Ministeriön mukaan kiinteistöverotusta on tarkoitus uudistaa niin, että verotusarvot vastaisivat paremmin alueen hintatasoa ja rakentamiskustannuksia.
Uudistuksen tavoitteena ei ole nostaa tai laskea kiinteistöveroa, mutta verorasitus jakautuisi osin uudella tavalla eri kiinteistöjen kesken. Valtiovarainministeriö lähetti lakiluonnokset lausuntokierrokselle perjantaina 17. elokuuta.
Kiinteistövero on vuosittain maksettava, kiinteistön omistukseen perustuva vero. Vero voi perustua pelkkään maaomistukseen, rakennuksiin tai näiden yhdistelmään. Yleensä veron suuruus määräytyy kiinteistöomaisuuden markkina-arvon mukaan.
Kiinteistöliiton laatiman Indeksitalo 2016 -selvityksen mukaan kiinteistöverot ja maksut ovat vuonna 2016 keskimäärin 2,58 euroa neliöltä kuukaudessa suomalaisissa yli 30 000 asukkaan kaupungeissa.
Paikkakuntakohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavat, sillä 60 neliön asunnolle jyvitetty vuosikulu on vertailun halvimmassa kaupungissa Oulussa 1 592 euroa ja kalleimmassa kaupungissa Rovaniemellä 2 122 euroa. Talokohtainen kustannus on Indeksitalon kokoisessa talossa vuosittain Oulussa 63 686 ja Rovaniemellä 84 879 euroa.
Selvitysten mukaan rakennusten ja maapohjan verotusarvot ovat jääneet yleisesti jälkeen kustannus- ja hintakehityksestä. Lisäksi maapohjan hinnat ovat eriytyneet alueellisesti ja rakennustyyppejä on tullut lisää sen jälkeen, kun nykyinen järjestelmä on otettu käyttöön. Tämä aiheuttaa epätasapuolista kohtelua verovelvollisten välillä.
Uudistuksen tavoitteena on luoda selkeä, ymmärrettävä ja yksinkertainen arvostamisjärjestelmä rakennuksille ja maapohjalle. Uusi järjestelmä olisi oikeudenmukaisempi, koska verotusarvot päivittyisivät vuosittain uusimpien tietojen perusteella. Tähän saakka rakennusten verotusarvojen perusteita on tarkistettu kaavamaisesti rakennuskustannusindeksin muutosta vastaavasti. Tonttihintoja taas on tarkistettu vain alueittain ja harvakseltaan.
Verotusarvot pohjautuisivat hinta- ja kustannustietoihin
Ehdotuksen mukaan verotusarvot määräytyisivät seuraavasti:
Rakennusten verotusarvo perustuisi rakennustyypin keskimääräisiin uudisrakentamiskustannuksiin alueittain. Niistä otettaisiin kuitenkin huomioon vain 70 prosenttia (varovaisuusperiaate).
Lisäksi otettaisiin huomioon rakennuksen koko ja ikä. Peruskorjaus ei enää vaikuttaisi ikäalennukseen. Monien yksittäisten ominaisuustietojen huomioimisesta verotusarvon laskennassa luovuttaisiin. Tilastokeskus tuottaisi tilastoaineiston perusteella eri rakennustypeille keskimääräisen uudisrakentamiskustannuksen neliö- tai kuutiometriä kohden.
Maapohjan verotusarvo perustuisi puolestaan maapohjan markkinahintaan ja käyttötarkoitukseen. Maanmittauslaitos muodostaisi hinta-aluekartan, jonka mukaisista hinnoista verotusarvo olisi 70 prosenttia. Hinta-alueet ja niille vuosittain määriteltävät aluehinnat perustuisivat toteutuneisiin kiinteistöjen kauppahintatietoihin, osin myös asuntojen kauppahintatietoihin.
Kansalaiset voisivat tarkastella Verohallinnon karttapohjaisessa palvelussa rakennusmaan verotusarvojen perusteena olevia hinta-alueita ja niiden aluehintoja. Vastaavasti myös rakennustyyppikohtaiset rakentamiskustannukset olisivat avoimesti nähtävillä Tilastokeskuksen sivuilla.
Molemmilla sivustoilla olisi myös tarkemmat perustelut ja menetelmäkuvaukset arvojen määrityksestä.
Kiinteistöverotus uudistuisi kahdessa vaiheessa. Nyt valmisteltava esitys nostaisi kiinteistöjen verotusarvoja. Ensi vuoden syksyllä on tarkoitus antaa toinen esitys, joka alentaisi kiinteistöveroprosentteja. Samalla olisi perusteltua asettaa maapohjalle erillinen veroprosentti. Tämä esitys jäisi seuraavan hallituksen annettavaksi.
Tuleeko kiinteistöverosta kuntien rahastusautomaatti?
Uudistuksen lähtökohtana on, että kiinteistöverotuksen taso pysyy keskimäärin ennallaan. Kunnat päättäisivät soveltamiensa kiinteistöveroprosenttien suuruudesta lain määrittämien vaihteluvälien rajoissa kuten nykysinkin.
Kiinteistöjen verottaminen on kunnille houkutteleva rahastusmuoto, koska kiinteistöjä ei voida siirtää kunnan ulkopuolelle.
Omakotiliitossa pelätään, että kunnat nostavat kiinteistöveroja ja muita asumiskustannuksia entistäkin hanakammin, kun sote- ja maakuntauudistus vie niiltä verotuloja sote-palvelujen järjestämisvastuun mukana.
Liiton mukaan kiinteistöverotus nähdään usein vain irrallisena elementtinä verotuksessa, mutta tosiasiassa se lisää merkittävästi pientaloasukkaiden kokonaisverorasitetta
Kiinteistöverotus on merkittävä osa omakotiasumisen asumiskustannuksia (20-25 prosenttia) ja asumisen kokonaisverotusta. Pellervon taloustutkimuksen mukaan pientaloissa asuvien kotitalouksien asumiskustannusten kasvu Suomessa on ollut 4,4 prosenttia vuodessa vuosina 2009–2013. Kulujen ennustetaan kasvavan edelleen 3,6 prosenttia vuodessa vuosittain 2018 mennessä.
Omakotiliitto muistuttaa, että kiinteistöverotus on noussut jo yli kolminkertaiseksi verojärjestelmän olemassaoloaikana, kiinteistöveroprosenttien korotusten, kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajojen korotusten sekä verotusarvojen laskentaperusteiden korotusten sekä maan arvon tavoitearvojen korotusten johdosta.
Vuodelle 2014 tehdyt kiinteistöjen verotusarvojen nostot sekä vuodesta 2015 voimaantulleet kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajojen korotukset kuntien päättämien kiinteistöveroprosenttien korotusten ohella vaikeuttavat suuresti asumista pientaloissa erityisesti pienituloisten, yksineläjien ja vanhusten osalta.
Kiinteistövero on noussut tänä vuonna lähes puolessa Suomen kunnista. Korotukset kohdistuvat eniten omakotiasujiin. Lisäksi joka neljäs kunta on korottanut tänä vuonna vapaa-ajan asunnon kiinteistöveroa.
Kiinteistöverotuksesta käytiin vilkasta keskustelua Twitterissä.
Tämäkin uudistus saattaa nostaa kokonaisverotaakkaa. Kiinteistövero toki vähemmän haitallinen vero kuin tulovero. #verotus #kiinteistöverohttps://t.co/ykdsViOtAE
— Jorma Erkkilä (@ErkkilaJorma) 18. elokuuta 2018
