Yleisesti ottaen ETF-rahastojen ja muiden passiivisesti hallinnoitujen rahastojen hallinnointipalkkiot ovat aktiivisten rahastojen palkkioita pienempiä ja tämä selittyy ETF-rahastojen passiivisen luonteen vuoksi. Siinä missä aktiivisesti hoidetut rahastot pyrkivät aktiivisella poiminnallaan päihittämään vertailuindeksin, passiiviset rahastot yrittävät jäljitellä vertailuindeksin tuottoa. Passiivisuus mahdollistaa alhaisemmat kulut, jotka houkuttelevat sijoittajia.
Kilpailu hallinnointipalkkioista siirtyy uudelle tasolle, kun täysin kuluttomat rahastot astuvat markkinoille. Esimerkiksi Nordnetin tarjoamat Superrahastot sekä Fidelityn tänä vuonna lanseeraama täysin kuluton indeksirahasto Yhdysvalloissa tiukentavat hintakilpailua.
Tilastot osoittavat, että suhteellisen pienikuluiset passiiviset rahastot ovat ohittaneet korkeakuluisemmat aktiiviset rahastot hallinnoitavien varojen määrässä. Sijoittajat siirtävät varojaan sinne, missä kulut ovat alhaisimmat ja missä juoksevat vuotuiset kulut minimoidaan pitkällä aikavälillä. Saatavilla olevan tiedon määrä on helpottunut Internet-aikakauden ja uusien regulaatioiden myötä. Rahastojen kulurakenteista ja historiallisista reaalituotoista on tullut läpinäkyvämpiä ja vertailukelpoisempia kuin aikaisemmin, mikä on edesauttanut varojen siirtämistä kustannustehokkaampiin ratkaisuihin.
Kysymys herääkin siitä, mikä on aktiivisten rahastojen tarjoama lisäarvo sijoittajalle tällaisessa markkinaympäristössä?
Aktiiviset rahastot harvoin onnistuvat päihittämään vertailuindeksiä. Berkeleyn yliopistossa teetetyssä tutkimuksessa vuonna 2012 havaittiin, että lähes 74 prosenttia kaikista aktiivisesti hoidetuista rahastoista hävisivät vertailuindeksilleen. Korkeat hallinnointikulut ainoastaan indeksin päihittämisen tavoittelussa vaikuttaisivat tämän valossa kyseenalaisilta.
Monet rahastot ovat alkaneetkin markkinoida uusia ennen piensijoittajan ulottumattomuudessa olevia rahastotyyppejä ja sijoitusstrategioita pysyäkseen kilpailussa mukana. Muutama esimerkki näistä ovat vastikään julkaistut Nordnetin Smart-rahastot sekä Nordean Beta+ -rahastot. Samat rahastoyhtiöt tarjoavat kuitenkin edelleen halvempia tai kuluttomia rahastoja lähinnä sisäänheittotuotteena.
Muiden rahastoyhtiöiden on myös keksittävä pikaisesti jotain pysyäkseen kiristyvässä kilpailussa mukana. Korkea kulurakenne ei ole enää perusteltavissa ainoastaan aktiivisella rahastonhoidolla, vaan sijoittajat vaativat sijoituksilleen ja varallisuudelleen jotain muuta merkittävämpää lisäarvoa suhteellisesti korkeampia hallinnointikuluja vastaan. Uudet lisäarvot voivat olla esimerkiksi Hedge-rahastoista tuttuja sijoitusstrategioita tai vaikkapa tekoälyrahaston tuoman mielenkiinnon.
