Senaatintorilla aktiivimallin mielenosoituksessa väitteli Juhana Vartiainen ja Li Andersson.
Työttömien aktivointipolitiikka ei perustu lainkaan sellaiselle ajattelulle, että olisi olemassa jokin erityinen ”työn vieroksujien” ryhmä, väittää aktiivimallia voimakkaasti puolustanut kansanedustaja Juhana Vartiainen.
Työttömien aktivoimiseen tähtäävää aktiivimalli astui voimaan vuoden alusta. Täyden työttömyysetuuden saaminen edellyttää jatkossa riittävän määrän työskentelyä, yritystoimintaa tai osallistumista työllistymistä edistävään toimenpiteeseen.
Täyden työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että 65 maksupäivän ajanjaksoon sisältyy vähintään 18 tuntia työskentelyä tai osallistumista työllistymistä edistävään toimenpiteeseen. Muutoin työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosenttia päivässä seuraavan 65 maksupäivän ajaksi.
Käytännössä leikkaus tarkoittaa noin yhden työttömyyspäivän korvausta, joka on 32,40 euroa. Työttömyysetuuden määrä palautuu normaaliksi, kun aktiivimallin ehdot 65 maksupäivän ajalta täyttyvät.
Esityksen tavoite on kannustaa myös lyhytaikaiseen työllistymiseen ja ehkäistä työttömyyden pitkittymistä.
Syyllistetäänkö työttömiä?
Aktiivimallista syntyi kiihkeä julkinen keskustelu puolesta ja vastaan. Mallia äänekkäästi vastustaneet ammattiliitot järjestivät poliittisen lakon aktiivimallia vastaan 2. helmikuuta.
Aktiivimallia on kritisoitu siitä, ettei kaikilla paikkakunnilla työttömillä ole mahdollista osallistua aktiivimallin edellyttämiin velvoitteisiin. Aktiivimallia on myös kritisoitu siitä, että se syyllistää aiheetta työttömiä passiivisuudesta työnhaussa.
Kokoomuksen kansanedustaja ja ekonomisti Juhana Vartiainen on ollut kenties näkyvin aktiivimallin puolustaja. Vartiainen osoitti kiitettävää siviilirohkeutta puolustamalla aktiivimallia Senaatintorilla pidetyssä mielenosoituksessa.
Uusimmassa blogissaan Vartiainen pohtii aktiivimallin kriitikoiden väitteitä siitä, että mallin avulla syyllistettäisiin työttömiä ja väitettäisiin heitä laiskoiksi.
”Näitä väitteitä ei yleensä dokumentoida, ja vaikeaa se olisikin. Eihän tietenkään kukaan päättäjä koskaan oikeasti ole syyttänyt ketään tai luonnehtinut ketään laiskaksi. Samansukuinen yleinen vastaväite aktiivimallille on että vain pieni osa, muutama prosentti työvoimasta on ”työn vieroksujia” ja muita on ihan turha kannustaa, koska ovat ahkeria muutenkin. Tämän kritiikin on esittänyt Helsingin Sanomien kolumnisti Yrjö Rautio ja moni muukin, ja sen mukaan hallitus pitäisi työttömiä ”laiskoina” ja erilaisina kuin muita ihmisiä”, Vartiainen toteaa.
Vartiaisen mukaan työntarjonta- ja aktivointipolitiikka ei lainkaan perustu sellaiselle ajattelulle, että olisi jokin erityinen ”työn vieroksujien” ryhmä tai että työttömät olisivat jotenkin erityisen laiska ihmisryhmä. Työttömien joukon vaihtuvuus on suurta, ja suuri osa väestöstä käy läpi työttömyysjakson.
Aktivointipolitiikka perustuu sen sijaan siihen, että lähes kaikkien ihmisten taloudelliset valinnat riippuvat taloudellisista kannustimista, Vartiainen painottaa.
”Ihminen on älykäs ja mukavuudenhaluinen olento, ja kaikki arvostavat omaa vapaa-aikaa. Työttömät ovat ”laiskoja” ihan samassa mielessä kuin me kaikki olemme ”laiskoja”: meillä on oma elämä, arvostamme vapauttamme, olemme järkeviä ihmisiä.”
Työttömyysturva vääristää työn ja vapaa-ajan merkitystä
Työttömyysturvan suunnittelussa on kansanedustajan mukaan aina kysymys tarpeellisen vakuutuksen ja moral hazardin tasapainotuksesta järkevällä tavalla.
”Työttömyysturva on tarpeellinen vakuutus, koska jokainen kohtaa markkinataloudessa tuloepävarmuutta työttömyyden muodossa. Mutta työttömyysturva ja sosiaaliturva vääristävät myös valintaa työn ja vapaa-ajan välillä ja työn etsinnän ja vapaa-ajan välillä.”
Sosiaaliturva matalapalkkatyöstä saatavien ansiotulojen sijasta voi Vartiaisen mukaan pahimmillaan johtaa siihen, että työttömyysjaksot pitkittyvät tai jopa siihen, että työttömyystuesta ja toimeentulotuesta tulee pitkäaikainen tai pysyvä elämäntapa. Näistä syistä työttömyysturvalle asetetaan ehtoja ja määräaikoja.
