Bitcoinien tuottamisen eli louhimisen kustannus on noussut jo niin korkeaksi, että se ylittää kryptovaluutan tämän hetken markkina-arvon, kertoo New Scientist -lehti.
Bitcoinin arvo on laskenut roimasti huippuhinnoistaan. Kryptovaluutan kurssi nousi hurjasti loppuvuodesta 2017 ja kovimmillaan sen hinta dollareissa noteerattuna oli lähes 14 000 dollaria. Sen jälkeen alkoi raju lasku ja tällä hetkellä bticoinin arvo on hieman yli 3700 dollaria.
Bitcoinin arvonlasku ja kilpailun lisääntyminen bitcoinien luomisessa eli louhimisessa on johtanut erikoiseen tilanteeseen.
New Scientist -tiedelehti kertoo, että kryptovaluutan luominen louhimalla on nyt kalliimpaa kuin valuutan arvo itsessään. Suomessa aiheesta kertoo Tekniikan maailma.
New Scientistin mukaan jättipankki J.P. Morgan Chase & Companyn tekemä analyysi osoittaa, että yhden bitcoinin tuottaminen louhimalla maksaa nyt keskimäärin 4060 dollaria. Kustannus ylittää siis selvästi tämän hetken hieman yli 3700 dollarin bitcoinin markkina-arvon.
Miksi sitten täysin digitaalisen valuutan ”tuottaminen” on niin kallista?
Bitcoineja luodaan louhinnalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että rahansiirtojen oikeellisuuden varmentavat verkostossa toimivien ihmisten bitcoin-siirtojen varmentamiseen soveltuvat suuritehoiset tietokoneet ratkaisemalla ryhmätyönä monimutkaisia salausalgoritmeja.
Bitcoinien transaktioiden varmentaminen eroaa siten esimerkiksi tavallisten eurojen siirroista kahden pankkitilin välillä. Pankkisiirtojen varmentamisen tekevät lähettävä ja vastaanottava pankki, kun bitcoin-järjestelmässä varmennuksen tekevät useat käyttäjät. Näitä käyttäjiä kutsutaan louhijoiksi.
Louhijat joutuvat bitcoin-siirtojen varmentaakseen purkamaan bitcoin-siirtojen salausalgoritmien sarjan eli lohkon. Kun louhija ratkaisee algoritmin, hän saa transaktion varmennuksesta ja algoritmin ratkaisemisesta korvaukseksi uusia bitcoineja omaan bitcoin-lompakkoonsa.
Uudet kryptovaluutat syntyvät siis salausalgoritmeja ratkaisemalla. Näin ratkaisija louhii eli synnyttää uusia bitcoineja.
Bitcoinin louhijat kilpailevat siis siitä, kuka saa ratkaistua salausalgoritmin ensimmäisenä kymmenen minuutin aikaikkunan sisällä. Algoritmin ratkaisu laukaisee joukon valuuttasiirtoja, joista ratkaisija saa osansa kryptovaluuttalompakkoonsa.
Koska bitcoinien louhinta siis antaa ansaintamahdollisuuden, houkuttelee louhinta uusia toimijoita mukaan kilpailuun. Kilpailun ansiosta louhijat panostavat yhä lisää tietokoneiden laskentatehoon erikoisvalmisteisilla tietokoneilla. Tämä nostaa näiden tietokoneiden sähkölaskua.
Vielä bitcoinin alkuaikoina louhintaa oli mahdollista tehdä kotikoneilla, mutta louhinnan hidastuminen ja kapasiteettivaatimusten kasvu on muuttanut tilannetta. Nyt pääosa louhimisesta tapahtu louhintaan keskittyvissä datakeskuksissa, joiden laitteisto on optimoitu louhintaan.
Digiconomics-sivuston mukaan bitcoinien louhinta kuluttaa vuositasolla 73,1 terawattituntia sähköä. Vertailun vuoksi: koko Suomen energiantarve oli vuonna 2017 noin 86 terawattituntia.
