Kumppaniblogit

Nordea – Syytetäänkö nyt perämiestä kapteenin virheistä?

Jäävuoriä näköpiirissä. Toivottavasti kapteeni tekee ripeitä liikkeitä.

Näin siis teoriassa:”Osakeyhtiö toimii yleensä siten, että osakkeenomistajat ilmaisevat omistajatahtonsa yhtiökokouksessa, jonka jälkeen yhtiön hallitus laatii omistajatahdon mukaisen strategian kuinka tämä omistajatahto todellisuudessa saadaan toteutettua, jonka jälkeen hallitus valitsee toimitusjohtajan/johtoryhmän, joka toteuttaa tämän suunnitelman käytännössä.”

Nordean kohdalla laivan kapteenina voidaan pitää Sampo-konsernia, jonka omistus Nordeasta oli 21,3 % kesäkuussa 2019. Nordea on puolestaan se perämies, joka toteuttaa tämän kapteenin käskyjä. Jos näin ei kävisi, löytäisi perämies itsensä pian työttömänä seuraavalta rannalta, koska kapteenin käskyjä ei noudateta. Mutta jos kapteeni tekee virheen, jäävuoret saattavat yhtäkkiä löytyä yllättävänkin läheltä edestä.

Sampo kapteenina ja Nordea perämiehenä

Sammolla on siis laivan kapteenina ja pääomistajana keskeinen rooli mitä heidän omistamassaan yhtiössä tapahtuu. Ja Sammolla on myös valtaa päättää siitä, että millainen hallitus pystyy laatimaan strategian, jolla tavoitteet saavutetaan. Hallituksella on taas keskeinen rooli omistajatahdon selvittämisessä, sillä jos yhtiön hallitus ei selvitä, että mitä omistajat ja etenkin pääomistaja oikein yhtiön suunnalta haluavat, silloin yhtiö ajautuu helposti kriisiin. Hallituksen on myös selvitettävä toimitusjohtajan ja johtoryhmän osalta, pystytäänkö omistajan tavoitteet saavuttamaan, jolloin tehtäviin valitaan sellaiset henkilöt ketkä todellisuudessa pystyvät viemään projektit loppuun saakka. Perämiehenä Nordea tehtävänä on siis toteuttaa pääomistajan tahtotila.

Sammon konsernijohtaja Kari Stadighin mielestä Nordealle strategiassa ei ole kuitenkaan ollut vikaa vaan toteutuksessa. Vaikka Stadigh onkin yksi aikamme arvostetuimmista tehoja yhtiöistä saavista johtajista ja hän on ansainnut kaiken kunnian aikaisemmista työsuoritteistaan, niin miksi Nordean johtoon ei valittu sellaisia henkilöitä, jotka todella saisivat asetetut projektit maaliin?

Sama tilanne johdon osalta on myös toisen vanhan mestarin kohdalla eli Björn Wahlroosin osalta. Wahlroos pitää hyviä puheita ja hän ymmärtää oman aikaansa todella hyvin, mutta johtamisstrategia kaipaa hänenkin osaltaan jo päivitystä. Aika ei kuitenkaan ole välttämättä ajanut heistä totaalisesti ohi, mutta markkinoilden tarpeiden ymmärtämiseen Stadighin ja Wahlroosin linjauksien olisi tullut muuttua ja rajusti. Ehkä siinä on syy miksi molemmat haluavat jo eläköityä. Ja ehkä nyt on jo aikakin, sillä todelliset jäävuoret alkavat lähestyä.

Ja miksi ihmeessä Nordea on laatinut sellaisen strategian, joka ei toimi ja miksi pääomistaja ei vaihdata yhtiön johtoa, jos tuloksia ei saavuteta? Vai ovatko Sammon Nordealle asettamat tavoitteet vain mahdottomia saavuttaa, koska Nordea ei vaan millään pääse asetettuihin tavoitteisiin? Vai olisiko kyse vain siitä, että itse valittu strategia olisi väärä?

Peruspankkijärjestelmä ja alan osaajat sekä resurssit

Jos tarkastellaan strategiaa esimerkiksi peruspankkijärjestelmän osalta yhtiön sisäisesti, koko finanssisektorilla on ollut tarve uudistaa maksujärjestelmiä, joten sinänsä ongelma on tiedostettu, mutta tämä peruspankkijärjestelmän uusiminen olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten. Sammon Nordealle asettamat tavoitteet voivat olla sikäli oikeita, koska esim. maksujärjestelmät tulisi kehittää nykyaikaisemmiksi, mutta olisiko Sampo voinut painottaa Nordealle, että alan parhaat digipalveluiden kehittäjät olisi palkattu talon ulkopuolelta, koska talon sisältä niitä ei vain löydy? Koska jos toteutus olisi löytynyt talon sisältä, silloin suunnitelmat olisi jo toteutettu tai pääomistajalle olisi osoitettu, että nykyiset suunnitelmat ovat vaan mahdottomia toteuttaa. Silloin olisi säästetty niin pääomistajan, muiden omistajien kuin myös Nordeankin aikaa.

