Saksa on päässyt lähes täystyöllisyyteen, kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki muistuttaa.
Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki haluaisi ottaa muista maista mallia työmarkkinoiden kehittämisessä. Viime syksynä Lepomäki kertoi vierailleensa Sveitsissä, ja kertoi maan työmarkkinoiden tehokkuudesta.
Nyt kansanedustaja pohtii Saksan työmarkkinoita ja niiden etuja Suomen työmarkkinoihin verrattuna.
”Meidän ei pidä tyytyä seiskytlukulaiseen, kolmikantaiseen hartialukkoon työllisyydessä, vaan voisimme ottaa mallia Saksasta”, Lepomäki kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.
Lepomäen mukaan Saksassa tehtiin demarijohtajan Gerhard Schröderin johdolla 2000-luvun alkupuoliskolla merkittävä työelämäuudistus, niin sanottu Hartz-reformi. Sen jälkeen Saksan työttömyys on laskenut 2000-luvun puolivälin jälkeen vuosi vuodelta alaspäin.
”Vuoden 2005 11 prosentista on tultu kolmeen prosenttiin eli likipitäen täystyöllisyyteen tämän vuoden alussa. Saksan pitkäaikaistyöttömien osuus työvoimasta on vain 1,5 %. Homma toimii. Näin siitä huolimatta, että Saksaan on kohdistunut kaikkina näinä vuosina – ei pelkästään vuonna 2015 – merkittävästi enemmän maahanmuuttoa kuin Suomeen tai muihin Euroopan maihin.”
Mikä on Saksan työmarkkinoiden menestyksen salaisuus? Lepomäki kiinnittää huomiota työmarkkinoiden joustavuuteen.
”Saksassa tuotiin työehdoista sopiminen työpaikoille, luotiin ihmisille mahdollisuus ottaa pientäkin työtä (minijob) vastaan ja tarvittaessa yhdistää erilaisia tulonlähteitä sosiaaliturvaan. Ajatus oli, että olisi parempi, jos useampi ihminen pääsisi työn syrjään kiinni ja osaamisen kertymisen kautta siirtymään paremmin palkattuihin töihin.”
Saksassa on myös vuosikymmenten ajan ollut laaja oppisopimuskulttuuri, Lepomäki toteaa. Se tähtää nuorten ja myös varttuneempien kohdalla ammattipätevyyden hankkimiseen työelämän kautta. Lisäksi Saksassa säädettiin muutama vuosi sitten vähimmäispalkkalaki, joka kuitenkin jättää aukon työssäoppimiselle.
”Osaajilla palkka lähtee nopeasti kipuamaan ja työpaikka on varma”, Lepomäki kuvailee.
Saksan työmarkkinoita on moitittu siitä, että se on luonut liian alhaisen palkkatason työmarkkinat, jossa pienipalkkaisimmat eivät tule palkallaan toimeen. Lepomäki näkee kuitenkin pienipalkkaisenkin työn työttömyyttä parempana vaihtoehtona.
”Muun muassa Antti Rinne on viitannut Saksan tapauksessa alhaiseen toimeentuloon henkilöillä, jotka yhdistävät työtä ja sosiaaliturvaa. Kriitikoilla jää herkästi huomaamatta, että tällaisten ihmisten vaihtoehto ei useinkaan ole täysipäiväinen hyvin palkattu työ, vaan työttömyys. Työttömänä toimeentulo vasta heikkoa onkin ja vielä ongelmallisempaa on, jos työttömyys muodostuu krooniseksi.”
Lepomäen mielestä heikko toimeentulo työtä ja sosiaaliturvaa yhdistämällä on täyttä työttömyyttä parempi vaihtoehto siksi, että pienenkin työllisyyden kautta ihmisellä on mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan ja mahdollisesti edetä parempiin töihin elinkaarensa aikana.
”Työ on muutakin kuin pelkkä toimeentulo. Erityisesti maahanmuuttajille se on ainoa väylä integroitumiseen”, Lepomäki muistuttaa.
Saksan mallin toimivuus näkyy myös tulotasossa. Lepomäen mukaan Saksassa pienituloisten kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat korkeammat kuin Suomessa. Mediaanipalkka on siellä 1656 euroa kuukaudessa – 52 euroa korkeampi kuin Suomessa.
Eikö tämä ole johtanut saksassa työtä tekevän köyhälistön syntymiseen. Tässäkin on kyse siitä, että helppo on huudella itse turvatusta asemasta tämäntyyppistä asiaa. Kuinka moni on valmis pudottamaan toisten palkkaa? Aika moni, mutta entä omaansa? Ei kukaan.
Helppo olisi tosiaan määrätä muille huononnukset työehtoihin, kunhan se ei omaa asemaa koskisi.
Lepomäki ei pärjäisi päivääkään tuollasella palkalla. Mediaanilla ei ole tekemistä kun puhutaan halpispalkoista.
Pienituloisia ovat ne, joiden tulot ovat alle 60% mediaanituloista. Toisin sanoen pienituloisuuden euroraja on erilainen eri maissa. Kun kaikkien palkansaajien mediaanitulo on suurempi, pienituloisiksi luetaan parempia palkkoja. Pienituloisten mediaani saattaa piilottaa suuren joukon todella pieniä europalkkoja. Pitäisi pikemminkin verrata esim. vähiten ansaitsevan kymmenyksen ja mediaanin eroa.