Kumppaniblogit

Sarjayrittäjä Tomi Kaukisen tarina – vaikeuksien kautta voittoon?

Viimeinen niitti Tomi Kaukisen duunarin uralle tuli vuonna 2000, miehen ollessa 20-vuotias.

Hän ohimennen seuraili jo eläkeikää lähestyvän vanhemman kollegan tuskailua siitä, että tässäkö se elämä nyt oli. Parhaat elinvuoteni olen uhrannut roskien keräämiselle ympäri Tukholmaa kulkevaa metroverkostoa, kuului miehen voivotus. Jotain oli tehtävä.

Ajatus paluusta koulun penkille oli kuitenkin kytenyt jo pidemmän aikaa nuoren miehen päässä. Södertäljen lähiössä – noin puolen tunnin ajomatka Tukholmasta lounaaseen – varttunut suomalaiset vanhemmat omaava Kaukinen oli kapinahengessä jättänyt opiskelut peruskoulun jälkeen muille.

Hän oli valinnut työelämän, ja kuten kuvitella saattaa, olivat työpaikat kiven alla. Kuitenkin pienoisen etsinnän jälkeen löytyi vapaa paikka, mistäpä muualtakaan kuin rakennustyömaalta. Paikka työmaahierarkiasta löytyi alimmaisena: kohtalona oli asbestisaneeraajan toimenkuva. Jo ensimmäisestä aamusta alkaen sängystä ylös nouseminen tuotti vaikeuksia, eivätkä tuntemukset viikkojen edetessä ainakaan väistyneet. Palkkaa hän sai silloisen ruotsalaisen työehtosopimuksen minimin mukaan; tyytyminen oli neljäänkymmeneen kruunuun, siis neljään euroon per työtä tehty tunti.

Tätä kesti hieman yli vuoden päivät. Seuraava työpaikka aukesi juurikin roskienkerääjänä. Vaikka arki ei sinällään ollut niin karmeaa, ei työ kuitenkaan vastannut hänen itsensä elämälleen asettamiin tavoitteisiin.

“Se oli itseasiassa aika jees homma. Meillä oli suomalainen porukka ja töitä tehtiin öisin, pääsääntöisesti yhdestä aamuneljään. Mikäs siinä, palkkakin tuli pimeenä kouraan ja tienasin itseasiassa ihan hyvin. Rentoa elämää, siis”, Kaukinen kertoo.

Muutama viikko sen jälkeen, kun ahdistuneena vanhan miehen surkuttelua sivusta seurannut nuorukainen päätti panna toimeksi; hän haki opiskelemaan paikalliseen aikuislukioon, jonne myös pääsi.

“Puolen vuoden ajan arki oli sitä, että yöt oltiin töissä, sitten pari tuntia unta, jonka jälkeen koulussa aamusta iltaan. Siitä ei kuitenkaan tahtonut tulla mitään, joten astelin pomon puheille ja ilmoitin ottavani lopputilin.”

Toimenkuvaansa kyllästynyt pomo oli päätöksestä mielissään, ja antoi pojan päätökselle vilpittömän siunauksensa. Samaan aikaan motivaatiota puhkuen tutkaili Tomi jo lukion jälkeisiä jatkokoulutuksia. Koska hän oli päättänyt haastaa itsensä toden teolla, oli valintana tietenkin kovin mahdollinen: Tukholman maineikas kauppakorkeakoulu.

“Sisään päästäkseen oli siis käytävä matematiikan, kemian ja fysiikan pitkät oppimäärät, ja samalla pitää 10.0 keskiarvo. Haastetta lisäsi entisestään se, että Ruotsissa oltiin uudistamassa hakuprosessia ja kolmen vuoden päästä sisään päästäkseen piti kädessä olla normaalit lukion paperit. Aikuislukion päättötodistuksella hakemisesta tehtiin mahdotonta.”

Kolme vuotta kestävä koulutus siis kahdessa vuodessa, kympin keskiarvolla ja luonnontieteellisten aineiden laajat oppimäärät.

Tämä oli tietenkin mahdollista, olihan Kaukinen vielä ala-asteella omannut luokkansa parhaat numerot. Ylä-asteella ympäristö kuitenkin teki tehtävänsä, eikä hyvä koulutodistus ollut paras tapa niittää mainetta lähiönuorten keskuudessa.

“Murrosikäisenä olin hurjapää. Kuuntelin heviä, vedin röökiä sekä duunasin itse tatskoja. Olin vähän aikaa jopa anarkisti, mutta se vähän jäi kun en tiennyt mitä sana tarkoittaa”, Kaukinen kuvailee.

Lopputulema: aikataulussa pysyttiin, ja päättotodistuksen vilistessä kymppejä kauppakorkeakoulun suuret ovet aukesivat. Tätä entisen raksamiehen oli vaikea käsittää.

“Sekosin täysin, taisin dokata kolme päivää putkeen.”

Uusi alku aateliston seassa

Kun opinnot vihdoin kauppiksessa alkoivat, oli kaikki uutta ja vierasta. Ruotsissa ainakin tuohon aikaan sosioekonomisella asemalla todellakin oli merkitystä.