Ja olisiko Nordea voinut itse kertoa tämän, että heillä on vaikeuksia löytää alan parhaita osaajia? Sammon Stadigh esimerkiksi painottaa yrityskulttuurin jatkumista, koska hän haluaa, että hänelle tutut firman miehet jatkaisivat samalla heidän viitoittamallaan tiellä kuin aikaisemminkin. Firman ulkopuolisia ”tuntemattomia” osaajia ei tätä kautta voitaisi edes palkata, jolloin kyse olisi yrityskulttuurin sisäisistä ongelmista. Jos alan parhaita osaajia ei Nordeassa edes kaivata, koska heitä ei tunneta, voidaan puhua jo isomman luokan luottamusongelmasta pankin rekrytoimiskulttuurissa. Stadigh ja Wahlroos ovatkin päässeet valitsemaan seuraajansa, mutta tällainen eläköityvien legendojen viimeisten toiveiden kuunteleminen on kuitenkin yrityselämässä monesti erittäin vaarallista johtamista, koska samat virheet, joita esimerkiksi Nordean pääomistajan roolissa Sampo on nyt jo vuosia tehnyt, tulevat toistumaan jatkossakin. Mikään ei siis muutu, jos samalla linjalla jatketaan. Vaarallista peliä siis. Ei siis ole ihme, jos jäävuoria alkaa ilmestymään niin etu- kuin myös peräpeiliin.

Miten sitten Nordean resurssit? Voi kuullostaa erikoiselta, että Nordea ei vaan pysty toteuttamaan nykyisillä resursseilla pääomistajan sille asettamia tavoitteita. Eli toisin sanoen miljardi tai kaksi ei vaan riitä Nordealle toteuttamaan tarvittavia uudistuksia. Rahaa siis on, mutta onko nyt kyse kuitenkin osaamisvajeesta, sillä vaikka tuhat ja sata uutta työntekijää on palkattu niin sekään ei näytä riittävän toteutukseen saakka. Ja jos rekrytointi on todellisuudessa tehty palkkaamallavain tuttuja ja tutun tuttuja, niin ehkä Nordean kannattaisi palkata ulkopuolista osaavaa apua heidän ongelmiensa ratkaisuun, koska sisäisesti ongelmat eivät nyt vaan näytä ratkeavan. Fiksu neuvo tähän hätään olisi myös se, että palvelut suunniteltaisiin loppukäyttäjän kanssa eikä jossain ropelipäiden t&k-luolassa, jossa ne vaan yleensä jostain syystä suunnitellaan. Ja rahaa on siis käytetty, mutta ehkäpä tosiaan sen olisi voinut kohdentaa paljon tehokkaammin.

Kilpailutilanne

Mitenpä sitten kilpailutilanne? Nordea on jo pitkään pitänyt firman sisäisesti Facebookia, Googlea, Amazonia, Bitcoinia, Alibabaa, yleensä lohkoketjuprojekteja sekä fintech-alan tulevia suurtoimijoita tulevaisuuden suurimpina kilpailijoinaan. Sampo taas ei ole ilmaissut omaa huoltaan näistä toimijoista yhtä vahvasti esiin. Kunnes tässä kesän aikana Facebook julkaisi oman ”peruspankkitoiminnan tappajansa” eli Libra-projektin, jossa rahansiirrot – ja maksut tulisivat olemaan käyttäjien välillä jopa ilmaisia. Nyt puhutaan siis todellisista jäävuorista, jotka kapteenin olisi tullut huomata jo ajoissa.

Facebookin osalta kyseessä olisi siis What’s up-tyylinen rahansiirto- ja maksupalvelu, jossa ei tarvittaisi enää pankkia välikätenä. Tällainen järjestelmä saattaisi toteutuessaan olla todellinen uhka koko liikepankkitoiminnalle. Nordean osalta tämä tarkkoittaisi, että jo käytetyt miljardit peruspankkitoiminnan digitalisointiin eivät tulisi riittämään, vaan seuraavaksi Nordean järjestelmät tulisi taas uusia, jolloin pääomistaja taas repisi hiuksiaan, koska nyt saatettaisiin joutua kilpailuun, jossa aika ei ole enää Nordean puolella eikä välttämättä mikään raha riitä ratkaisemaan tätä kilpailutilannetta Nordean eduksi.

