– KAUPALLINEN YHTEISTYÖ –
“Millä alalla ei ole stressaavaa? Olen ihan hajalla.”
“Mulla on liian stressaava työ. En tiedä miten relaisin…”
“Mitä vaihtoehtoja mulla on? Työstressi vie järjen.”
“Onko muita korkeasti koulutettuja jotka haluaisivat downgreidata itsensä?”
Vuonna 2011 suomalaisista miehistä 2% kärsi vakavasta ja 23% lievästä työuupumuksesta. Naisilla vastaavat luvut olivat 3% ja 24%. Noin 40% kokee työnsä henkisesti rasittavaksi.
Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten työtahti on muita maita kovempi. Toisaalta vaikutus- ja kouluttautumismahdollisuudet työssä ovat hyvät.
Kuinkahan monella meistä on käyttämättömiä pelimerkkejä oman tilanteen muuttamiseen?
Ja mistä tietää, että niin pitäisi tehdä? Mistä tietää että stressi on turvallisissa rajoissa? Milloin pitäisi kellojen soida?
Entä mitä ovat ne käytännön konkreettiset askeleet, joilla uhkaavasta suosta pääsee nousemaan?
Tunnistatko uupumisen merkit?
Jokaisella on omat henkilökohtaiset varomerkkinsä, joista voi tunnustella omaa senhetkistä olotilaansa.
Silti viimeistään seuraavien elämän kapeutumisesta ja köyhtymisestä kertovien merkkien kohdalla jokaisen on syytä pysähtyä. Ne koskettavat muodossa tai toisessa kaikkia uupuneita tai uupumuksen partaalla olevia.
1. Pakonomaisuus hiipii työntekoon.
Työstä saatava mielihyvä ja innostus hiipuu laimeaksi tyytyväisyydeksi, kun taas yksi rima on ylitetty, yksi tehtävä viivattu yli to do -listalta ja yksi viikko suoritettu loppuun.
Silti jatkat suorittamista siinä toivossa, että jossain vaiheessa kaikki olisi niin valmista että saisit levätä. Tiedät tietysti, että sitä päivää ei tule. Yrität silti edelleen.
2. Oravanpyörä ahdistaa. Niinpä alat kehitellä pakofantasioita pakonomaisuuden vastapainoksi.
Omavaraisviljelijäksi saaristoon? Reppureissaajaksi Aasiaan? Eläkkeelle 45-vuotiaana?
Vai huomaatko puoliksi toivovasi, että jalka edes menisi poikki. Silloin ainakin työntekoon tulisi katkos. Ehkä.
On tärkeää ymmärtää, että pakofantasia on erilainen asia kuin unelma. Kun uppoudut fantasiaan, se maalaa sinulle hetkessä uuden, valoisan todellisuuden ja ottaa kaiken murheen, tuskan ja stressin pois.
Unelma taas on jotain, mitä kohti voit halutessasi lähteä kulkemaan suunnitelmallisesti ja sitkeästi, vaikeuksiakaan kieltämättä.
3. Kun olet riittävän pitkään ohittanut levon tarvettasi ja suorittanut yli voimiesi, kuvaan astuu ylivireys.
Unihäiriöt ovat tyypillinen merkki tämän vaiheen saavuttamisesta.
Huonosta nukkumisesta ja muista ylirasituksen merkeistä huolimatta voit edelleen jaksaa hämmästyttävän paljon. Tiedät, että väsymys juurtuu yhä syvemmälle ja silti vain vieläkin pystyt tekemään lisää ja lisää. Ihmettelet ehkä, mikseivät muut tee samoin.
Tässä vaiheessa saatat kuvitella, että olet teräsmies tai -nainen, jota eivät luonnonlait kosketa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
4. Ennemmin tai myöhemmin kuvaan astuvat masennuksen tyyppiset oireet.
Et enää entiseen tapaan jaksa ihmisiä, melua, hälinää, tunnereaktioita. Alat suojata itseäsi vetäytymällä omiin oloihisi niin kotona kuin töissä. Näet oman itsesi, tulevaisuuden ja ympäristösi enenevästi synkässä valossa.
