Vanhustyön keskusliiton koordinoiman Vanheneminen.fi-hankkeen tutkimuksessa selvitettiin yli 50-vuotiaiden suomalaisten suhtautumista vanhuuteen sekä siihen varautumista. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 1004 henkilöä.
Suomalaiset havahtuvat pohtimaan vanhuuteen varautumista vasta ikäännyttyään tai jäätyään eläkkeelle. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan vastaajista peräti 90 prosenttia sanoo, että vanhuuteen kannattaa varautua erittäin paljon tai jossain määrin.
Varautumista erittäin tärkeänä pitävien ryhmässä korostuvat iäkkäimmät vastaajat sekä hyvin toimeentulevat. Vastaajista 29 prosenttia kertoi havahtuneensa varautumiseen vasta jäädessään eläkkeelle.
Tutkimukseen vastanneet toivoivat enemmän tietoa erityisesti ikääntymisen suunnitteluun liittyvistä teemoista. Noin puolet vastaajista ilmoitti säästäneensä rahaa sekä kartoittaneensa varallisuutta vanhuutta varten. Siitä huolimatta vain 20 prosenttia kyselyyn vastanneista on tehnyt jonkinlaisen tulo- ja menoarvion eläkevuosiaan varten.
Avoimissa vastauksissa vastaajilta kysyttiin, miten he kiinnittäisivät omaan talouteensa huomiota, jos voisivat nyt valita uudelleen. Näissä vastauksissa korostuivat monet sijoittamiseen liittyvät teemat. Useat vastaajat valittelivat oman eläkesäästämisensä olemattomuutta, säästämisen pienuutta tai sen myöhäistä aloittamista. Myös taloudellisempaa elämäntyyliä suositeltiin sekä rahan säästämistä ”vaikka väkisin”.
Rahan lisäksi vanhuuteen voi varautua muillakin tavoin. Monia vastaajia mietitytti esimerkiksi sosiaalisten suhteiden tulevaisuus. Vastanneista 13 prosenttia on ainakin vähän huolissaan omasta yksinäisyydestään. Lähes puolet vastanneista taas kertoi, etteivät he kuulu tällä hetkellä mihinkään itselle tärkeään ryhmään tai yhteisöön. Enemmistö vastaajista kertoi pitävänsä aktiivisesti yllä sosiaalista verkostoaan ja ystävyyssuhteitaan.
Tutkimukseen osallistuneista testamentin oli tehnyt reilu neljäsosa vastaajista. Kolmannes vastaajista on jo sopinut, kuka nimettyhenkilö hoitaa asioita, mikäli sairastuminen alkaa vaikuttamaan asioihin.
Vanhuuteen ei oikeastaan voi varautua mitenkään. Eikä kuolemaankaan; kummallakin kuokkavieraalla kun on tapana tulla sisään koputtamatta. Yksinäisyyskään ei kysy titteliä eikä varsinkaan pankkitilin saldoa.
Sensijaan vanhuuden ja kuoleman omaisille ja perillisille muassaan tuomiin sosiaalisiin ja talousvaikutuksiin voi ja pitäisikin varautua. Toimenpiteistä pienimpiä eivät ole hallintaoikeustestamentti ja edunvalvontatestamentti(suomeksi höppänätestamentti) sekä haluttaessa myös hoitotahto eli suomeksi ´Älä elvytä mua kasviksi´ -testamentti.
Nää on helppoja; sanamuoto vapaa ja sählykaveri todistaa kaljakorvauksella.
Vähän vaikeampi juttu on estää Veli Verottajaa testamenttaamasta itselleen kolmannesta perittävästä omaisuudesta. Avainsanoja ovat hallintaoikeustestamentin lisäksi sukupolvenvaihdos, perillisten osakkuus perheyrityksessä sekä työpanososinko ja peitelty osingonjako.
Yrittäjille tiedoksi(tietävät toki jo), että jos aiot varatua vanhuuteesi maksamalla kuuliaisesti ”kaikki lain velvoittamat” YEL-maksut, olet kyllä varautunut hyvin.
Et kuitenkaan omaan vanhuuteesi, vaan eläkeyhtiöiden johdon ja ETK:n suojatyöpaikoista aikanaan eläköityvän joutoväen vanhuuteen.