Pienituloisille tyypillinen kulutus kohdistuu asioihin, jotka ovat 2000-luvulla kallistuneet virallista inflaatiota enemmän.
Eri väestöryhmien reaalitulojen kehitys riippuu kahdesta seikasta. Niihin vaikuttavat tietenkin nimellisten tulojen kehitys, mutta myös hintojen kehitys.
Eri väestöryhmien kokema inflaatio eli hintojen nousu on erilaista, koska kulutus kohdistuu erilaisiin hyödykkeisiin ja palveluihin. Pienituloisten menoissa korostuvat esimerkiksi vuokrakulut, kun puolestaan hyvätuloiset asuvat usein omistusasunnossa, jossa menokehitys riippuu esimerkiksi korkotason kehityksestä.
Tilastokeskuksesta eläkkeelle jäänyt yliaktuaari Olli Savela tutki, miten kohtuullisen minimin mukaan kuluttavien elinkustannukset ovat muuttuneet viime vuosina.
Kohtuullisella elämällä tarkoitetaan minimin mukaista kulutustasoa, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttä ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän päivän Suomessa. Se kertoo, paljonko rahaa tarvitaan arjen sujumiselle välttämättömien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen.
Savelan laskelmat osoittavat, että köyhyysrajalla eläville hinnat ovat 2000-luvulla kohonneet melkein joka vuosi enemmän kuin kuluttajahintaindeksi kertoo. Toisin sanoen pienituloisten kokema hintojen nousu on korkeampi kuin kaikkien kuluttajien keskimäärin kokema hintojen nousu.
Kuluttajahintaindeksi on Savelan mukaan kohonnut 2000-luvulla keskimäärin 1,5 prosenttia vuodessa, mutta köyhyysrajalla eläville hinnat ovat nousseet keskimäärin 1,9 prosenttia vuodessa. Hintataso on köyhyysrajalla elävillä noussut keskimäärin 0,4 prosenttiyksikköä enemmän vuodessa.
”Erot voivat tuntua pieniltä, mutta kertautuessaan vuodesta toiseen ne kasvavat merkittäviksi. Viralliseen kuluttajahintaindeksiin eroa on syntynyt 17 vuoden aikana yhteensä 7,0 prosenttia”, Savela huomauttaa.
Miksi pienituloisten kokema hintojen nousu on sitten keskimääräistä hintojen nousua korkeampi? Savelan mukaan selvästi merkittävin eroa synnyttänyt tekijä on ollut vuokrien kehitys.
Vuokrat ovat yksinkertaisesti nousseet paljon yleistä hintatasoa nopeammin, Savela kertoo. Pienituloisilla vuokrien osuus on selvästi suurempi kuin parempituloisilla. Vuokrien paino on kohtuubudjetin hintaindeksissä peräti 34 prosenttia, kun kuluttajahintaindeksissä se on vain 22,1 prosenttia.
Sen sijaan esimerkiksi perheen koolla ja rakenteella ei ollut juuri vaikutusta tuloksiin, ei myöskään sillä, oliko auto katsottu välttämättömäksi vai ei.