Nämä oireet muistuttavat hyvin läheisesti työuupumuksen kolmea tärkeintä merkkiä: väsymystä, joka ei enää lepäämälläkään hellitä, kyynistyvää suhtautumista niin asioihin kuin toisiin ihmisiin, ja uskon vähittäistä katoamista sekä omiin kykyihin selvitä työstä että työn merkityksellisyyteen.
Ikävää on, että ihminen viimeistään tähän pisteeseen jouduttuaan auttamatta levittää huonoa olotilaansa ympärilleenkin. Jos ei kotona niin töissä. Jos ei töissä niin ainakin kotona.
5. Lopulta et enää pysty painamaan kaasua.
Tai painat, ja mitään ei tapahdu. Ruotsalainen psykiatri Niklas Nygren on kuvannut blogissaan lääkärin tarkkuudella omaa vakavaa uupumistaan ja toipumistaan siitä.
Lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun Nygren ei enää yhtenä päivänä pystynyt nousemaan tuolistaan – tarkkaan ottaen se kesti puolitoista tuntia – hän ei edelleenkään pystynyt edes kiihdyttämään kävelyään ehtiäkseen junaan.
“Kuin varokytkin menisi päälle”, kuvaa Nygren tilannetta, jossa ruumis ei pysty reagoimaan kiireeseen, ellei sitten kyseessä ole todellinen hengenhätä.
Kun tähän on tultu, ei auta kuin odottaa. Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu, että vakavan uupumisen jäljet näkyvät aivotasolla vielä 7 vuoden seurannassa. Muisti, keskittymiskyky ja yleinen stressinsieto yleensä korjautuvat vähitellen, mutta monesti eivät uupumista edeltävälle tasolle. Jos ylikuormitus on ehtinyt vioittaa immuunijärjestelmää, seurausten kanssa voi joutua elämään loppuikänsä.
Niinpä me kaikki toivomme, että mahdollisimman harvan tarvitsee tulla tähän pisteeseen. Kurssin muuttaminen on vaikeaa silloin, kun uupumus on alkanut elää omaa elämäänsä ja ruumiin reaktiot ottavat ohjat.
Parasta onkin tarttua tilanteeseen jo silloin, kun se vielä on omassa hallinnassa.
6 askelta uhkaavasta uupumisesta työn iloon
Seuraavat kuusi askelta auttavat sinua välttämään vakavan uupumisen jo ennalta, ja löytämään uudestaan ehkä jo katoamassa olleen merkityksellisyyden tunteen niin työssä kuin koko elämässäsi.
Askeleet vastaavat niitä vaiheita, joiden kautta kanadalainen psykologi Diane Bernier huomasi vakavasta uupumuksesta kokonaan toipuneiden ihmisten edenneen. Jos jotkin vaiheista jäivät väliin, myös toipuminen oli osittaista ja uuden uupumisen riski suuri.
Jos yhtään epäilet olevasi uupumiseen johtavalla tiellä, ala soveltaa kuutta askelta omaan elämääsi heti.
1. Myönnä ongelma ja hae itsellesi apua.
Jos et enää hallitse suhdettasi työhön etkä ruumiisi ja mielesi reagointia, myönnä se. Anna itsellesi anteeksi, että olet siinä tilassa ja tilanteessa missä olet.
Jos moitit itseäsi, stressaannut vain lisää. Toisaalta jos aina voimien hiukan palauduttua yrität uskotella itsellesi, että voit sittenkin jatkaa entiseen malliin ”ainakin siihen asti, että…”, otat todellisen hyvinvointiriskin.
2. Opettele ottamaan etäisyyttä työhön.
Luo itsellesi toimivat irtaantumisen ja palautumisen rutiinit – tähän saat eväitä ilmaisesta palautumisen oppaastamme. Jos kuitenkin huomaat stressioireitten kohoavan hälyttävälle tasolle, mene lääkäriin.
Jos jäät sairaslomalle, älä edes ajattele työtäsi sen aikana. Jos olet yrittäjä, aja ainakin tilapäisesti alas tai delegoi eteenpäin kaikki mitä voit.
Kun voimavarasi ovat vähissä, tarvitset tilaa oman tilanteesi arvioimiseen. Stressi ja uupumus heikentävät ajattelukykyäsi joka tapauksessa, ja nyt jos koskaan sinun tarvitsee nähdä laatikkosi laitojen yli.
