Suomen tulisi panostaa koulutukseen samanlaisella mallilla kuin mitä Singaporessa tehdään, esittää STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.
Digitalisaatio lisää palkansaajiin kohdistuvia osaamisvaatimuksia. Enää ei ole kyse vain siitä, että automatisaatio korvaa raskasta fyysistä rutiinityötä, vaan digitalisaatio vie töitä myös konttoreista. Siksi palkansaajat joutuvat tottumaan koko työuran kestävään koulutukseen.
Suomen kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla ei ole enää aikoihin perustunut pelkästään raskaaseen perusmetallien valmistukseen ja metsäteollisuuteen. Yhä useammat suomalaisyritykset menestyvät työntekijöidensä osaamisen ansiosta. Ekonomistit ovat varsin yksimielisiä siitä, että tietotaito on yksi keskeinen talouskasvun osatekijä.
Tilastokeskuksen mukaan ammattitaitoa kehittävää tai uraa edistävää koulutusta ilmoitti vuonna 2017 tarvitsevansa peräti 42 prosenttia 18–64-vuotiaista. Eniten koulutustarvetta koettiin liiketalous- ja oikeustieteen koulutuksiin. Seuraavaksi yleisimpiä sisältöjä olivat terveys- ja sosiaaliala sekä tekniikka.
Mutta miten saadaan ihmiset motivoitumaan itsensä jatkuvaan kouluttamiseen?
STTK:n pääekonomistilla, Ralf Sundilla on tähän ehdotus. Suomen pitäisi ottaa mallia Singaporesta.
Singaporessa voivat palkansaajat avata niin sanotun koulutustilin, jonka arvo on noin 300 euroa. Sundin mukaan Singaporessa rahat tileille maksetaan verovaroista.
”Tililtä rahoitetaan koulutusta, jolla osaamista päivitetään. Parin vuoden aikana tilejä on avattu vajaat 300 000, ja niillä on rahaa vajaat 100 miljoonaa euroa. Suomi ja Singapore ovat väestöltään ja työvoimaltaan saman kokoisia maita, joten luvut voi suoraan siirtää Suomeen” Sund toteaa blogissaan.
Sundin mielestä Suomen kannattaisi ottaa Singaporen malli käyttöön – ja vielä suuremmalla etuudella.
”Me Suomessa voisimme nokittaa: jos tilin summa olisi 600 euroa, kokonaisrahoituksen taso (olettaen, että koulutushalukkuus olisi Singaporen suuruista) olisi vajaat 200 miljoonaa euroa. Se voitaisiin rahoittaa joko suoraan valtion budjetista tai sitten työttömyysvakuutusmaksua korottamalla 0,2 %.”
Sund ei pidä koulutustiliin vaadittavan rahoitusta kohtuuttoman suurena, sillä esimerkiksi ensi vuoden tuloveroalennukset ovat enemmän kuin 200 miljoonaa. Summa on noin viisi prosenttia yritystukien määrästä.
Sundin mielestä kyse ei ole rahasta, vaan ymmärryksestä.
”Onkohan päättäjiltä jäänyt osaamisen päivittäminen väliin?”, Sund kysyy. Ekonomistin mielestä investointi osaamisen päivittämiseen luo enemmän kasvua ja hyvinvointia kuin veronalennukset tai yritystuet.
”Singaporen malli on vain yksi. Ei meidän sitä tarvitse kopioida, mutta tehdään – hyvänen aika – edes jotain. Muutoin muut ehtivät maaliin, kun me vielä lähtötelineissä pohdimme, josko juosta ensinkään”, Sund toteaa.
