Pienyhtiöt tarjoavat useita etuja piensijoittajalle.
Pienet yhtiöt voivat tarjota tehokkaan hajautuksen lisäksi merkittävää lisätuottoa sijoitussalkkuun. Pienyhtiöt ovat tarjonneet historiallisesti tarkasteltuna selvästi korkeampaa tuottoa kuin suuret yritykset. Näin on tapahtunut nimenomaan pitempiaikaisessa tuottotarkastelussa.
Akateemisessa tutkimuksessa puhutaan niin sanotusta small cap -anomaliasta.
Yksi ensimmäisistä pienyhtiöanomaliaa selvittäneistä tutkimuksista oli Rolf Banzin vuonna 1981 julkaisema tutkimus nimeltä The Relationship Between Return and Market Value of Common Stocks. Banz esitti, että yrityksen koko oli yksi osakkeen tuottoja selittävä tekijä. Pienyhtiöt tarjosivat Banzin mukaan parempia tuottoja kuin isommat yhtiöt.
Pienyhtiöillä korkeammat riskikorjatut tuotot
Yksi vasta-argumentti pienyhtiöihin sijoittamista vastaan on se, että pienyhtiöiden väitetään olevan suuria yhtiöitä riskisempiä. Pienyhtiöiden korkeampi tuotto olisi siis vain korvaus suuremmasta riskistä.
Mikäli riskisyyttä mitataan osakekurssin volatiliteetilla, ovat pienyhtiöt usein todellakin riskisempiä. Amerikkalaisen AAII-sijoitusyhdistyksen mukaan pienten yhtiöiden kurssien keskihajonta on lähes 43 prosenttia ajanjaksolla 1926 – 2014, kun suurten yhtiöiden keskihajonta oli vain hieman yli 19 prosenttia.
Banz havaitsi kuitenkin, että pienyhtiöt pystyivät tarjoamaan myös riskikorjattuina parempia tuottoja kuin suuret yhtiöt. Banz jakoi yhtiöt viiteen ryhmään niiden koon mukaan ja tarkasteli riskikorjattuja ylituottoja 50 vuoden ajanjaksolla. Osoittautui, että neljän suurimman ryhmän riskikorjatut ylituotot olivat negatiiviset 0,72 prosenttia. Sen sijaan pienimmän ryhmän yritysten riskikorjattu ylituotto oli kuusi prosenttia positiivinen.
Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa.
AAII-sivuston mukaan kenties eniten huomiota on saanut Chigagon yliopiston professorien Eugene Faman ja Kenneth Frenchin The Cross-Section of Expected Stock Returns -tutkimus vuodelta 1992.
Professorit havaitsivat, että markkina-arvolla mitattu yrityksen koko osoittautui osaketuottoja selittäväksi tekijäksi. Fama ja French tutkimat New Yorkin pörssin osakkeita ja jakoivat osakkeet eri ryhmiin markkina-arvon mukaan. Tutkimuksen mukaan pienimpien osakkeiden ryhmä ylitti tuotoissa muut ryhmät.
Pienyhtiöt tarjoavat osakesijoittajalle muitakin hyötyjä kuin paremmat tuotot. Pienyhtiöt tarjoavat myös hajautushyötyjä.
AAII-sivusto vertaili pienyhtiöiden ja suuryhtiöiden tuottojen korrelaatioita korkosijoituksiin. Kun suuryhtiöiden korrelaatio pitkäaikaisten yrityslainojen välillä oli 0,21, oli pienyhtiöiden ja yrityslainojen korrelaatio vain 0,07.
Pienyhtiöiden ylituotto on korvaus alhaisesta likvidisyydestä
Yksi varteenotettava selitys pienyhtiöanomalialle on niiden suuryhtiöitä alhaisempi likvidisyys. Pienyhtiöillä käydään huomattavasti vähemmän kauppaa kuin suuryhtiöillä.
Pienyhtiöiden alhaisempi likvidisyys näkyy korkeampina osto- ja myyntitarjousten spreadinä. Spread ilmaisee parhaan osto- ja myyntihinnan välisen eron. Mitä suurempi on spread, sitä enemmän osakkeiden ostoista ja myynneistä syntyy kaupankäyntikuluja.
Korkeammasta spreadista ja alhaisesta likvidisyydestä johtuen esimerkiksi institutionaaliset sijoittajat, kuten sijoitus- ja eläkerahastot eivät sijoita pienyhtiöihin. Se tarkoittaa myös sitä, ettei pienyhtiöistä tehdä niin paljon ammattilaisten osakeanalyyseja kuin suurista yhtiöistä.
Institutionaalisten sijoittajien poissaolo pienten yhtiöiden markkinoilta voi olla piensijoittajan etu.
Professorit Avner ARbel ja Paul Strebel nimittäin havaitsivat tutkimuksessaan The Neglected and Small Firm Effects, että S&P 500 -indeksin vähemmän analysoidut yhtiöt tarjosivat joka vuosi vuosina 1972 – 1976 korkeampaa riskikorjattua tuottoa kuin enemmän analysoidut yhtiöt.
Pienyhtiöiden alhaisempi likviditeetti ja sijoitusammattilaisten analyysien puute saattavat siis johtaa suuria yhtiöitä todennäköisemmin osakkeiden hinnoitteluvirheisiin, joita hyödyntävä piensijoittaja voi päästä markkinoita korkeampiin tuottoihin.
