Suomessa ei superrikkaiden verotusta kiristämällä saavuteta merkittäviä verotuottoja.
Aamu valkeni viileänä ja Mark heitti pitkähihaisen työtakin ylleen. Asiakkaansa luona hän päräytti pöytäsahan käyntiin työstääkseen ovenkarmeja. Hihansuu heilahti ja tarttui sahanterään, joka veti käden mukanaan. Ranteen sisäpuolelta katkesi valtimo ja kaksi jännettä. Asiakkaan avustuksella verenhukka saatiin hallintaan, kunnes ambulanssi ehti paikalle ja mies saatiin leikkauspöydälle.
Mark on vaihto-oppilasaikainen veljeni Dallasissa. Hän tekee kotitalousremontteja. Laskut onnettomuudesta tulivat postitse pari viikkoa onnettomuuden jälkeen, sillä Markilla ei ollut terveys- tai tapaturmavakuutusta.
Kymmenen minuutin ambulanssimatka maksoi 1 600 dollaria. Käden kokoon parsimisesta sairaala laskutti 50 000 dollaria. Yksinyrittäjänä toimiva Mark ei pysty koskaan maksamaan laskuja. Sairaala lähettää karhukirjeitä, velkaa sovitellaan pienemmäksi ja lopulta riittää, että maksaa pieniä summia silloin tällöin.
Onnettomuus pisti ajattelemaan verojärjestelmien eroja. Suomessa vastaavat leikkaukset eivät ole ilmaisia, mutta ne maksetaan verojen kautta. Järjestelmä toimii kansainvälisesti vertailtuna tehokkaasti. Amerikkalainen vakuutuspohjainen terveydenhuolto on yksi maailman kalleimmista, mutta silti varsinkin republikaanit vastustavat verorahoitteisia ratkaisuja.
Olisiko yhden prosentin tulovero sopiva?
Kun tuloverotus otettiin käyttöön 1900-luvun alussa, progressiivinen verotus herätti arvostelua, vaikka alimmillaan vero oli yksi prosentti ja kireimmillään seitsemän prosenttia tuloista. Yritykset maksoivat voitoistaan prosentin veroa.
Alun perin veroja kerättiin kirkkojen, linnojen ja sotavoimien ylläpitoon. Julkisten palveluiden laajeneminen ja tulonsiirrot ovat nostaneet veroasteita kautta maailman, mutta koulutus sekä sosiaali- ja terveydenhuolto hoidetaan Yhdysvalloissa yhä pääosin yksityisin palveluin. Ilman vakuutuksia ja omia säästöjä on vaikea selvitä.
Vaikka verojärjestelmät poikkeavat Suomessa ja Yhdysvalloissa toisistaan, niillä on yhteinen ongelma: verorasitus keskittyy keskiluokkaan, jonka tulotaso on polkenut vuosikymmeniä lähes paikallaan. Pienituloiset eivät paljon veroja maksa, ja äveriäimmät pystyvät suunnittelemaan veroasteensa matalaksi. Verot eivät enää riitä valtion menoihin. Erotus katetaan velalla.
Maailman rikkaimpiin lukeutuva sijoittaja Warren Buffett on sanonut maksavansa kaikista tuloistaan vain noin 16 prosenttia veroa, kun hänen sihteerinsä ja muun henkilökunnan veroprosentti on yli 20. Suomessa Björn Wahlroosin veroprosentti oli alimmillaan 18,3 vuonna 2015, jolloin hänen pääomatulonsa olivat 20 miljoonaa euroa.
Miljonäärit haluavat maksaa lisää veroja
Yhdysvalloissa on levinnyt miljonäärien tukemana ajatus, että heidän pitäisi maksaa enemmän veroja. Demokraattisenaattori Elizabeth Warren on ehdottanut kahden prosentin varallisuusveroa henkilöille, joiden omaisuus ylittää 50 miljoonaa dollaria ja kolmen prosentin veroa yli miljardin omaisuudelle.
Edustajainhuoneen demokraatti Alexandria Ocasio-Cortez puolestaan ajaa 70 prosentin tuloveroa niille, jotka ansaitsevat yli kymmenen miljoonaa dollaria vuodessa. CNBC:n teettämän kyselyn mukaan useimmat miljonäärit ovat valmiita verotuksensa kiristämiseen.
Warren arvioi, että varallisuusvero koskisi 75 000 rikkainta amerikkalaista ja tuottaisi 275 miljardia dollaria vuodessa. Republikaanit suhtautuvat edelleen nihkeästi verotuksen kiristämiseen, olihan verojen keventäminen yksi Donald Trumpin keskeisiä vaalilupauksia.
Suomessa ei superrikkaiden verotusta kiristämällä saavuteta merkittäviä verotuottoja, koska meillä on vain kuusi miljardööriä ja parikymmentä miljonääriä, jotka ansaitsevat yli kymmenen miljoonaa euroa vuodessa.
Amerikkalaisten miljonäärien ymmärtävä suhtautuminen verojen kiristämiseen kumpuaa tuloerojen kasvusta. Tulevaksi talousnobelistiksi veikattu Daron Acemoglu on tutkinut tulojen kehitystä globaalisti 1980-luvulta saakka ja tehnyt karun havainnon, jonka mukaan vähiten koulutettujen reaaliansiot ovat laskeneet tasaisesti, keskiluokka on polkenut paikallaan ja vain parhaiten koulutetut sekä pääomanomistajat ovat onnistuneet kasvattamaan tulojaan.
Osa populismin noususta selittynee tällä eriarvoisuuden kokemuksella, jossa talouskasvun hedelmien katsotaan tippuvan vain yhteen koriin. Suomessa on käyty samankaltaista keskustelua, vaikka tuloerot ovat pysyneet hyvin pieninä. SAK ehdotti vaalien alla varallisuusveroon palaamista.
Verotuksen oikeudenmukaisuus ja tehokkuus ovat olleet poliitikkojen tavoitteena, mutta siinä on epäonnistuttu. Verotus on jatkuvasti monimutkaistunut. Parhaiten koulutetut osaavat käyttää vähennyksiä ja porsaanreikiä edukseen. Kasvun hedelmistä paitsi jääneiden katkeruutta on helppo ymmärtää.
Finanssikriisi otti köyhiltä ja antoi rikkaille
Finanssikriisi on kärjistänyt taloudellisia eroja, koska keskuspankkien korkoelvytys ja arvopaperiostot ovat sataneet suoraan sijoittajien laariin. Varallisuusarvojen nousu on hyödyttänyt eniten varakkaita sijoittajia. Pienituloiset tallettajat eivät ole saaneet vuosikausiin pankkisäästöilleen minkäänlaista tuottoa. Negatiiviset valtionlainojen korot alentavat lisäksi eläkeyhtiöiden tuottoja, mikä vaikeuttaa tulevien eläkkeiden maksua.
Edellisen hallituksen aikana nähty veroasteen lasku kääntyy nyt Antti Rinteen hallituksen aikana jälleen nousuun kohti uusia maailmanennätystasoja. Veroasteen ja velan yhtäaikainen nousu on kuolettava yhdistelmä, sillä velka on lykättyä veroa.
Yhdysvalloissa tilanne ei näytä kansantalouden kannalta paljon paremmalta, vaikka verotus on Trumpin lupausten mukaisesti keventynyt, pörssikurssit takovat ennätyksiä ja työttömiä on vähemmän kuin vuosikymmeniin. Siitä huolimatta valtion velka kasvaa ja keskuspankki pelkää uutta taantumaa.
Odotin, että Mark olisi Donald Trumpin kannattaja. Pienituloinen ja kohtalostaan katkera, mutta ei. Hän vain syyttää itseään siitä, ettei ottanut vakuutusta. Teksasissa Trumpin kannattajat ja vastustajat jakautuvat melko tasan, mutta vastustus on suurinta isoissa kaupungeissa korkeasti koulutettujen ja nuorten keskuudessa. Tästä huolimatta useimmat vastustajat uskovat Trumpin uudelleenvalintaan, koska demokraateilla ei ole riittävän uskottavaa vastaehdokasta.
Miljonäärien toivoma verotuksen kiristäminen taitaa jäädä haaveeksi.
Artikkeli on julkaistu alun perin Talouden tulkki -sivustolla 31.7.2019.
