Asumistuki on herättänyt viime aikoina yhä enenevässä määrin ihmettelyä ja kritiikkiä. Asumistuen kustannukset ovat nousseet jo useina vuosina. 2010-luvulla asumistuen summa on kasvanut 65 prosenttia. Asumistukea nosti viime vuonna se, että opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin elokuussa 2017.
Kelan maksamien asumistukien piirissä oli vuoden 2017 lopussa lähes 863 000 henkilöä, mikä on noin 16 prosenttia maamme väestöstä. Täysi-ikäisiä yleisen asumistuen, eläkkeensaajan asumistuen ja opintotuen asumislisän saajia oli vuoden 2017 lopussa 672 000 henkilöä.
Vuonna 2017 valtiovarainministeriön työryhmä varoitti tulevina vuosina kasvavista asumistukimenoista.
Yleinen asumistuki uudistettiin vuonna 2015. Uudistuksen myötä asumistuesta tuli aiempaa yksinkertaisempi ja tuen taso koheni jonkin verran. Asumistuen menot kasvoivat vuonna 2015 uudistuksen ja työttömyyden kasvun myötä, mutta menojen kasvu oli jo tasaantunut vuonna 2017 ennen opiskelijoiden siirtymistä yleiseen asumistukeen.
Asumistukea on kritisoitu myös siitä, että sen väitetään valuvan suoraan vuokriin, eli tuki nostaa yleistä vuokratasoa. Lisäksi asumistuella on negatiivinen kannustinvaikutus. Koska asumistukea saa sitä vähemmän, mitä enemmän ansaitsee, heikentää asumistuki työllistymisen kannustimia.
Viimeisin kummallisuus paljastui Talouselämän havaittua, että asumistukea on mahdollista saada omistusasunnon hankkimiseksi otetun yhtiölainan lyhentämiseen. Toisin sanoen, veronmaksajat rahoittavat omistusasujien asuntovarallisuuden kartuttamista.
Kelan asumistukitilastojen mukaan yleistä asumistukea maksettiin omistusasunnoissa asuville 41 miljoonaa euroa vuonna 2017. Talouselämän mukaan tukisumma on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa, sillä vuonna 2012 yleistä asumistukea omistusasujille maksettiin 20 miljoonalla eurolla.
Miten veronmaksajien kustantamaa asumistukea sitten voi kanavoitua omistusasujille?
Talouselämän mukaan Kela voi maksaa asumistukea osakeasunnon asumismenoista, jotka ovat syntyneet vastikkeesta, asunnon hankkimiseksi ja perusparantamiseksi otettujen lainojen koroista ja erikseen maksettavista vesimaksuista ja lämmityskustannuksista.
Vastike voi olla joko hoitovastiketta tai rahoitusvastiketta. Kelan asumistuessa ei ole erottelua näiden kahden vastikkeen välillä. Näin siis asumistuki voi valua omistusasujan rahoitusvastikkeiden maksuun.
Koska taloyhtiölainat ovat yleistyneet viime vuosina, maksavat omistusasujien osakkaat tosiasiallista omaisuutensa kartuttamista ja lainanlyhennystä yhä enemmän rahoitusvastikkeiden avulla perinteisten lainanlyhennysten sijaan. Taloyhtiölainan osuus asunnon hinnasta saattaa olla merkittävä.
Kun asumistukea maksetaan rahoitusvastikkeisiin, kanavoituu tuki varallisuuden kartuttamiseen ei korkojen kaltaisiin lainanhoitokuluihin.
Omistusasujalle lainanlyhennys on sijoittamista ja omaisuuden kartuttamista, koska lyhennys nostaa kotitalouden nettovarallisuutta. Täten veronmaksajat rahoittavat niiden asumistukea saavien omistusasujien varallisuutta, joiden asuntohankintaa on rahoitettu taloyhtiölainalla.
Jokaisen asunnon omistaa joku. Parhaiten valtion rahaa valuu asunnon omistavalle vuokranantajalle, jolla voi olla ihan yhtä suuri lainakuorma niskassa kuin omistusasunnossa asuvalla henkilöllä.