“Meitä aloitti samaan aikaan 300 opiskelijaa, ja noin 15:llä oli samanlainen tausta kuin mulla. Eli siis ihan tavallisesta perheestä, ilman akateemisia vanhempia. Useimmat nykykaverini tapasin juuri kauppiksessa.”

Aikuislukiosta tuttu draivi oli jäänyt päälle ja opinnot etenivät varsin mallikkaasti. Siihen aikaan oli varsin yleistä suorittaa oikeustieteiden opintoja kauppiksen sivussa. Ja tottahan toki piti näyttää, ettei duunariperheen poika aateliselle kalpene. Kaukinen avoimesti myöntää, että on aina nähnyt itsensä eräänlaisena underdogina, altavastaajana. Juridiikka oli mukana kuvioissa vuoden päivät, jonka jälkeen tultiin miehen elämässä niin monta kertaa toistuneen kysymyksen äärelle: olisiko korkea aika hieman rauhoittua?

“Tykkäsin itseasiassa juridiikasta aineena enemmän. Opinnot olivat mielenkiintoisia, ja siellä oppii esimerkiksi argumentoimaan todella hyvin. Oikiksesta valmistuvan urakaari vaikutti kuitenkin hyvin staattiselta. Tuntui, että saat omistaa kaiken aikasi isolle firmalle, ja hyvällä tuurilla juuri ennen työuran päättymistä pääset osakkaaksi. Kauppiksen gradu näyttäytyi paperina jolla vain taivas oli rajana, joten päädyin valitsemaan sen.”

Kauppakorkeakoulussa opiskeltava teoria on saanut paljon kritiikkiä osakseen. On puhuttu mm. motivaatiokoulusta, viitaten siihen kuinka kauppis on vain paikka osoittaa motivaationsa alalla vaikuttaville eri yrityksille. Tämän väitteen Tomi kuitenkin ampuu alas.

“Luulin itsekin noin. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka paljon käytän vielä tänä päivänäkin siellä ammennettua oppia. Pääaineella on tässä tietenkin vaikutuksensa, mutta kaikki se pääaineen ympärillä käytävä kuten laskentatoimi, se on todella yleissivistävää. Opinnot antavat mielestäni yrittäjyyteen loistavan ns. työkalusetin: opit tekemään kassavirrat, ymmärrät tuloslaskelmat, taseet ja ennen kaikkea sen, miksi asiat on niin kuin ne on. Vielä tänä päivänäkin kirjoja lukiessa tulee usein vastaan referenssejä kirjoista, jotka muistan lukeneeni kauppiksessa.”

Kouluaikoina opiskelu ei ollut mukavaa. Kirjoissa oli puinen sivumaku, eikä Tomi paininut mielipiteensä kanssa yksin.

“Suurin osa jengistähän siellä oli pelkästään rahan takia. Tavoitteena oli vaan päästä tienaamaan. Ne harvat joita aiheet kiinnosti todella myös imivät sitä oppia ja myöhemmin hankkivat tohtorin lätsän sekä heille myönnettiin professuureja. Vaikka lukeminen silloin turhautti, nykyään arvostan koko prosessia todella paljon. Voin sanoa, että siitä kaikesta on ollut mun yrittäjän uralla tosi iso hyöty.”

Finanssimaailma kutsuu

Vuonna 2006 uunituore kauppatieteiden maisteri, pääaineenaan rahoitus päätyi töihin – mihin muuallekaan kuin – rahastoon. Kohtalo oli sama kuin 10 vuotta aikaisemmin, tuttu paikka löytyi nokkimisjärjestyksessä viimeisenä. Ensialkuun työ oli hyvinkin yksitoikkoista.

Töitä tukholmalaisessa rahastossa jatkui vuoden ajan, jonka jälkeen aukesi mahdollisuus siirtyä saman firman leivissä Suomen haarakonttoriin. Vaikka Kaukinen oli nuorempana käynyt säännöllisesti joka kesä Suomessa mummolassa, ei hänellä koskaan ollut sen kummempaa hinkua vanhempiensa kotimaahan. Kuitenkin kun mahdollisuus avautui, tarttui hän tähän empimättä; pakkasi kamat ja otti niin kutsutun suomenlaivan.

Suomessa hommat alkoivat toden teolla luistamaan. Kaukinen alkoi kokemuksen karttuessa saamaan entistä enemmän vastuuta ja menestyi työssään. Hyvä palkka, tähän päälle mojovat bonukset ja omistusasunto keskeisellä sijainnilla Helsingissä – siis kaikkea, mistä hän oli osannut unelmoida.

Kaikesta huolimatta ilmassa leijui yhäti ja alati kysymys: tätäkö elämältäni todella haluan? Joka maanantai oli edessä vastahakoinen ylösnousu herätyskellon soidessa. Vuonna 2012 asteli mies – jälleen kerran – pomonsa, jonka hän nimeää luottohenkilökseen, pakeille ja ilmoitti jättävänsä toimenkuvansa ja perustavansa oman yrityksensä. Pomo oli ymmärtävällä kannalla ja löi pöytään vastatarjouksen: Mene nyt, ja perusta startup. Parin kuukauden päästä jahka olet saanut tarpeeksesi siitä maailmasta, soita, niin saat vanhan työsi takaisin.

