Kokoomuksen kansanedustaja ja ekonomisti Juhana Vartiainen kritisoi työn tarjonnasta käytävää julkista keskustelua.
Vaikka Suomessa on tukeva noususuhdanne, on työttömyysaste edelleen korkea. Tilastokeskuksen mukaan Suomen työttömyysaste oli huhtikuussa vielä peräti 8,6 prosenttia.
Se on pelottavan paljon suhdannesyklin tässä vaiheessa.
Työttömyyden syyt voidaan karkeasti jakaa kahteen pääsyyhyn: työn kysynnästä johtuviin syihin ja työn tarjonnasta johtuviin syihin. Työn kysyntäongelmat tarkoittavat sitä, etteivät työnantajat ole vallitsevalla palkkatasolla valmiita rekrytoimaan työttömiä riittävästi. Työn tarjonnan ongelma puolestaan tarkoittaa sitä, etteivät työttömät ole vallitsevalla palkkatasolla valmiita ottamaan työtä vastaan.
Julkinen työttömyyskeskustelu kilpistyy usein työn tarjontaan, eikä niinkään työn kysyntään liittyviin ongelmiin.
Osa asiantuntijoista ja politiikoista on sitä mieltä, ettei Suomen korkea työttömyys johdu pelkästään työn kysynnän ongelmista vaan myös riittämättömästä työn tarjonnasta. Eli työttömät eivät olisi valmiita ottamaan työtä vastaan, vaikka sitä olisi tarjolla.
Kansanedustaja ja ekonomisti Juhana Vartiainen kritisoi blogissaan sitä tapaa, jolla julkisessa keskustelussa tyrmätään työn tarjontaan liittyvien ongelmien esiintuonti. Jos joku tuo esille työn tarjontaan liittyviä rakenneongelmia, väitetään tämän henkilön leimaavan työttömät laiskoiksi.
Keskustelu siitä, johtuuko työttömyys ”työttömien laiskuudesta” ei ole kansanedustajan mielestä järkevää.
”Työttömien joukko on vaihtuva, ja tuskinpa työttömät poikkeavat merkittävästi muusta väestöstä vapaa-ajan arvostuksensa suhteen”, kansanedustaja toteaa.
Vartiaisen mukaan on vaikea löytää tutkijaa, joka sanoisi työttömyyden johtuvan työttömien laiskuudesta.
”Taloustieteilijän näkökulmasta tällainen keskustelu on outoa eikä sillä ole yhtymäkohtia siihen, miten työttömyyttä taloustieteessä käsitellään.”
Kansanedustajan mielestä ”laiskuus” kertoo vain siitä, miten paljon henkilö arvostaa vapaa-aikaa.
”Vapaa-aika on hyödyke, jota kaikki arvostavat. Toisin ilmaistuna, me haluamme korvauksen siitä, että luovumme vapaa-ajastamme. Jokainen, joka tätä lukee, voi tehdä ajatuskokeen: lähtisitkö ilmaiseksi palvelijaksi esimerkiksi tämän kirjoittajalle? Tuskinpa lähtisit, koska sinulla on oma elämä ja haluat vapaa-ajan menetyksestä korvauksen.”
Taloustieteen näkökulmasta olemme siis kaikki laiskoja – tai ainakin laiskottelu on yksi vaihtoehto muiden vaihtoehtojen lisäksi. Vartiaisen mielestä ee on vain osoitus siitä, että ”meillä on oma elämä ja olemme järkeviä”.
”Vapaa-aika on myös useimmille ihmisille normaalihyödyke, eli tulotason nousu lisää vapaa-ajan kysyntää. Jokainen voi testata tätä ajattelemalla, tekisikö enemmän työtä vai vähemmän työtä lottovoiton saatuaan. Itsessään tyydytystä antava vapaaehtoistyö on asia erikseen”, Vartiainen kuvailee.
Itse olisin lottovoittajana valmis tekemään lisää työtä. Tuo alun spekulointi työn tarjonta- ja kysyntäsyistä on täyttä potaskaa monelle. Esimerkiksi 50+ osaavalle työntekijälle ei anneta työtä ikärasismin takia. Lisäksi työpaikkoja ei ole kaikille, joten tä’män epäsuhdan osalta selviää peruskoulun plus- ja miinuslaskun osaamisella, että moni jää työttömäksi, koska työpaikkoja ei riitä kaikille.