Ehkä Sammon olisikin pääomistajana tullut seurata muuta kansainvälistä markkinaa hieman aktiivisemmin ja taloudellisten tunnuslukujen sijasta keskittyä Nordean todelliseen tuloskuntoon laittamiseen, koska fintech-alalla kilpailu käydään nykyisin globaalia kilpailua suurten ja pienten toimijoiden kesken, joten odotettavissa on tulevina vuosina todennäköisesti aidosti tiukkaa kilpailua eri toimijoiden kesken ja jopa siis hintakilpailua yhä enenevissä määrin. Ja kun vastustajina on jätit kuten Alibaba Kiinan valtion tukemana sekä mammutit Google ja Facebook ja Amazon sekä lukuisat pienemmät toimijat kuten Bitcoin, joille on muodostunut jo oma pysyvä kannattajakuntansa, silloin kilpailua tullaan käymään kaikilla tasoilla, joten jäävuoria tulee vastaan niin veden päällä kuin myös veden pinnan altakin.

Libracoin ja kryptovaluutat

Tällaiset Facebookin Libra Coinin kaltaiset sovellukset toteutuessaan saattaisivat maksujärjestelmien muodossa muodostaa suuren uhan koko pankkitoiminnan perustoiminnoille. Ei siis ole ihme, että Nordea suhtautuu erittäin kielteisesti esimerkiksi kryptovaluuttoihin, koska Nordealla itsellään on kehitteillä oma lohkoketju/tietokantaprojekti ja kilpailijoiden projekteille ei haluta antaa yhtään ylimääräistä tilaa Nordean hallinnoimalla markkinalla, joten pankkitilejä Nordean kanssa kilpailevat kryptovaluuttatoimijat eivät saa esimerkiksi Suomessa auki. Nordeahan on muutenkin suhtautunut lohketjutoimijoihin erittäin nuivasti viime vuosina.

Samalla tavalla kuitenkin esimerkiksi myös Facebook aikanaan kielsi kryptovaluuttaprojektien mainostamisen omalla alustallaan kunnes he julkaisivat oman projektinsa, joka nyt uhkaa koko peruspankkitoimintaa. Nordeahan ei suostu avaamaan krytpovaluuttatoimijoille pankkitilejä rahanpesuepäilyjen johdosta, mutta Nordea ei ole itsekään kuitenkaan mikään malliesimerkki rahanpesun suhteen ja heidän tulee ollakin erityisen kiitollisia siitä, että KRP:llä ja Fivalla kesti yli kymmenen vuotta aloittaa asiasta tutkinta, joten varsinaiselta rikostutkinnalta vältyttiin, koska rikokset olivat vanhentuneita. Nordean vakuuttelu sen huolestumisesta rahanpesusta ei siis vaikuta uskottavalta. Ennemminkin Nordean haluaa puolustaa omaa tietokanta/lohkoketjuprojektiansa kilpailulta, joka vaikuttaisi jo järkevältä selitykseltä.

Eikä ole Facebookaan mikään malliesimerkki rikoksien ehkäisijänä sekään, koska heilläkin on ollut omat miljardiluokan haasteensa regulaation noudatamisen kanssa. Sampo on toistaiseksi tässä vaiheessa säilynyt kuivin jaloin epäilyiltä, mutta ehkä Sammon omistusrakenteesta löytyy suojaa mahdollisia epäilyjä vastaan, sillä Suomen valtio Sammon suurena omistajana tuskin alkaa kuitenkaan tutkimaan Sampoa, sillä se olisi Suomen valtion kannalta mainehaitta etenkin nyt EU:n puheenjohtajamaana, jos Suomen valtion omistukset olisivat osana esimerkiksi mittavaa rahanpesututkintaa. Mutta entäpä se regulaatio sitten?

Regulaation kiristyminen

Eikä Sampo pystynyt pääomistajana ennakoimaan regulaationkaan tulevaa kiristymistä, vaan piti pankkisääntelyn tuntuvaa velvoitteiden kasvua pankkisektorilla yllätyksenä. Tätähän ei usko pankkisektorilla kukaan, koska pankkisääntelyhän oli kuitenkin ollut tulossa jo yli kymmenen vuoden ajan markkinoille vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Sammolta on siis jäänyt todella suuret regulaatiomuutoksetkin huomaamatta, mikä kuullostaa täysin mahdottomalta, koska kyllä Sammossa alan yhtenä johtavista toimijoista pitäisi tälläiset asiat huomioida vähän paremmin ennakkoon.

Ja Sampo siis ei tiennyt mitään johtamansa laivan tapahtumista rahanpesuun liittyen eikä Nordea raportoinut asiasta Sammolle ja Sampo ei informoinut asiasta viranomaista ja viranomaiset eivät tehneet asialle mitään? En tiedä heiluttaako tässä nyt perämies laivaa, kun kapteeni katsoo kauniita maisemia papukaija olallaan, mutta jotain erikoista tässä nyt on. Mutta siis yksinkertaistettuna regulaatioon olisi tullut varautua paljon paremmin.

