ekonomisti, mutta Lofin mukaan velka siis ei heikennä kasvua vaan päinvastoin kasvu(tulipa mitä kautta tahansa) vähentää valtionvelkaa. Mekanismi:
”Talouskasvun myötä useampi työtön pääsee töihin ja maksamaan veroja. Toisaalta jo töissä olevat saavat paremmassa taloustilanteessa parempaa palkkaa, joka kerryttää verotuloja entisestään. Tällöin valtioilla on varaa maksaa velkaa pois.”
Oma kommenttini oli pikemminkin inhorealistinen kuin tutkimukseen perustuva. Toistan itseäni, mutta epäilen edelleen, että Suomessa Lofin yhtälö ei toimisi, koska
1. Talousasvusta ei automaattisesti seuraa työllisyyden kasvu. Tosin talouskasvu osin perustuu työllisyyteen, mutta kasvu voi silti jatkua aikansa myös tilanteessa, jossa vallitsee toisaalta osaajapula, toisaalta rakenteellinen työttömyys. Kannustinloukut ja niiden mukanaan tuoma työtä vieroksuva kulttuuri vielä pahentavat asiaa. Tämä tietenkin on vain arvelua ja havainnoista johdettuja päätelmiä, mutta yhtä kaikki se tuntuu pätevän Suomen tilanteeseen erityisen hyvin juuri nyt.
2. Kasvun tuomat vientieurot eivät Suomen poliittisessa kulttuurissa kanavoidu velan lyhennyksiin vaan iso osa menee julkistalouden paisuttamiseen. Poliitikot kai mieluusti tekisivät viisaampiakin ratkaisuja, mutta kun aina on ne vaalit tulossa ja kansalle on luvattava siltarumpuja sekä parempia palveluja.
3. Julkinen sektori Suomessa on jo pelkän kokonsa ja poliittisen painoarvonsa vuoksi liian iso pala sivuutettavaksi vaaliargumenteissa. Niinpä se, joka lupaa karsia julkisia menoja, lupaa samalla jättää liian suuren osan äänestäjistä ilman työtä. Poliitikkokaan ei ole niin tyhmä, että kertoisi totuuden, kun valehtelu vie suoraan eduskuntaan ja kenties ministerimersun takapenkille.
Miksi nämä ovat nimenomaan Suomen eivätkä esimerkiksi USA:n, Saksan tai edes Venäjän ongelmia? En tiedä ja luulen ettei kukaan muukaan tiedä. Asiaa lienee mahdotonta objektiivisesti tutkia eikä mikään talous- tai sosiaalimittari antaisi yksiselitteistä vastausta. Itsenäisyyden aikaa on kuitenkin leimannut joko luokkavihollisuus, ilmisota tai rähmälläänolo sellaiseen suuntaan, jota kansan enemmistö ei ystäväkseen koe. En tohdi täsmentää, mutta aivan sama rähmälläänolo virallista dogmia kohtaan ja sama vanha luokkavihollisuus(jopa vaalipuheissa nimeltä mainiten)jatkuvat edelleen, toki äänestäjien hämäämiseksi uudiskielen kaapuun kätkettyinä.
”kommenteissasi ei ole mitään mikä kyseenalaisi itse tuloksen. Ne siis pikemminkin kyseenalaistavat tulosten selittämistä. ”
Tarkemmin sanoen ne kyseenalaistavat algoritmin syötteen, jolloin tulos voisi olla esim se, että julkistalouden koolla on tietty yläraja, jonka jälkeen se yhdessä valtion velkakulujen kanssa alkaa jarruttaa talouskasvua. Poliittinen arvaamattomuus taas voisi olla vaa´nkieli, joka muuttaa, tuo esiin tai poistaa velalta jonkin raja-arvon, jolloin yhtälön ratkaisu jäisi riippumaan siitä, sataako vaalipäivänä vai ei tai onko pääministerillä YLE:n mukaan riesanaan homeinen lautakasa vai verottajalta kätketty vakuutuskuori.
Talouspoliittisesti yhtälö on helppo ja toimii kuten Lof lupaa. Demokraattinen prosessi ja poliittinen päätöksenteko kuitenkin sijoittavat siihen muuttujan, jonka tuloksena yhtälö saa liian suuret raja-arvot ollakseen Suomen oloissa käyttökelpoinen mittari valtionvelan järkevän koon määrittämiseen.
Myönnän olevani väärässä, mutta vasta sitten, kun joku linkkaa tutkimuksen aiheesta ”Suomen poliittisen päätöksenteon vaikutus Lofin kuvaamaan valtionvelan ja talouskasvun väliseen suhteeseen”. En odota sellaista tutkimusta tehtäväksi varsin pian. Historiaa kun ei voi kirjoittaa kirjoittajan ollessa itse vielä osa sitä.
E:
”yhtälö saa liian suuret raja-arvot”
PO
”yhtälön ratkaisu saa liian suuret raja-arvot”
EE:
Eiköhän lopultakin lisätä tänne se E-toiminto??
Hyvä kommentti. Se on ihan totta, että julkistalouden kokoa ei ole tuossa inputtina ja että siellä on tuhat ja yksi muutakin tekijää, jotka vaikuttavat. Se, että valtionvelan määrästä ei löydy selkeätä raja-arvoa, jonka jälkeen talouskasvu hidastuisi merkittävästi ei tarkoita sitä, etteikö velan kasvusta tulisi olla huolissaan.
Tästä toisesta kommentista en saanut ihan selvää. Kirjoitatko vielä auki mitä toivot, niin katsotaan mitä voidaan tehdä?
Se mitä toivon, on ekonomisteista koostuva virkamieshallitus, joka pistää talouden kuntoon, lakkauttaa ay-mafian, kaataa kannustinloukut ja sitoo duunarin palkat firman tulokseen.
Kun tämä on tehty, voidaan palata normaaliin demokratiaan eli suurimman vaalivalheen arpajaisiin.
😉
”Toisella kommentilla” tarkoittanet tuota ”algoritmin” syötejuttua? Lofin yhtälö ei ehkä antaisi valtionvelalle ylärajaa, vaikka julkistalous paisuisikin, kunhan se nyt ei paisu aivan älyttömäksi. Yhtälö on kuitenkin ilmeisen herkkä poliitiikan äkkikäännöksille, joten sen soveltuvuus Suomen erityisoloihin olisi testattava erikseen. Vähän niin kuin noissa lentuturmajutuissa testataan simulaattorissa, voiko oletettu vika käytännössä aiheuttaa koneen maahansyöksyn.
Tai ehkä julkistaloutta ei tarvitsekaan lisätä muuttujiin omana arvonaan, kun siellä on jo veroaste. Belgia oli jutussa mukana ja siellä on Suomeakin korkeampi veroaste, ilmeisesti juurikin julkistalouden kroonisesta pöhötaudista johtuen (25 years with public debt/GDP >90%).
Itse asiassa julkistalouden koosta (julkismenot per BKT) löytyy siitäkin nopeasti dataa https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Julkisten-menojen-kansainvalinen-vertailu/ ja Suomi on siellä Ranskan jälkeen hyvänä kakkosena.
Samaa mieltä tuosta, että valtionvelka ei ole peanuts, vaikkei se estäkään talouskasvua – ainakaan näillä koroilla, tällä työllisyysasteella ja toistaiseksi siedettävällä huoltosuhteella. Valtionvelka ja julkistalouden pöhö kuitenkin eroavat toisistaan ratkaisevasti siinä, että vain velan voi maksaa pois rahalla, kun taas julkisista suojatyöpaikoista ei pääse eroon kärsimättä vaaleissa rökäletappiota.