Tässä on vain se ero, että tukieurot maksetaan koko vuokrasta tiettyyn prosenttiin saakka, ehtojen mukaan; joka tapauksessa merkittävästi suuremmalla summalla joka kuukausi.
Raha valtiolta tulee mieluummin isomman rahan luo. Tässä suositaan täydellisen selkeästi enemmän omistavaa kansanosaa, jolla on varaa olla enemmän kuin yksi asumus nimissään.
-Sale
Väite että asumistuet valuvat asuntosijoittajien taskuun on hyvin yleinen. Silti harva esittää sen taustaksi empiirisiä tai talousteoreettisia perusteita. Esimerkiksi VATT:n tutkimus viittaa siihen, ettei asumistuki nosta vuokria.
Jos asiaa tarkastellaan ihan markkinatalouden logiikan näkökulmasta, niin ei asumistuki voi valua vuokranantajalle. Jos asumistuki nostaisi vuokria, johtaisi se asuntosijoittajien ylituottoihin suhteessa muihin vastaavan riskitason omaisuuslajeihin. Tämä houkuttelee uusia sijoittajia asuntomarkkinoilla, mikä nostaa vuokra-asuntojen tarjontaa. Tarjonnan kasvu poistaa ylituoton ja asumistukien vaikutuksen vuokriin.
Eli jos vuokra-asuntojen tarjonnan hintajousto on korkea, nostaa asumistuki tarjontaa, ei vuokratasoa. Mikäli on niin, että jostain syystä on olemassa vuokra-asuntojen tarjonnan esteitä (esim. kaavoitus), tai jos kilpailu ei jostain syystä toimi, niin silloin saattaa asumistuki nostaa vuokraa. Tällöin kuitenkin asuntojen hinnatkin nousivat, jolloin sijoitusasunnon ostajan kannalta hyöty on plus-miinus-nolla.
Siis: Jos olisikin niin, että vuokra-asuntojen tarjonnan jäykkyyden vuoksi tuet nostavat vuokratasoa, ei se vielä tarkoita sitä, että vuokranantaja siitä hyötyy. Tuki valuu asuntojen hintoihin, jolloin sijoitusasunnon ostaja joutuu maksamaan sijoituksestaan niin suuren hinnan, ettei ylityottoa synny.
En ole havainnut että asuntosijoittajat saisivat systemaattisesti esim. osakesijoittajia suurempia keskimääräisiä tuottoja pitkällä aikavälillä. Näin voi olla ehkä hetkittäin, mutta hetkittäin osakesijoittajatkin saattavat saada muita sijoittajia kovempia tuottoja.
Se että asumistukea saavat myös ne omistusasunnossa asuvat, jotka maksavat asumistuella rahoitusvastiketta, on vain yksinkertaisesti epäoikeudenmukaista. Se on epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka lyhentävät asuntolainojaan (joko lainanlyhennyksinä tai rahoitusvastikkeina) ilman mitään tukia. Se on myös epäoikeudenmukaista niitä vuokralla asuvia kohtaan, jotka eivät voi asumistuella kasvattaa nettovarallisuuttaan.
Varsinainen pointti sille, että asumistukien sallitaan osaltaan ylläpitää korkeaa vuokratasoa, on sosiaalipoliittinen: On poliittisesti toivottavaa, että myös pienituloisimmat voisivat asua Helsingin kalleimmilla alueilla.
(Jätän kokemuksen viisastamana kommentoimatta siltä osin, kenen mielestä ko asia on toivottavaa, mitä korkeilla vuokrille pitäisi tehdä ja miksei niille tässä maassa voida tehdä mitään)
Niinpä siis kuitenkin sosiaalitoimen on kiltisti juostava vuokrankorotusten perässä – mistä tietenkin seuraa, että vuokrankorotukset alkavat puolestaan juosta sosiaalipolitiikan perässä.
Taikina kohoaa kohoamistaan – tai miksei sahtisaavin kansikin – niin kauan kun on sekä hiivaa että sokeria.