Siirtyminen yrittäjäksi ja burnout

Tätä puhelua ei kuitenkaan koskaan tullut. Vaikka tulot tippuivat ollen vain murto-osan entisestä ja kaikki säästöt menivät muutamassa vuodessa, nautti Kaukinen jokaisesta päivästä täysin rinnoin. Hän oli palauttanut eräänlaisen autonomisuuden omaan elämäänsä.

Aluksi tavoitteena oli perustaa startup ja tehdä tolkuttomat määrät rahaa. Vuosien kuluessa startup-maailman raadollisuus löi vasten kasvoja jatkuvasti. Vaikka mies postasi someen kuvia hymy korvissa allekirjoitetun yhteistyösopimuksen kanssa, oli hän kaikkea muuta kuin onnellinen.

Nykysuhdettaan rahaan Kaukinen kommentoi seuraavin sanoin:

”Raha on hauskaa, totta kai haluan rahaa. Olisin idiootti jos väittäisin jotain muuta. Mutta ymmärrän myös sen rajoitukset. Mulla on ystäviä kenellä on paljon rahaa, kymmeniä miljoonia, ja tuntuu, että nyt kun duunit on tehty ja rahat tienattu, on kauheita ongelmia löytää kohteita mihin tunkea kaikki se raha. Koko elämä on jatkuvaa rahanhallintaa. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, luultavasti jättäisin työnteon ja ryhtyisin enkelisijoittajaksi.”

Jatkuva työn etusijalle asettaminen ja paineen alla eläminen ilmeni aluksi univaikeuksina, vatsakramppeina ja jatkuvana virtsaamisen tarpeena. Kroppa viesti näin, että nyt olisi aika laskea hieman kierroksia. Koko ajan ilmeni uusia oireita ja mies ravasi lääkärissä alituiseen. Kaikki testit ja lääkärit olivat kuitenkin yhtä mieltä: potilas on terve kuin pukki. Kukaan ei osannut yhdistää näitä loppuunpalamiseen, tuttavallisemmin ilmaistuna burnoutiin.

Diilit espanjalaisten suurseurojen kanssa ja esimerkiksi Real Madridin entisen digijohtajan palkkaaminen omaan media-alan yritykseen olivat Kaukiselle samalla arkipäivää, mutta myös niin hienoja juttuja, ettei hän alkuun kaikessa yksinkertaisuudessaan vain kyennyt päästämään irti yrityksestään.

Vihdoin, herran vuonna 2017 alkoi Kaukinen itsekin havahtua toden teolla. Maatessaan sairasteltassa Zurichissa kesken Ironman-kilpailun, sykkeen lähestyessä 250 iskua minuutissa, mies tajusi, että nyt ei taida kaikki olla ihan kunnossa. Olihan hän vuotta aikaisemmin kyseisen kisan suorittanut Kööpenhaminassa. Siis kilpailun, joka alkaa 3,8 kilometrin uinnilla, jota seuraa 180 km pyöräilyä jonka päälle juostaan vielä täyspitkä maraton.

Seuraavan vuoden keväällä seinä tuli kunnolla vastaan, eikä hän enää jaksanut. Tämän mies yhdistää jonkinlaiseen ikäkriisiin.

“Kaikki joutuvat käymään sen läpi. Monet rupeavat, ehkä noin nelikymppisenä, miettimään onkohan tässä nyt mitään järkeä ja rupeavat etsimään jotain syvempää tarkoitusta. Huvittavinta tässä kaikessa on se, että samalla kun me länsimaissa kärsitään kaiken maailman kriiseistä ja poistutaan työelämästä, on koko Aasia vasta tulossa siihen. Mua on auttanut burnoutista toipumisessa paljon itämaiset jutut, kuten meditointi.”

Ruoho taitaa todellakin olla vehreämpää aidan toisella puolen.

Burnoutin jälkeinen toipumisprosessi on edelleen käynnissä, mutta katseet on jo suunnattu tulevaan. Tänä päivänä Kaukinen kiertää luennoimassa erinäisissä tilaisuuksissa. Monet vastoinkäymiset on siis käännetty voimavaraksi, ja nyt hän puhuu milloin masennuksesta, milloin yrittäjyydestä. Keikkoja on ollut mm. Slushissa ja SuomiAreenassa. Kun kysyn kokeeko mies, että elämän kohokohdat olisi jo koettu, saan vastaukseksi naurunpurskahduksen.

“En todellakaan. Nyt kun vaikeudet on koettu, on kaikki hauska vielä edessäpäin.”

Kaukisesta itsestään se, että hän opettaa jotakin ja muut ihmiset todella kuuntelevat näitä oppeja tuntuu utopistiselta. Omasta mielestään hän on vielä se pahainen lähiöpoika, joka aikoinaan lähti tavoittelemaan kuuta taivaalta.

Linkki Tomin nykyisen yrityksen sivuille: https://licenceto.fail

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->
< !—Improve Media -->

Copyright © 2019 Salkkumedia Oy

Ylös