Työttömän ja työvoimavirkailijan väliset henkilökohtaiset tapaamiset ovat tutkimusten mukaan tehokas työllistämiskeino.
Perustulolla ei kokeilun ensimmäisenä vuonna ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia työllisyyteen, eikä se näytä vähentäneen perustulon saajien halukkuutta osallistua työvoimahallinnon toimenpiteisiin, todetaan VATT:n tutkijoiden raportissa.
Vuosien 2017 ja 2018 aikana toteutetussa laajassa perustulokokeilussa kokeiltiin mallia, jossa 2000 koeryhmään kuuluneelle henkilölle maksettiin kuukausittain veroton ja vastikkeeton 560 euron perustulo. Perustuloa saaneet valittiin satunnaisotannalla Kelan työttömyysetuutta marraskuussa 2016 saaneiden henkilöiden joukosta.
Rekisteriaineiston vuositason tarkastelun perusteella perustulon saajat eivät ensimmäisen kokeiluvuoden aikana työllistyneet avoimille työmarkkinoille sen paremmin tai huonommin kuin verrokitkaan.
Tutkija on silti tyytyväinen kokeiluun.
”Kokeilun toteutus onnistui hienosti. Satunnaistamisen ansiosta kokeilu voitiin arvioida rekisteritietoja hyödyntäen luotettavasti. Toivottavasti myös tuleva hallitus hyödyntää satunnaiskokeita sosiaaliturvan kehittämisessä”, toteaa erikoistutkija Jouko Verho.
Nyt kokeillussa perustulomallissa koeryhmän saama etuus vastasi työttömyyden aikana verrokkiryhmän verojen jälkeistä työttömyysetuutta. Työllistyessään koeryhmä sai kuitenkin pitää sekä ansaitsemansa tulot että perustulon, jolloin heidän työllistymisveroasteensa laskivat suurimmillaan jopa 30 prosenttiyksiköllä.
Esimerkiksi työllistyessään kahdentuhannen euron kuukausituloilla käteen jäävät tulot olivat verrokeille keskimäärin 1690 euroa ja perustulolla 2150 euroa. VATT:n mielestä taloudellinen kannuste työllistymiseen oli siis varsin merkittävä.
Koeryhmän esteet työllistyä vähenivät myös sitä kautta, että säännöllinen perustulo poisti kaikki työttömyysetuuden maksatukseen liittyvät epävarmuudet. Perustulon sai aina samana kuukauden päivänä ja samansuuruisena riippumatta muista tuloista.
Ensimmäisen vuoden rekisteriaineistojen perusteella kokeella ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia työllisyyteen.
”Missään käyttöön otettavassa perustulomallissa ei ole mahdollista lisätä työllistymisen taloudellisia kannusteita näin paljon, vaan perustulo verotettaisiin pois ansiotulojen kasvaessa. Tässä verrattain vaikeasti työllistyvässä kohderyhmässä avokätinen perustulo ei näytä olevan toimiva keino työllisyyden lisäämiseen”, Verho arvioi.
Perustuloon sisältyy luonteensa vuoksi myös työllistymistä heikentäviä tekijöitä. Perustuloa saanut pystyi halutessaan välttämään kaikki työvoimahallinnon tarjoamat palvelut sekä työnhakijoille asettamat velvollisuudet. Mikäli näillä on positiivisia työllisyysvaikutuksia, niiden poistuminen voisi vähentää kokeilun työllisyysvaikutusta.
Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus nostaa esille etenkin aktivoinnin uhan sekä moitittavasta käyttäytymisestä asetettujen karenssien työllisyyttä parantavat vaikutukset. Erityisen tehokkaaksi työllistämiskeinoksi ovat osoittautuneet työvoimavirkailijoiden kanssa toteutettavat henkilökohtaiset tapaamiset. Näiden elementtien poistuminen voisi heikentää kokeilun työllisyysvaikutusta, jos perustuloa saaneet poistuivat työvoimahallinnon palveluiden piiristä. Näin ei kuitenkaan laajamittaisesti tapahtunut.
”Työvoimahallinnon tarjoamat toimenpiteet eivät näiden tulosten valossa vaikuta kovinkaan epämiellyttäviltä. Perustuloryhmä osallistui niihin lähes samalla tavalla kuin muutkin, vaikka vastikkeeton perustulo tarjosi kaikki mahdollisuudet vältellä työnhaulle asetettuja velvoitteita”, johtava tutkija Kari Hämäläinen sanoo.
