Yhteiskunnan verojen ja tukien tulee toimia niin, että kansalaiselle on aina lähtökohtaisesti kannattavaa pinnistellä, osoittaa neuvokkuutta, opiskella ja yrittää. Työnteko, kouluttautuminen ja yrittäminen ovat tyyppiesimerkkejä niin sanotuista positiivisista ulkoisvaikutuksista. Ne eivät hyödytä vain yksilöä itseään, vaan viime kädessä koko yhteiskuntaa. Kuinka paljon köyhempi Suomi olisikaan ilman rohkeita ja riskejä kaihtamattomia yrittäjiä ja korkeasti koulutettuja huippuosaajia?
Kannustinloukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön on vaikea lisätä käytettävissä olevia tulojaan lisäämällä työtekoa tai muuta tulonhankintaa. Esimerkiksi siis bruttotulojen nousu ei nosta käytettävissä olevia tuloja.
Suomi on täynnä tällaisia latistavia kannustinloukkuja.
Verotus ja tuet luovat kannustinloukun
Verotus iskee ankarasti palkansaajan uralla etenemisen ja lisäansioiden kannustimiin. Veronmaksajien Keskusliiton mukaan keskituloisen palkansaajan sadan euron palkankorotuksesta 47 euroa menee veroihin. Marginaaliveroprosentti on Suomessa 42 500 euron palkkatasolla Pohjoismaiden korkein ja siten vähiten kannustava.
Suomen palkkaverotus on kansainvälisesti vertailtuna hyvin progressiivista. Vertailun suurituloisinta, 138 000 euroa vuodessa ansaitsevaa palkansaajaa verotetaan Suomessa peräti seitsemän prosenttiyksikköä ankarammin kuin muissa Euroopan vertailumaissa keskimäärin. Suurituloisen veroprosentti on neljänneksi korkein Belgian, Italian ja Ruotsin jälkeen.
Keskituloista ei siis juurikaan verotuksella kannusteta hakeutumaan vaativampiin ja paremman nimellispalkan tehtäviin.
Myös pienituloiset kohtaavat kannustinloukkuja.
Kannustinloukkuja aiheuttavat nimittäin myös työttömyysturva sekä tarveharkintainen sosiaaliturva. Työttömän ei kannata ottaa vastaan mitä tahansa työtä, koska työstä saatava nettopalkka saattaa olla alhaisempi kuin peruspäiväraha ja ansiosidonnainen yhteensä.
VATT:n laatimat laskelmat osoittavat, että esimerkiksi yksinhuoltajan bruttopalkan noustessa 800 eurosta noin 2400 euroon kuussa, käytettävissä olevat tulot eivät nouse juuri lainkaan. Bruttotulojen kolminkertaistuminen ei näy yksinhuoltajan arjessa lainkaan.
Vasta bruttotulojen noustessa lähemmäs 3000 euroa, alkaa bruttotulojen nousu näkyä käytettävissä olevissa tuloissa.
Yksinhuoltaja-esimerkissä kannustinloukun johtuvan asumistuesta ja toimeentulotuesta, jotka ovat tulosidonnaisia tukia. Sen sijaan elatustuki ja lapsilisät eivät riipu tuloista.
Perustulo purkaa kannustinloukun
Yhteiskunnassamme olevien kannustinloukkujen vuoksi perustulo vaikuttaa hyvältä ajatukselta kääntää sosiaaliturvan periaatteet päälaelleen. Perustulon ydinideahan on, että perustulon varassa elävän kansalaisen kannattaa taloudellisessa mielessä ottaa vastaan mitä tahansa työtä, niin tilapäistä kuin osa-aikaistakin, koska kaikki ansiot lisäävät käteen jääviä nettotuloja.
Perustulomalli myös vähentää byrokratiaa, koska perustulo ei ole tarveharkintainen etuus eikä siihen myöskään liity työnhakuvelvoitetta kuten nykyiseen työttömyyskorvaukseen.
Perustulo näyttää paperilla siis yksinkertaiselta, reilulta ja tehokkaalta. Silti pelkään pahoin, että perustulo on jo ajatuksena kuolleena syntynyt.
Miten ikääntyvät suomalaiset elätetään?
Suomen tulevien vuosien ylivoimaisesti suurimpia haasteita ovat heikkenevä huoltosuhde ja kestävyysvaje.
Huoltosuhde tarkoittaa työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa varsinaisen työvoiman määrään. Työikäisten osuus väestöstä pienenee Tilastokeskuksen ennusteen mukaan nykyisestä 64 prosentista 59 prosenttiin vuoteen 2030 ja 57 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä.
Toinen ongelma, kestävyysvaje, liittyy julkisen sektorin rahoitushaasteisiin ja se on seurausta heikkenevästä huoltosuhteesta. Kestävyysvaje kuvaa julkisen talouden velkaantumista julkisten menojen kasvaessa väestön ikääntymisen takia.
Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan julkisen talouden ylijäämän pitäisi olla vuonna 2021 kaksi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta Suomi selviäisi ikäsidonnaisten menojen kasvusta 2020- ja 2030-luvuilla. Nyt julkinen talous on jäämässä suhteessa bkt:hen yhden prosentin alijäämäiseksi vielä vuonna 2021.
Miten kestävyysvaje ja heikkenevä huoltosuhde sitten liittyvät perustuloon?
Liian suuri houkutus
Nyt käynnissä olevassa perustulokokeilussa kansalaiset saavat vastikkeetonta perustuloa 560 euroa kuussa. Kuvitellaanpa että tämä malli otettaisiin käyttöön koko maassa niin, että kaikki työikäiset saisivat tuon summan perustuloa. Mitä siitä seuraisi?
