Elinkeinoministeri Mika Lintilä ymmärtää Lapin matkailuyrittäjien huolia. Finnairin yksityiset omistajat ministerin puheista tuskin ilahtuvat.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) kierteli alkuviikon kuulemassa Pohjois-Suomen yrittäjiä ja sai kuulla matkailualan yhteisen huolen: Finnair lentää liian harvoin Helsinki-Vantaalta Ivaloon talvisesongin ulkopuolella.
Ministeri Lintilä kertoi aikovansa ottaa pohjoisen lennot puheeksi valtioenemmistöisen Finnairin kanssa ensi viikon lomansa jälkeen. Ministeri ihmetteli, miksi kotimaassa ei lennetä kesäaikana, vaikka selvästi kysyntää olisi. Lintilä arveli myös, että Finnairilla on syynsä Ivalo-lentojen määriin.
Takuulla sellainen syy löytyy. Eikä ole vaikea arvata, mikä se syy on. Mitä ilmeisimmin muut kuin matkailusesongin aikaiset lennot eivät ole Finnairille taloudellisesti kannattavia.
Herää siis kysymys, miksi elinkeinoministeri haluaa ohjata pörssiyhtiötä kannattamattomaan toimintaan.
Valtion omistukset pörssiyhtiöissä
Valtiolla on suoran omistuksen kautta omistusta neljässä pörssiyhtiössä: Finnairissa, Fortumissa, Altiassa ja Nesteessä. Altiaa lukuun ottamatta valtiolla on näissä yhtiöissä enemmistöomistus. Neljän yhtiön omistusten arvo on yli 17 miljardia euroa.
Lisäksi valtio omistaa pörssiyhtiöitä sijoitusyhtiönsä Solidiumin kautta. Solidiumin omistusten arvo on noin 7,4 miljardia euroa. Yhteensä valtio siis hallinnoi yhteensä lähes 25 miljardin euron omistuspottia. Solidiumin suurimmat pörssiyhtiöiden omistusosuudet ovat Stora-Ensossa (39%), SSAB:ssa (24%) ja Outokummussa (23%).
Kymmenen vuoden aikana valtion omistukset suoraan ja Solidiumin kautta ovat nousseet noin 15 miljardista eurosta nykyiseen 25 miljardiin euroon. Omistuksien markkina-arvon kasvu on siis 67 prosenttia.
Ei ole siis vähäpätöinen asia, miten valtio-omistuksista vastaava ministeri valtio-omisteisten pörssiyhtiöiden toimintaa ohjaa.
Ministereiden agenda ei ole sama kuin yksityisten omistajien. Ministeri Lintilän kommentti Finnairin lennoista osoitti sen jälleen hyvin konkreettisesti.
Yksityisten omistajilla on viime kädessä vain yksi selkeä, kirkas ja läpinäkyvä tavoite: mahdollisimman tuottava sijoitus. Sijoittajille ei ole kovin paljon väliä, miten pörssiyhtiö omistaja-arvoa luo. Ei edes sillä ole väliä, miten yhtiö omistaja-arvoa omistajille jakaa. Sijoittajan tuotto voi syntyä joko yhtiön markkina-arvon noususta tai osinkotuotoista. Kaikki muu paitsi tuotto on sijoittajille kohtuullisen toisarvoista.
Omistaja-ohjauksesta vastaavien ministerien tavoite on tyystin erilainen. He ovat aina jonkin puolueen edustajia ja heidän tavoitteenaan on toimia tehtävässään niin, että se miellyttää äänestäjäkuntaa. Vaikka ministeri voi väittää pyrkivänsä vain valtio-omistusten arvon kasvatukseen, voi tällaisia pyrkimyksiä aiheesta epäillä.
Valtioneuvoston kanslia määrittelee valtion omistajaohjauksen ja -politiikan seuraavasti:
Valtion omistajapolitiikka on aktiivista, avointa ja pragmaattista. Valtio pyrkii yhtiöiden kehittämiseen ja tukemaan omistaja-arvon pitkäaikaista kasvua. Omistajapolitiikan lähtökohtana on hallitusohjelma.
