ETLA:n tutkimusjohtaja ei lämpene SAK:n ajatukselle yleisen varallisuusveron käyttöönotosta.
SAK haluaa Suomeen laajaan veropohjaan nojaavan varallisuusveron, joka kohdistuisi jopa pankkitalletuksiin. Keskusjärjestön mielestä varallisuusveron piirissä tulee olla kattavasti kaikki sellainen varallisuus, joka ei ole jo valmiiksi arvoon tai omistamiseen perustuvan veron piirissä.
SAK laskee, että 0,1 prosentin verokannalla kaikista rahoitusvaroista, metsistä, pelloista ja yritysvarallisuudesta siltä osin, kun näiden yhteenlaskettu arvo ylittää 100 000 euroa, verotuotto olisi 100 miljoonaa euroa.
SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta perustelee varallisuusveroa valtiontalouden hallinnalla ja oikeudenmukaisuudella.
”Varallisuusverolla on mahdollista saada huomattava lisä valtion verotuloihin ilman, että joudumme korottamaan työllisyyden kannalta haitallisinta työnverotusta. Karkean arvion mukaan pelkästään yli 100 000 euron varallisuuksiin kohdistuva hyvin maltillinen 0,1 prosentin varallisuusvero tuo yli 100 miljoonan euron verotuotot”, Kaukoranta perustelee blogissaan.
Lisäksi hän perustelee varallisuusveroa ennen kaikkea varallisuuserojen hillitsemisellä.
Aalto-yliopiston dosentti ja ETLA:n tutkimusjohtaja Niku Määttänen ei näe varallisuusveroa tarpeellisena ainakaan Suomessa.
Varallisuusvero takaisin? https://t.co/PKGXSTlbVe
— Niku Määttänen (@NikuMaattanen) 28. kesäkuuta 2019
Eli miksi en ole ainakaan vielä innostunut varallisuusverosta, vaikka tykkään tosi paljon kiinteistöverosta ja perintöverokin on minusta ihan jees.
Varakkaimmat ihmiset pystyvät usein suhteellisen helposti kiertämään varallisuusveroa muuttamalla omaisuuttaan muotoon, jonka arvoa on vaikea määrittää, tai siirtämällä sitä ulkomaille, Määttänen perustelee blogissaan. Tämä lienee hänen mukaansa tärkein syy sille, että monet maat ovat luopuneet varallisuusverosta.
Varallisuusverossa on myös perustavampaa laatua oleva ongelma. Se ongelma liittyy kotitalouksien säästämiskannustimiin.
”Verotukseen perehtyneet taloustieteilijät esittävät usein, että säästämiselle saatavaa ns. normaalituottoa tulisi verottaa suhteellisen kevyesti tai ei kenties lainkaan. Normaalituotolla tarkoitetaan tuottoa, jonka kuka tahansa saa rahoitusmarkkinoilta jokseenkin riskittömästi. Sitä voi pitää korvauksena kulutuksen lykkäämiselle. Välttämällä normaalituoton verottamista halutaan välttää sitä, että verotus kannustaisi kuluttamaan mieluummin tänään kuin huomenna”, Määttänen toteaa.
Määttänen myöntää, että varallisuusveron ongelmat voivat toki jäädä pieniksi, jos veroprosentti on matala, kuten SAK:n ehdottama 0,1 prosentin vuotuinen varallisuusvero. Se ei hänen mukaansa yleensä loisi suurta kannustinta veron kiertämiseen eikä välttämättä juuri vähentäisi säästämistäkään.
Matalakin varallisuusvero saattaa aiheuttaa kohtuuttomia hallinnollisia kuluja suhteessa verokertymään.
”Uutena verona varallisuusvero lisäisi verotukseen liittyviä kustannuksia sekä verottajan että verotettavien kannalta. SAK:n mallissa veron määrä olisi useimpien veroa maksavien kotitalouksien kohdalla vain muutamia kymmeniä tai satoja euroja. Varallisuuden raportoimiseen liittyvä vaiva saattaisi monen veronmaksajien kannalta olla itse veroa suurempi kustannus.”
On väärin jos säästämistä tai säästäväisyyttä rankaistaan verotuksella tulonsiirtona erilaisten tukien maksuun, se on väärä ajattelutapa tulon lisäyksenä valtiolle.
Kun taas vuokranantajat hyötyvät tulonsiirtona aiheettomasti vuokralaisen valtoilta saamisen myötä vuokratukien muodossa, joten vuokrat ovat kiivenneet 30 vuodessa pilviin samoin myös asuntojen hinnat vääränlaisten ylisuurten vuokratukien muodossa, joten valtio säästäisi kun laskisi-alentaisi vuokratukien määrää satoja miljoonia vuodessa, ja siten tulisi hinta kilpailua asuntomarkkinoille sekä vuokramarkknoille alenevina hintoina.
Kaavaillun 0.1%:n varallisuusveron tuotolla ei olisi kansantaloudelle mitään merkitystä ja pelkät hallintokulut ylittäisivät verokertymän. Kansalaisille sälytetystä työtaakasta puhumattakaan.
Demarihallituksen motivaatio onkin puhtaasti poliittinen:
Varallisuusveroa maksavia olisi häviävän vähän suhteessa muiden varallisuutta kadehtiviin äänestäjiin. Populismia siis pahimmillaan, joskin sen sanan käyttö on Suomessa varattu muihin tarkoituksiin eli Persujen ja Trumpin arvosteluun.
Mitä tulee keskusta-asuntojen sikakorkeisin vuokriin, syyllisiä eivät suinkaan ole vuokranantajat vaan suomalainen asumistukijärjestelmä eli suomeksi Kela ja sossu.
Kaikilla nimittäin on poliittisista syistä oltava tasa-arvoinen oikeus asua Helsingin keskustassa. Ellei omat rahat riitä, muiden eli veromaksajien rahat kyllä riittävät.
Vuokranantaja taas ei tietenkään myy tuotettaan kympillä kun Kelan asiakas maksaa siitä mieluusti satasen. Ellei maksaisi, vuokrat tulisivat tietenkin ropisten alas. Pointti on siinä, että vapaasti määräytyvät vuokrat eivät tukien poistuttuakaan laskisi niin alas, että kokonaan tulonsiirtojen varassa olevilla olisi asiaa kalleimpiin keskusta-asuntoihin. Niinpä täydellinen ”asumistasa-arvo” pysyisi edelleen sosialistisena utopiana.
Demaripopulismi on siis arvona arvokkaampi kuin maan talous. Samalla logiikalla tasapäistäminen on arvokkaampi kuin tavallisten ihmisten taloudellinen oikeus asua lähellä työpaikkojaan.
Siksi Suomi velkaantuu. Siksi myös ”maaseutu” eli Lahti ja Mäntsälä muuttavat joka aamu Helsinkiin ja illalla taas takaisin.
Jutusta muuten kävi ilmi, kuka tai mikä taho Suomessa käyttää ylintä poliittista päätösvaltaa. Ellei joku vielä ymmärtänyt, se taho ei ole eduskunta, media, KO/KHO eikä edes istuva hallitus vaan tämänkin turhakeveron haudastaan nostanut SAK.
Se myös tarkoittaa, ettei Suomi ole mikään demokratia vaan puhdas yhden aatteen korporaatio.
Onneksi kuitenkin ko aatteen tiellä on inhorealismi nimeltä talous. Ilman sitä Suomi olisi täydellinen verohelvetti ja sosialistinen dystopia istuisi jokaisen iholla ja ihon alla kaikissa olomuodoisaan.