Iso sähkönkulutus onkin epäilemättä kryptojen heikko kohta ja samalla se, johon ns virallinen yhteiskunta seuraavaksi iskee, yrittäessään saada rahansiirrot jälleen isoveljen hallintaan. Tai eihän sen enää tarvitse, kun markkinataloutta taitamaton bitcoin-yhteisö teki sen jo…
Tor-verkko ja kryptovaluutat tavoittelevat kumpikin tahoillaan kontrolliyhteiskunnasta vapautumisen ideaalia. Kysymys ns lakiyhteiskunnan kannalta onkin ainoastaan siitä, tarkoittavatko käsitteet ”terrorismi”, ”rahanpesu” tai ”verosuunnittelu” samaa asiaa Venäjällä, Kiinassa ja Suomessa. Tai ovatko Suomessa sanat ”toisinajattelu” ja ”vihapuhe” identtisiä, kun ainoat sallitut arvot ovat punavihreitä.
Mikä ero on ”populistilla” ja ”kansanvihollisella” on sama kysymys kuin mitä eroa on ”rahanpesulla” ja toisaalta valuutansiirrolla, jossa on vastattu rehellisesti Finanssivalvonnan kysymykseen, oletko poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö.
Tietenkin olet, jos sinulla on äänioikeus. Ja tietenkin olet silloin lain mukaan ja viranomaisen mielestä ”rahanpesijä”.
Niin typerää, että jo sen takia on syytä liittyä virallisen valuutan ja virallisen internetin vastustajiin. Muodossa tai toisessa.
Louhinnan kustannus on tasapainoillut kannattavuuden rajamailla ihan bitcoinin alusta alkaen. Siihen koko bitcoinin arvo perustuu, louhijat myyvät coinejaan hiukan kalliimmalla kuin mitä louhiminen on maksanut.
Jos louhiminen jonkun hetken käy tappiollisena, ei siitä kyllä pitäisi uutisotsikoihin olla aihetta.. Tilanne korjaantuu itsestään.
Bitcoinin matemaattisen haasteen vaikeutta säädellään sen mukaan minkä verran verkossa on laskentakapasiteettia, niin että yhden lohkon ratkaisu kestäisi aina keskimäärin 10min. Jos louhiminen on tappiollista, osa louhijoista lopettaa jolloin laskeminen muuttuu helpommaksi muille.
Osaat louhimisen minua paremmin, mutta silti epäilen tuota itsekorjautuvuutta.
Jos tuotteen arvo perustuisi siihen, että siitä pyydetään korkeampaa hintaa kuin sen itse tekeminen maksaa, miksi silloin maksaisit ylihintaa sen sijaan että voit tehdä itse?
Yleensä ylihinta perustuu (ylisuureen) odotusarvoon. Bitcoinin louhija odottaa saavansa louhimiskuluja korkeamman hinnan, koska ”markkina” eli ostaja puolestaan odottaa markkinan (siis itsensä!) sitä odottavan. Eräänlaista itsepetosta siis, mutta markkinalla on taipumus ylireagoida ja brändillä on lisäarvonsa vain niin kauan kuin sillä on. Tällä hetkellä nuo odotukset ovat kuitenkin heikot tai jopa pakkasella joten hintakin notkahti.
Sen sijaan kysyn, mikä on se ”matematiikka”, joka säätelee – tai jonka avulla jokin kryptoverkossa istuva hämähäkki säätelee – laskentakapasiteettia? Eikö syynä hinta-aleen ole juuri se, että laskentakapasiteetti on karkaamassa amatöörilouhijan tavoittamattomiin? Kun tavikset ovat poissa markkinoilta, tavaran brändikin kärsii ja kestää aikansa ennenkuin suurmainarit ovat saaneet toisistaan sen verran selvää louhinnan markkinoilla, että uusi hintatasapaino saavutetaan. Eikä kyse ole vain louhinnan helppoudesta vaan niinkin raadollisesta muuttujasta kuin sähkön hinnasta, joka puree niin mun mustaan läppäriin kuin isojen laskentatalojen omistajiinkin.
Ilonpilaajat eivät kuitenkaan ole kaukana tästäkään lystistä. Suurin kuokkija ei suinkaan ole yhteiskunta isoveljen muodossa, vaan pankit, joiden on ennemmin tai myöhemmin vastattava tähänkin valuuttahaasteeseen.