Oleellista tässä määritelmässä on yksi sana: hallitusohjelma. Omistajaohjaukseen sisältyy siis tavoitteita, jotka tulevat hallituksen yhteiskunnallisista tavoitteista, eivät osakeyhtiölaista.
Ministeri Lintilän Finnair-puheet viittaavat siihen, että keskustalaisen poliitikon mielessä on aluepolitiikka, ei omistaja-arvon kasvattamisen.
Johto joutuu ristipaineisiin
Valtio-omisteisten yhtiöiden johdolle syntyy yhteiskunnallisista tavoitteista vaikeuksia. Johto joutuu toimimaan ristiriitaisten tavoitteiden reunaehdoilla – toisaalta pitäisi tehdä tulosta, mutta toisaalta pitäisi toteuttaa valtio-omistajan asettamat yhteiskunnalliset velvoitteet.
Finnairilla on valtion lisäksi sekä yksityisiä institutionaalisia omistajia että piensijoittajia, jotka molemmat haluavat Finnairilta vain ja ainoastaan voiton maksimointia. Nämä omistajat eivät halua kannattamattomia lentovuoroja Ivaloon.
Valtio-omistuksen ja yhtiön epäselvät tavoitteet heijastuvat Finnairin tunnuslukuihin. Esimerkiksi tasepohjainen arvostuskerroin P/B on vain 0,8x. Osakkeen markkina-arvo on siis vain 80 prosenttia yhtiön tasesubstanssista. Alhainen arvostuskerroin kertoo sijoittajien epäuskosta yhtiön tuloksentekokykyyn.
Ihan vertailun vuoksi: Euroopan suurimman lentoyhtiön, Ryanairin P/B-kerroin on 2,9x.
Voidaan periaatteessa ajatella, että Finnairin kaltaisilla yhtiöillä tulisi olla voitonmaksimoinnin lisäksi yhteiskunnallisia tehtäviä. Ilman valtio-omisteista lentoyhtiötä, kotimaan lennot saattaisivat vähentyä nykyisestä. Kotimaassa on muutamia vilkkaita reittejä, kuten Oulu-Helsinki -vuoro, mutta varmasti myös heikosti kannattavia vuoroja.
Lehtoyhtiön yhteiskunnallinen tehtävä voidaan kuitenkin hoitaa muutoinkin kuin valtio-omistuksen avulla. Monia suomalaisen yhteiskunnan intressejä voidaan turvata myös sopimuksin. Valtion ei siis tarvitse omistaa yritystä, vaan se voisi turvata yhteiskunnallisia vaatimuksia nykyistä enemmän sopimusten avulla.
Valtio voi olla palvelun tilaaja, ja palvelun tuottaja voi olla täysin yksityisomisteinen yhtiö. Tällainen tilaaja-tuottaja -periaate on julkishallinnon 2000-luvulla yleistynyt tapa tuottaa ulkoistamalla palveluita siten, ettei julkinen toimija palkkaa palvelun tuottajia vaan tilaa palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta markkinahintaan tarjousten perusteella ja valvoo ostajana palvelun laatua.
Jos valtio katsoo, että esimerkiksi matkailun edistämiseksi lentoja Lappiin tulee lisätä, voi se tavalla taikka toisella subventoida noita lentoja niin, että ne tulevat yksityiselle lentoyhtiölle taloudellisti kannattavaksi.
Tällaisessa järjestelyssä yksityisen yhtiön johto ei joutuisi työskentelemään ristiriitaisten tavoitteiden sekamelskassa.
Finnairin viimeisin osavuosikatsaus osoittaa, että yhtiöllä on tärkeämpääkin tekemistä kuin matkailuyrittäjien huoliin vastaaminen.
Jos omistaisin #Finnair’in osakkeita, en ilahtuisi ministerin huutelusta.
Tämä on jälleen osoitus valtio-omisteisten yhtiöiden ydinongelmasta. Johdon on vaikea keskittyä tuloksen tekemiseen, kun poliitikot painostavat esim. aluepolitiikkaan. https://t.co/82JJGndzum
— Jorma Erkkilä (@ErkkilaJorma) 28. lokakuuta 2018
