SDP haluaa yksinkertaistaa ja modernisoida sosiaaliturvaa sekä varmistaa, että sosiaaliturva toimii paremmin kaikissa elämäntilanteissa, puolue kertoo tiedotteessaan.
Demareiden mukaan kyseessä olisi digiajan malli, joka joustaa ihmisten yksilöllisten tarpeiden mukaan ja ottaa huomioon työelämän ja teknologian muutoksen. SDP:n puoluehallitus esittää puoluevaltuustolle hyväksyttäväksi sosiaaliturvan uudistamista Yleisturva-mallin pohjalta.
Sosiaaliturva yhdeksi kokonaisuudeksi
Yleisturva on kolmiportainen sosiaaliturvamalli, joka yhtenäistää nykyisen pirstaleisen sosiaaliturvan etuusjärjestelmän yhdeksi kokonaisuudeksi. Se takaa jokaiselle toimeentulon ja tarvittavat palvelut vaihtuvissa elämäntilanteissa.
”Mallin yksinkertaisuus ja ennakoitavuus poistaa nykysosiaaliturvan viiveitä ja vaikeaselkoisuuden sekä tekee työn vastaanottamisesta helpompaa ja kannattavampaa. Mallin toimeenpanossa karsitaan byrokratiaa hyödyntämällä laajasti kansallista tulorekisteriä ja muita tietojärjestelmiä. Kokoamalla etuudet selkeäksi kokonaisuudeksi vähennetään ihmisten pompottelua luukulta toiselle”, kertoo mallia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov.
Sosialidemokraattien mielestä ihmisten ensisijainen toimeentulon lähde on työ.
Teknologian kehittyessä ja työelämän muuttuessa ihmisille on pystyttävä takaamaan toimeentulo näistä muutoksista riippumatta. Epäsäännöllisen palkkatyön, yrittäjyyden sekä esimerkiksi digitaalisten alustojen kautta tehtävän työn yleistyessä on sosiaaliturvan mukauduttava joustavasti erilaisiin tilanteisiin ja ihmisten vaihtuviin tulolähteisiin.
”Paras keino turvata jokaisen toimeentulo työmarkkinoiden muuttuessa on tehdä kouluttautumisesta ja itsensä kehittämisestä aidosti mahdollinen ja kannattava vaihtoehto kaikissa työuran vaiheissa. Siksi myös eri-ikäiset opiskelijat ovat Yleisturvan piirissä”, kertoo työryhmän toisena puheenjohtajana toiminut Kari Välimäki.
Yleisturvaa olisi mahdollista saada kolmella tasolla: takuu-, yleis- ja aktiivitasolla. Takuutaso on viimesijainen ja tarveharkintainen turvan muoto. Takuutaso on kytketty tiiviisti palveluihin, jotka turvataan jokaiselle yksilöllisen tarvearvion pohjalta. Kohtuullisen kulutuksen kattava yleistaso on syyperusteinen etuus, jonka varassa ihminen selviytyy elämän eri tilanteissa kuten työttömyyden, opiskelun, sairauden ja lapsen syntymän aikana. Se pitää sisällään sekä perustoimeentulon (perusosa) että ansiotuloihin suhteutetun, työnteolla ansaitun ansioturvan (ansio-osa). Aktiivitasolla ihmistä palkitaan nykyistä laajemmin erilaisista ihmisen työmarkkina-asemaa parantavista toimista.
Antti Rinne tyrmää perustulon
Yleisturva sisältää nykysosiaaliturvan tapaan suojaosan ja etuus sovitetaan muiden tulojen kanssa tasaisesti siten, että käteen jäävät tulot kannustavat ottamaan lisätyötä vastaan. Myös asumistukea on mahdollista yksinkertaistaa, mutta järjestelmän uudistaminen vaatii laajempaa asuntopolitiikan uudistamista ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan lisäämistä.
Pääsääntöisesti jokaisella on oikeus ja velvollisuus pyrkiä kohti kokoaikaista työntekoa. Toisille työelämään eteneminen edellyttää erilaisten työllisyys- tai sosiaali- ja terveyspalveluiden saamista tai koulutusta.
Ihmisen laiminlyödessä palvelusuunnitelman tai kieltäytyessä tarjotusta työpaikasta etuutta voidaan leikata, mutta se palautetaan ilman karensseja ihmisen noudattaessa järjestelmän piiriin.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoo Uudelle Suomelle, että puolueen mielestä tästä eteenkin päin tarvitaan syy sille, että maksetaan yhteisistä rahoista sosiaaliturvaa.
”Sen täytyy pitää sisällään tarveharkinta, ja sitten siihen liittyy ansioelementti sekä aktiivielementti.”
Rinne siis varsin selvästi tyrmää perustulon, joka olisi vastikkeeton tuki.
Rinteen mukaan yleisturvan tason määrittäisi se, mikä on kuluttajatutkimusten perusteella määritetty kohtuullinen kulutustaso.
Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen huomauttaa kuitenkin, että yleisturvan sitominen kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen nostaisi kustannuksia.
Yleistason sitominen kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen nostaisi sos.turvan tasoa. Kun tämä yhdistetään tiedotustilaisuuden tietoon että kenenkään tilanne ei mallissa heikkene, on malli väistämättä kallis. Jos työnteon kannustimia halutaan parantaa, on kustannus vieläkin suurempi
— Olli Kärkkäinen (@OlliKarkkainen) 13. huhtikuuta 2018
Kärkkäinen esittää Twitterissä myös havainnollisen esityksen SDP:n kolmiportaisesta tukimallista.
