Suomen työmarkkinoilla on ongelma: avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat eivät kohtaa.
Tilastokeskuksen tuoreet työllisyysluvut olivat iloista luettavaa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2018 toukokuussa 90 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysaste nousi 72,3 prosenttiin. Työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 71,4 prosenttia.
Työttömiä oli 261 000, mikä oli 35 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työttömyysaste oli toukokuussa 9,3 prosenttia eli 1,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteen trendi oli 7,6 prosenttia.
Vaikka työttömyysaste on laskenut selvästi, on se edelleen korkea. Suomi on ollut jo pitempään noususuhdanteessa, joten työttömyysasteen pitäisi suhdannesyklin nykyisessä vaiheessa olla huomattavasti alhaisempi. Esimerkiksi ennen suurta 90-luvun lamaa oli Suomen työttömyysaste noin kolme prosenttia.
Kuva: Työttömyysaste ja työttömyysasteen trendi 1989/01–2017/11, 15–74-vuotiaat
Korkeana pysynyt työttömyysaste viittaa siihen, että työttömyyden syyt eivät selity pelkästään suhdanteilla vaan että taustalla on muitakin syitä.
Kyse voi olla siis rakennetyöttömyydestä, joka on seurausta talouden rakenteen muutoksesta, joka ohjaa työn kysyntää uusille aloille. Työn tarjonta ei usein mukaudu kysynnän muutoksiin riittävän nopeasti, mikä aiheuttaa työttömyyttä. Rakennetyöttömyys johtuu myös työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmasta, eli siitä etteivät työnantajajien ja työntekijöiden tarpeet kohtaa.
Rakenteellisen työttömyyden synonyymina käytetään myös luonnollista työttömyysastetta eli niin sanottua. NAIRU-astetta. NAIRU tarkoittaa työttömyysasteen tasoa, jonka alittaminen kiihdyttää inflaatiota. Taustalla on käsitys, että työttömyyden laskiessa alle rakennetyöttömyyden tason talous on ylikuumentuneessa tilassa, jossa myös hinnat nousevat nopeasti.
Työmarkkinoiden rakenneongelmia voidaan havainnoida myös työttömyysasteen ja avoimien työpaikkojen asteen välistä riippuvuutta kuvaavan UV-käyrän eli Beveridge-käyrän avulla. UV tulee englannin kielen sanoista unemplooyment (työttömyys) ja vacancies (työpaikat).
Beveridge-käyrässä on työttömyysaste vaaka-akselilla ja avoimien työpaikkojen aste pystyakselilla. Tällöin käyrä siirtyy oikealle työttömyysasteen kasvaessa ja ylöspäin avoimien työpaikkojen asteen kasvaessa.
Elinkeinoelämän Keskusliiton julkaisema UV-käyrä paljastaa, että käyrä on vuosien saatossa siirtynyt oikealle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että avoimia työpaikkoja kohden on aiempaa enemmän työttömiä.
EK:n mukaan mahdollisia selityksiä ilmiölle ovat esimerkiksi alueelliset kohtaanto-ongelmat, eli avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat sijaitsevat eri osissa Suomea. Myös avoimien työpaikkojen ja työnhakijoiden ammattitaito- ja koulutusvaatimukset eivät täsmää.
Lisäksi taustalla saattaa olla myös kannustinogelmia. Työttömillä ei ole kannusteita ottaa vastaan työtä, jos työllistyminen ei riittävästi kasvata käytettävissä olevia tuloja.