Todennäköisesti osa nyt työttömistä ottaisi vastaan tilapäisiä ja osa-aikaisia töitä, siis niitä töitä joita ei nykyjärjestelmällä välttämättä kannata ottaa vastaan. Se olisi perustulon positiivinen vaikutus.
Perustulon ydinkysymys ei kuitenkaan liity työttömien käyttäytymiseen, vaan työssäkäyvien käyttäytymiseen. Mitä tekisivät ne tuhannet työssäkäyvät kansalaiset, joille tulisi mahdollisuus jäädä kokonaan pois töistä ja ansaita 560 euroa kuussa?
Suurin osa työssäkäyvistä tuskin irtisanoutuisi töistä. Varsinkin monet yksinelävät joutuisivat varsin ahtaalle pelkän perustulon varassa.
Entäpä perheelliset? Kun hallituspuolueet kävivät kädenvääntöä kotihoidontuesta ja siihen suunnitelluista perhevapaauudistuksesta, oli keskeisenä uudistuksen ajatuksena se, että naisille tulisi tehdä taloudellisesti kannattavaksi siirtyä nopeasti äitiysvapaan jälkeen takaisin työelämään. Liian suuren kotihoidontuen pelätään passivoivan osaa naisista ja johtavan pahimmassa tapauksessa heidän syrjäytymiseensä.
Jos kotihoidontuen pelätään passivoivan kansalaisia, niin miksi sitä ei tekisi myös perustulo?
Suomen kotitalouksissa on varmasti paljon sellaisia perheitä, joissa molempien vanhempien työssäkäynti ei ole taloudellinen pakko. Tällaisia ovat esimerkiksi monet lähellä eläkeikää olevat pariskunnat, joiden lapset tulevat jo toimeen omillaan ja joilla on asuntovelat jo maksettu. Eikö sellaisessa tilanteessa olisi pariskunnan jommallakummalla osapuolella houkutus jäädä pois töistä perustulon varaan?
Perustulomalli olisi hyppy tuntemattomaan
Kukaan ei tiedä varmasti millaisia valintoja työssäkäyvät tekisivät perustulomaailmassa. Nyt käynnissä oleva kokeilu ei meille vastauksia anna, koska sen piirissä on vain työttömiä.
Jos Suomeen tulisi laajamittaisesti käyttöön perustulomalli ja se johtaisi laajamittaisiin työssäkäyvien irtisanoutumisiin, olisi yhteiskunnassamme tuli irti. Huoltosuhde- ja kestävyysvajeongelmat räjähtäisivät käsiin ja ikääntyvien palveluiden turvaaminen vaarantuisi.
Sellaiseen riskipeliin ei Suomella ole varaa. Terveille ja työikäisille pitää olla töitä ja heille pitää olla kannustimet myös pysyä töissä. Perustulo ei niitä kannustimia tarjoa.
Eikä se 560 euroa jokaiselle työikäiselle tule seinästä. Työssäkäyvät veronmaksajat sen rahoittavat.
Työssäkävät veronmaksajat rahoittavat myös nykysysteemin, jossa jumalattoman iso työllistämis- ja sosiaalitukibyrokratia luo keinotekoisia työpaikkoja ja siten tukee suurta osaa äänestäjistä. Niin suurta osaa, ettei edes työväenpuolue Kokoomuksella ole varaa heitä sivuuttaa vaatimalla sääntöviidakon karsimista ja turhien virkojen lakkauttamista.
Perustulo ei itse asiassa ole muuta kuin sadantuhannen virkamiehen korvaamista sadallatuhannella perustulon saajalla, ts turhien palkkamenojen muuttamista käteiseksi. Käteisen maksaminen myös vaatii vain murto-osan palkansaajan sivukuluista, lakisääteisistä ja hallinnollisista. Käteismaksun kummankaan osapuolen ei tarvitse käydä yt-neuvotteluja eikä osallistua vuosittaiseen Tupo-nimiseen ay-keisarien teatteriesitykseen.
Perustulo kuitenkin on ja pysyy utopiana. Syynä ei mielestäni ole vaara työllisten siirtymisestä sohvaperunoiksi, vaan työllisyys hieman toisessa mielessä: Jos em byrokratiaa lähdetään purkamaan, älähtävät ay- ja virkamieseliitti laidasta laitaan ja alkavat poliittitin äänenpainoin vaatia hallintoarmeijan työpaikkojen säilyttämistä.
Poliitikot laulavat mukana – onhan kyse merkittävästä joukosta puolueen potentiaalisia äänestäjiä.
Joku Juhana Vartiainen saattaa vielä olla poikkeus eli poliittinen realisti, mutta Kokkareissa mietitään tarkasti, kannattaako häntä päästää vaalien alla laukomaan totuuksia työelämän ylipääsemättömistä kohtaanto-ongelmista ja äänestäjien itsensä voimaan saattamista kannustinloukuista. Tuskin äänestäisit poliitikkoa, joka sanoo sinun saavan aivan liikaa sossuntukia ja omaavan aivan väärän osaamisprofiilin. Tai olevan osa ongelmaa kuulumalla hallinnon haamuarmeijaan, jolla ei ole muuta työtä kuin säilyttää omat työpaikkansa.
Samasta syystä Sotekin menee pieleen: Kun demokratia on muuttunut irvikuvakseen, 5 vuoden irtisanomissuojasta nauttivaa joutoväkeä ei kyetä heivaamaan ulos siinä määrin, että touhu olisi (muille kuin hoivayhtiöille) taloudellisesti kannattavaa.