SDP:n malli pohjautuu vahvasti Demarinuorten aiemmin esittämään malliin, jossa on samoja piirteitä kuin Britannian Universal Credit -mallissa. SDP:n mallissa nykyisiä sosiaaliturvamuiotoja yksinkertaistetaan ja yhdistetään kolmiportaiseksi kokonaisuudeksi. pic.twitter.com/0n2zcyqNM1
— Olli Kärkkäinen (@OlliKarkkainen) 13. huhtikuuta 2018
Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä varoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, että SDP:n Yleisturva-malli tulisi maksamaan ”miljardeja”.
”Ongelmalliseksi mallin tekee se, että laskelmat puuttuvat. Tiedotustilaisuudessa ja twitterissä SDP kertoi, että jos opiskelijat tuodaan tuen piiriin ja sidotaan yleistaso vähimmäiskulutuksen viitebudjettiin, hintalappu on pelkästään opiskelijoiden osalta jo miljardin”, Maanselkä kritisoi.
Vaalit on tulossa ja demarien tämäkin tiedote on nähtävä sitä taustaa vasten, millaisilla vaalipuheilla kalastetaan enemmän ääniä kuin toisaalta menetetään. Katsotaan tarkemmin paria vaakakuppia:
1. ”Mallin toimeenpanossa karsitaan byrokratiaa…. [ja]…vähennetään ihmisten pompottelua luukulta toiselle”
-Byrokraatit ovat SDP:n uskollisimpia äänestäjiä, joten tässä otetaan näkemys, jonka mukaan virkamiesten YT:t painaa vaa´assa vähemmän kuin pompoteltujen asiakkaiden parempi kohtelu. Rohkea näkemys, koska pettyneiden byrokraattien myötä katoavien äänten luvun voi suorastaan laskea, kun taas pompotteluihmisten sekä määrä että reaktio ovat Puoluetoimistollekin arvailujen varassa.
2. ”Epäsäännöllisen …. työn yleistyessä on sosiaaliturvan mukauduttava joustavasti erilaisiin tilanteisiin ja ihmisten vaihtuviin tulolähteisiin.”
-Tässä otetaan askel perinteisempään sosiaalidemokratiaan, jonka ydinajatus on, että ellei työ maita, ihmisen elintaso on turvattava joka tapauksessa, vaikka sitten käymällä toisten taskuilla. Se taas, että sosiaaliturva eli toisten taskuilla käyminen luetaan ihan pokkana ”vaihtuvaksi tulolähteeksi”, on osoitus Puolueen suvereenista kyvystä hallita vaaliretoriikka ja hämätä sillä oppimatonta rahvasta.
3. ”…kouluttautumisesta ja itsensä kehittämisestä aidosti mahdollinen ja kannattava vaihtoehto kaikissa työuran vaiheissa.”
-Tämä lienee varovainen huolenilmaus sen puolesta, että jos kaikki turvautuisivat em ”vaihtuviin tulonlähteisiin” eli sossuntukeen, sen rahoittaminen olemattomista verotuloista kävisi äkkiä ylivoimaiseksi, myös Puolueen hallintokoneiston retoriselle kapasiteetille. Itseään pitää toki kehittää ja kouluttautua – nimittäin tunnistamaan juuri nämä väärät vaaliprofeetat.
4. ”Ihmisen laiminlyödessä palvelusuunnitelman tai kieltäytyessä tarjotusta työpaikasta etuutta voidaan leikata, mutta se palautetaan ilman karensseja ihmisen noudattaessa järjestelmän piiriin.”
– Siis mitä? Sohvalla makaamisesta tulee karenssia, muttei kuitenkaan tule, jos ihminen aidosti katuu ja lupaa vastedes olla vastustamatta järjestelmää? Nyt taidettiin palata sosialismin juurille ja ydinolemukseen, joka on juuri lojaalisuus auktoriteettia kohtaan. Työstä kieltäytymisestä ei edelleenkään tule karenssia, mutta järjestelmän vastustamisesta kyllä.
5. ”tarvitaan syy sille, että maksetaan yhteisistä rahoista sosiaaliturvaa.
”Sen täytyy pitää sisällään tarveharkinta, ja sitten siihen liittyy ansioelementti sekä aktiivielementti.””
– Tuttua kauraa tämäkin: Sossusta saa rahaa kuten ennenkin, kunhan ”tarve” on poliittisesti perusteltu ja kunhan ei vaan samaan aikaan ole väärällä tavalla ”aktiivinen” eli erehdy ansaitsemaan leipäänsä järjestelmän ohi eli suomeksi erehdy menemään töihin.
Luvalla sanoen tuo Antin Yleisturva kaikkine syyperusteisuusharkinnanvaraisuusansiotulosuhteuttamisineen on jos mahdollista vieläkin byrokraattisempi kuin nykyinen moniluukuttamismalli. Lisäksi sen antaa entistä suuremman vallan virkailijalle tulkita, totteleeko kansalainen systeemiä vai kapinoiko hän sitä vastaan.
Ikäänkuin demarien vaaliajatuksena olisi nollata tilanne ja poistaa kaikki muut tuet paitsi toimeentulotuki. Se nimettäisiin uudelleen Yleisturvaksi ja sen avulla päästäisiin hallitsemaan turva-asiakkaan ”todellisia” tarpeita, mikä juuri on Puolueen lopullinen päämäärä sosialistisessa yleisturvateatteri-utopiassa.