3. Kun olet vapaalla, anna ruumiisi ja mielesi elpyä.
Kävele ulkona ja katsele kauniita asioita. Nuku.
Tutkimustietoa pitkäkestoisen stressin fysiologisista vaikutuksista tulee koko ajan lisää. Jo nyt tiedetään, että jatkuva stressi ja palautumismahdollisuuksien puuttuminen saa ajan mittaan elimistön todella sekaisin.
Sinun on annettava itsellesi aikaa ja tehtävä asioita, jotka varmasti antavat enemmän kuin ottavat.
4. Selvitä, mikä on sinulle tärkeää.
Älä huijaa itseäsi: oikeasti tärkeänä pidät sitä mihin uhraat aikaasi. Muu on pelkkää puhetta.
Mieti elämääsi ja vahvista itsetuntemustasi. Milloin ajauduit uupumukseen johtaneelle raiteelle? Mikä sinut sinne ajoi? Mitä olisit tehnyt, ellet olisi ollut suorittamisen ja uupumisen tiellä?
Sinun ei vielä tarvitse tietää, mitä tulet käytännössä tekemään. Tärkeintä on arvioida omaa elämää niin rehellisesti ja suoraan kuin suinkin.
5. Selvitä toisin toimimisen mahdollisuudet.
Astu laatikon ulkopuolelle ja todella ajattele. Mikä on välttämätöntä ja mikä ei?
Nyt on aika sovittaa oivallukset siihen arkitodellisuuteen, jossa elät. Tässä vaiheessa oleellista on osata arvioida voimavarasi ja mahdollisuutesi oikein – ei ali eikä yli – , sekä ajatella asioita riittävän pitkällä tähtäimellä.
Jotain on aina mahdollista, ja tarpeenkin, tehdä heti, mutta useimmat muutostavoitteet on järkevintä pilkkoa pienempiin osiin. Parasta on, jos saat tavoitteesi ositetuiksi niin pieniksi tehtäviksi, että saat niistä onnistumisen iloa joka päivä.
6. Tee konkreettisia muutoksia arjessasi.
Pidä se mitä rakastat, jätä taaksesi se mikä ei ole tärkeää.
Valitettava totuus on, että jos mikään ei muutu niissä olosuhteissa joissa uuvuit, sinulla on kaikesta mielessäsi tekemästäsi työstä huolimatta iso riski uupua uudelleen. Jos siis työssäsi tai työpaikallasi kaikki jatkuu entisellään, sinun on harkittava tulevaisuuttasi tarkkaan.
Siltikään ei edellisten kohtien työstäminen ole mennyt hukkaan: mitä tarkemmin tunnet itsesi ja mitä paremmin opit kunnioittamaan omia rajojasi, sitä todennäköisempää on, ettet kuljeta omia hankalia ja uuvuttavia tapojasi mukanasi seuraavaan työpaikkaan tai tehtävään.
Pitkän tähtäimen stressinhallinnassa pitää huomioida inhimillisen olemisen kaikki tasot. Moni pakonomaisen suorittamisen ja uupumuksen kierteeseen ajautunut joutuu tietoisesti ja kärsivällisesti sekä irrottautumaan jatkuvien ärsykkeiden tuottamasta fysiologisesta koukutuksesta, miettimään mitä sillä vapaa-ajalla oikein tehtiinkään, että opettamaan samalla mielensä terveeseen reagoimattomuuteen.
Yhtä lailla joudumme laittamaan asioita arvo- ja tärkeysjärjestykseen. Mikä olikaan terveyden todellinen arvo? Entä perheen ja ystävien? Tai sen puoleen, taloudellisen menestymisen arvo – yliväsyneenä kun eivät viisaat bisnesratkaisutkaan synny.
Omaan hyvinvointiin panostaminen onnistuu kiireenkin keskellä
Alkuun pääset hyvin pienten ja arkisten tekojen kautta, kunhan toistat niitä sitoutuneesti ja ajatuksella. Sitä varten teimme sinulle Shortumin pikaoppaan stressin perusasioista ja hyvän palautumisen rutiineista.
Tilaa opas itsellesi ilmaiseksi, ja toteuta ensimmäiset viisaat askeleet parempaan hyvinvointiin jo tänään.