Onko Nordea Sammolle vain strateginen lypsylehmä?

Mitä ihmettä Sampo on siis pääomistajana oikein Nordeassa tehnyt, koska pääomistajan roolissa Sampo oli kyllä hyvin perillä pakollisesta tehtävästä digitalisaatiokehityksestä, mutta se ei nähnyt Nordean markkinan haasteita kilpailutilanteessa tai edes merkkejä tulevasta regulaatiokehityksestä.

Oliko Nordean osto Sammolle kuitenkin sittenkin vain osa strategista valtapeliä, koska Nordeaa ei todellisuudessa ole kehitetty sillä voimalla kuin olisi pitänyt. Nordea on siis jakanut vuosittain aivan liikaa osinkoja ollakseen digitalisaatiossa kehityksen kärjessä. Samoin on tehnyt myös Sampo, joka on myös jakanut turhan paljon osinkoja ollakseen myös tulevaisuudessa alansa ykkönen. Näyttää vahvasti siltä, että niin Sampo kuin myös Nordeakin ovat olleet osinkojen osalta hyviä lypsylehmiä omistajilleen, mutta liian avokätisellä osinkojenmaksuilla on omistajista vain tehty valitettavasti vuosien saatossa laiskoja vaatimaan muutoksia. Tällainen toimintatapa puolestaan saattaa alkaa kostautumaan nyt, kun todellinen finanssialan kilpailu on vasta alkamassa. Sammon omistajapolitiikkaan on saattanut vaikuttaa myös Suomen valtion iso rooli, joten ehkä Suomen valtion omistajapolitiikkakin voi ottaa osasyyn vastuulleen Nordean nykyisestä tilanteesta, mutta joka tapauksessa, jos on rahaa mitä jakaa, se tulee kohdistaa oikein.

Vaikka siis Nordea onkin siis nyt ollut hieman vaikeuksissa, niin syy ei ole yksistään Nordeassa, vaan pääomistaja voi kantaa vastuunsa Nordean nykyisestä tilanteesta. Omistaja on todennäköisesti vaatinut Nordealta mahdottomia, strategia ei ole ollut toimiva eivätkä henkilövalinnatkaan ole olleet onnistuneita. Hyvä osingonmaksaja tänään voi olla myös iso ongelma tulevaisuudessa, jos ansaittuja rahoja ei osata käyttää oikeiden henkilöiden palkkaamiseen ja oikeiden ongelmien ratkaisemiseen.

Jotenkin siis vaikuttaa siltä, että Sampo ei ole ollut aivan tosissaan Nordean omistuksen suhteen, koska tämä Nordea-omistus alkaa tuoksahtamaan liian paljon valtapeliltä ja lypsylehmien rakentelulta markkinatilanteessa, jossa todellisuudessa Nordea hukkasi 10 vuotta osinkojen makseluun, kun sen olisi pitänyt rakentaa perusliiketoimintajärjestelmän sijasta jotain maailmaa mullistavaa. Mutta ehkä tulevaisuudessa Sampo oppii virheistään pääomistajana ja Nordea roolistaan toteuttajana.

Ja kapteenia siis omistajan tai hallituksen valitsijan roolissa saa syyttää, jos laiva kulkee väärään suuntaan. Perämies kuitenkin vain tekee työtään. Mutta todelliset jäävuoret ovat nyt siis Nordealla ja Sammollakin edessä. Ja niitä on paljon, joten kapteenilta vaaditaankin nyt ripeitä liikkeitä. Muuten voi kolahtaa ja pahemman kerran. Saa siis nähdä miten kapteenimme ja perämiehemme oikein käy.

Mutta näin käytännössä:”Nordeassa toimitaan siten, että Sampo pääomistajana ilmaisee omistajatahtonsa yhtiökokouksessa, mutta tavoitteet kuitenkin asetetaan Nordean osaamistasoon nähden liian korkealle. Nordea ei kuitenkaan väitä vastaan, vaan Nordeassa halutaan pitää työpaikat. Tämän jälkeen pääomistajan johdolla valitaan tutuista kavereista kiva hallitusporukka, joka puolestaan laatii omistajatahdon mukaisen strategian, joka on ei kuitenkaan ota markkinan suurimpia riskejä huomioon, jonka jälkeen hallitus vielä valitsee toimitusjohtajan/johtoryhmän, joka ei taas pysty tätä suunnitelmaa käytännössä toteuttamaan eikä se kerro hallitukselle, että suunnitelmaa ei pysty edes toteuttamaan.”

Tätä kirjoitusta ei tule tulkita sijoitussuositukseksi suuntaan tai toiseen.

Hyvää kesää!

Henri Väkeväinen

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös