Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd) esitti ehdotuksen työajan lyhentämisestä SDP:n 120-vuotisjuhlan paneelikeskustelussa Turussa.
Marin esitti ajatuksen nelipäiväisestä työviikosta. Ehdotus on herättänyt laajalti huomiota mediakentässä ja sosiaalisessa mediassa.
Neljän päivän työviikko, kuuden tunnin työpäivä. Miksi se ei voisi olla se seuraava askel? Onko kahdeksan tuntia se lopullinen totuus? Minun mielestäni ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheidensä, läheistensä ja harrastustensa sekä muunkin elämän, esimerkiksi sivistyksen parissa. Tämä voisi olla meille se seuraava askel työelämässä”, Marin totesi.
Ministerin keskusteluavaus on herättänyt kosolti keskustelua työajan lyhentämisen puolesta ja vastaan mediakentässä ja sosiaalisessa mediassa.
Ekonomistit ottivat kantaa työajan lyhentämiseen
Myös ekonomistikunta on osallistunut tähän keskusteluun, mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska työn taloustiede on yksi keskeinen taloustieteen tutkimusala.
Kantaa työajan lyhentämiseen kysyttiin Ekonomistikoneessa, joka on netissä toimiva suomalaisten taloustieteilijöiden riippumaton ja akateeminen asiantuntijapaneeli. Sen tarkoituksena on selvittää, mitä suomalaiset taloustieteilijät ajattelevat taloustieteen ja talouspolitiikan tärkeistä aiheista.
Ekonomisteja pyydettiin ottamaan kantaa seuraavaan väitteeseen:
”Työn tuottavuuden kasvu mahdollistaa työajan lyhentämisen nelipäiväiseksi seuraavan 25 vuoden aikana niin, ettei tästä aiheudu merkittäviä kansantaloudellisia vaikeuksia.”
Ekonomistien kanta oli tällä kertaa poikkeuksellisen yksimielinen.
Peräti 70 prosenttia taloustieteilijöistä katsoo, että työajan lyhentäminen nelipäiväiseksi seuraavan 25 vuoden aikana ei ole mahdollista ilman merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia. Toista mieltä oli vain kolme prosenttia vastanneista. Loput 28 prosenttia vastaajista olivat epävarmoja kannastaan.
Hieman yli puolet eli 56 prosenttia ekonomisteista ei pidä työviikon lyhentymistä nelipäiväiseksi seuraavan 25 vuoden aikana kansalaisten hyvinvoinnin kannalta järkevänä tavoitteena. 15 prosenttia taloustieteilijöistä uskoo, että kansalaisten hyvinvointi kohenisi, 24 prosenttia on epävarmoja ja kuusi vailla mielipidettä.
Uhkaisiko työajan lyhentäminen hyvinvointivaltion rahoituspohjaa?
Kommenteissaan ekonomistit kyllä myöntävät, että vapaa-ajan lisääntyminen kasvattaa hyvinvointia, minkä takia osa tuottavuuden kasvusta tullaan käyttämään lisääntyneenä vapaa-aikana.
Toisaalta taloustieteilijät suhtautuvat kuitenkin epäillen työajan merkittävään lyhentämiseen kollektiivisilla päätöksillä ja ovat huolissaan työajan lyhennyksen vaikutuksista hyvinvointivaltion rahoituspohjaan.
Esimerkiksi ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju toteaa Ekonomistikoneen kommentissaan, että siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon seuraavan 25 vuoden aikana heikentäisi julkisen talouden rahoituspohjaa niin paljon, että kansalaisten hyvinvointi heikkenisi.
ETLAn tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Mika Maliranta on puolestaan sitä mieltä, että työajan pituuden säätely ei ole yhteiskuntapolitiikan tärkeitä tavoitteita nykymaailmassa.
”Ihmisten tilanteet vaihtelevat hyvin paljon, toisille sopii paremmin lyhyempi ja toisille pidempi työaika. On hyvä muistaa, että palkkatulojen korkea rajaveroaste saattaa kannustaa yksilöitä tavoittelemaan lyhyempää työaikaa (enemmän lomia) kuin olisi koko kansantalouden kannalta optimaalista”, Maliranta kommentoi.
Vaasan yliopiston professori Hannu Piekkola muistuttaa myös väestön ikääntymisen mukanaan tuomasta haasteesta työajan muutoksille.
”Väestön ikääntyminen ja alhaisen syntyvyys takaavat jo sinällään työpanoksen vähenemisen. Mukaan tulevat vielä kohoava rajaveroasteet, jotka vähentävät panosta entisestään. Mihin tässä vielä kuuden tunnin työpäivää tarvitaan?”, Piekkola ihmettelee.
Aalto-yliopiston professori Matti Pohjola muistuttaa kuitenkin vapaa-ajan hyvinvointivaikutuksista.
”Vapaa-ajan kasvu on yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin kasvun osatekijöitä. Erään mittauksen (Pohjola, KAK 1/2013) mukaan se loi 15 prosenttia suomalaisten hyvinvoinnin kasvusta ajanjaksolla 1975-2010”, Pohjola kertoo.
