Kumppaniblogit

Yhtenä rintamana sijoittajan puolesta

Sijoituspalvelualalla tapahtuu vuodenvaihteessa historiallinen murros uuden eurooppalaisen sääntelyn tullessa voimaan.

Tämä MiFID II koodinimellä kulkeva eurooppalainen direktiivi säätelee tammikuun kolmannesta päivästä alkaen sijoitusalaa koko Unionin laajuudella. Koko hankkeen kantavana ajatuksena on parantaa sijoittajansuojaa sekä lisätä sijoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä. Suomennettuna tämä tarkoittaa, että sijoittajille täytyy jatkossa kertoa paremmin se, mitä myydään ja paljonko se maksaa.

Ilahduttavaa uuden direktiivin voimaantulossa on se innokkuus, millä sijoituspalvelualan yhtiöt ovat sen ottaneet vastaan. Siis julkisesti. Yksi jos toinenkin pankki ja sijoituspalveluyhtiö on ehtinyt viestittää, kuinka hieno asia lisääntyvä avoimuus on. Asiakkaille lähetetyissä kirjeissä kerrotaan lähes hellyttävästi, kuinka jatkossa sijoittajalle kerrotaan enemmän ja tarkemmin kuluista, kuinka palvelun laatu paranee ja kuinka sijoitustuotteiden riskeistä kerrotaan enemmän. Mukavaa. Kaiken tämän tosin on saanut kertoa ilman direktiiviäkin, mutta sitä ei kuitenkaan ole haluttu tehdä.

Direktiivi tosiaankin pakottaa sijoitusalan yhtiöt kertomaan asiakkailleen palvelun sekä sijoitustuotteiden kustannukset. Nämä täytyy kertoa ennen palvelun tarjoamista ja raportoida myös jälkikäteen vähintään kerran vuodessa. Kulut täytyy lisäksi kertoa sekä prosentteina että euroina. Myös kulujen vaikutus sijoittajan oletettuun tuottoon täytyy kuvata.

Toinen merkittävä muutos sijoitusalalle on, että piilokulujen perimistä suitsetaan. Alan helmasyntinä on ollut, että asiakkaalle kerrottu palkkio on todellisuudessa ollut vain marginaalinen osa sijoituspalveluyhtiöiden ansaintaa varsinaisen pihvin tultua asiakkaalle myytyjen sijoitustuotteiden, kuten vaikkapa rahastojen, maksamista palkkionpalautuksista. Uuden sääntelyn myötä tällaisia ’kannustimia’ saa periä vain, jos ne parantavat asiakkaan palvelua eivätkä ne johda puolueellisuuteen. Tällaiset palkkionpalautukset täytyy asiakkaille jatkossa kertoa etukäteen sekä raportoida jälkikäteen. Myös oikeina euroina. Direktiivin selvä tavoite on tuoda sijoittamisen kustannukset näkyviksi myös tältä osin.

Kuinka innokkaasti suomalaiset palveluntarjoajat sitten kertovat kustannuksista ja saamistaan palkkionpalautuksista? Toistaiseksi varsin kehnosti. No, totta on, että direktiivikään ei ole tullut vielä voimaan, mutta ainakin proaktiivisuus asiassa on ollut olematonta. Näyttää siltä, että suurin osa pankeista ja muista sijoitusalan yhtiöistä kieltäytyy kertomasta heidän nykyiselle asiakaskunnalleen niiden maksamia kustannuksia direktiivin edellyttämällä tarkkuudella ainakaan ennen kuin se on ehdottoman pakollista. Pahimmillaan sijoittaja saa odottaa siis vielä vuoden päivät ennen ensimmäistä kuluerittelyään. Myöskään sijoitustuotteita markkinoivat yhtiöt eivät ole vielä avanneet tuotteidensa kulurakenteita ja savuverhoa aiotaan hälventää vasta 3. tammikuuta.

Meikäläisestä näkövinkkelistä kustannustietojen pimittäminen vaikuttaa suoraan direktiivin vastaiselta. Koko homman kantava ajatus oli läpinäkyvyyden lisääminen ja sijoittajansuojan parantaminen. Ei pitäisi olla mitään estettä tietojen antamisessa asiakkaille heti direktiivin voimaantullessa. No, onneksi sijoittajilla on oikeus pyytää yksityiskohtaista erittelyä kustannuksista ja ’kannustimista’ heti tammikuusta alkaen.

Toinen silmiinpistävä piirre sijoitusalan yhtiöiden asennoitumisessa direktiiviin liittyy juuri noihin ’kannustimiin’. Näyttää siltä, että niin suuret pankit kuin pienet yhtiötkin yksinkertaisesti ilmoittavat asiakkailleen aikovansa periä palkkionpalautuksia ihan kuin mikään ei olisi muuttunut. Direktiivin vaatimukseen asiakkaan paremmasta palvelusta viitataan pahimmillaan siten, että kerrotaan näiden ’kannustimien’ yksinkertaisesti parantavan palvelua. Jopa asiakkaan saama raportointi on esitetty paremmaksi palveluksi! Tässä kohtaa ei voi muuta kuin pahoitella toimialan puolesta. Tämä toiminta alkaa muistuttaa jo taannoista pikavippiyhtiöitä koskevaa korkosäätelyä. Heti sääntelyn voimaantulon myötä pikavippiyhtiöt keksivät kaikki keinot, joilla korkosääntely voitiin kiertää.

Olkoon tämän MiFID II sääntelyä koskevan kirjoitukseni viesti se, että vaatikaa pankeilta ja sijoituspalveluyhtiöiltä tarkempaa erittelyä maksamistanne kuluista. Muistakaa myös varmistaa palvelujen kauppiaalta se, minkä tyyppisestä palvelusta on kyse. Jatkossa palveluntarjoajan tulisi kertoa, onko kyseessä riippumaton sijoituspalvelu vai ’ei-riippumaton’ palvelu eli tuotemyynti. Ja jälkimmäisen ollessa kyseessä kannattaa suhtautua kriittisesti korulauseisiin avoimuudesta ja paremmasta palvelusta.

Läpinäkyvämpää sijoitustalvea toivottaen,

Esko Immonen, toimitusjohtaja
Index Varainhoito

Artikkeli on julkaistu alun perin Index Varainhoito -sivustolla 22. marraskuuta 2017.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->
< !—Improve Media -->

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös