Kuntajohtajien työhyvinvointikyselyn mukaan joka toinen kunnanjohtaja harkitsee alan vaihtoa.
Kuntajohtajien työtyytyväisyys on hyvällä tasolla ja he kokevat oman työkykynsä hyväksi. Silti yli puolet heistä on harkinnut alan vaihtoa, selviää tuoreesta Kuntaliiton, Kevan ja Suomen Kuntajohtajat ry:n toteuttamasta tutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan 82 prosenttia kuntajohtajista arvioi oman työkykynsä olevan melko tai erittäin hyvä työn henkisten vaatimusten kannalta.
”Tämä on mainio tulos, kun otetaan huomioon se syvä murros, jossa kuntakenttä elää”, Kevan toimitusjohtaja Timo Kietäväinen toteaa.
Yli 95 prosenttia kuntajohtajista on innostunut työstään ja tuntee itsensä tarmokkaaksi, ja 77 prosenttia tuntee vaikutusmahdollisuutensa hyviksi. Kuntajohtajan työ on kuormittavaa, mutta samalla innostavaa ja palkitsevaa.
Siitä huolimatta yllättävän moni kunnanjohtaja harkitsee muita vaihtoehtoja työuralleen.
”Yli puolella kunnanjohtajista on vaihtoehtoisia suunnitelmia työuran suhteen”, Kietäväinen huomauttaa.
Tämä osuus on kasvanut viime vuosina selvästi. 57 prosentti on miettinyt alan vaihtoa ja 38 prosenttia vaihtoa toiseen kuntaorganisaatioon. Vaihtoehtoisia suunnitelmia omaavia on eniten alle 40-vuotiaiden (68 %) ja korkeintaan kaksi vuotta kuntajohtajana toimineiden (67 %) kuntajohtajien keskuudessa.
Peräti 41 prosenttia kuntajohtajista ilmoitti kokeneensa työssään uhkailua tai häirintää.
Maakunta- ja sote-uudistus ei tulosten perusteella vaikuta kuntajohtajien vointiin niin paljon kuin julkisuudesta voisi päätellä. Yli puolet kyselyyn vastanneista kuntajohtajista sanoi, ettei keskustelu käynnissä olevasta maakunta- ja sote-uudistuksesta vaikuta omaan työhyvinvointiin mitenkään. Kuitenkin 28 prosenttia kokee käynnissä olevan keskustelun vaikuttavan työhyvinvointiin kielteisesti.
Kunnanjohtaja on paljon vartijana.
Esimerkiksi Rovaniemen kaupungin kaupunginjohtajan tehtäviin kerrotaan kuuluvan esimerkiksi kaupunkistrategian valmistelu, henkilöstöorganisaation johtaminen, viestintä, edunvalvonta ja yhteistyö kaupungin ulkopuolelle sekä vastuu elinkeinojen, kansainvälisen yhteistyön sekä strategisesta maankäytöstä.
