Suomessa liitto- ja alakohtainen työehtosopimuskierros alkaa virallisesti tällä viikolla, kun Teollisuusliitto ja työnantajien Teknologiateollisuus aloittavat neuvottelut suurten neuvottelukuntien tapaamisella.
Nyt syksyllä liittokierroksen aloittavat vientialat. Niiden sopimukset antavat niin sanotun yleisen linjan palkkaratkaisuissa. Julkisen sektorin sekä sote-alan sopimukset neuvotellaan vasta vuodenvaihteen jälkeen.
Julkisen sektorin ja sote-alan sopimuksiin liittyy nyt ylimääräistä vaikeusastetta, koska alalla vaaditaan niin sanottuja kuoppakorotuskia tulevan yleisen palkankorotuslinjan päälle.
Liittokierrosten pelätään olevan vaikeita, koska hyvä talous- ja työllisyyskehitys nostaa ammattiliittojen palkankorotuspaineita. Koko kansantalouden kannalta ongelma on nyt vain se, että merkit viittaavat Suomen talouden kääntyvän mahdollisesti jopa taantumaan.
Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen kertoo blogissaan, että tuleva liittokierros paljastaa, vieläkö Suomessa vientisektori määrittää yleisen palkankorotuslinjan.
”Edessä on työehtosopimusten kierros, ja talouden tarkkailijat jännittävät, vakiintuuko Suomeen tuiki tarpeellinen vientiteollisuuden korotusnormi. Suomi on viimeinen maa Pohjolassa, jossa sitä ei pidetä itsestään selvänä lähtökohtana”, Vartiainen kirjoittaa.
Vartiaisen mielestä on paradoksi, että Suomi tarvitsee kaikista pohjoismaista tällaista normia kaikkein eniten – oman valuutan puuttumisen vuoksi.
”Meillä ei ole valuuttakurssia, joka voisi systemaattisesti toimia puskurina, jos nimelliset kustannuksemme nousevat muita maita enemmän. Me olemme suoraan tekemisissä muiden euromaiden kanssa, ilman valuuttakurssipuskuria, ja siksi meidän on pidettävä huoli siitä, että kustannustasomme (tuottavuuskasvulla normeerattuna) nousee samassa tahdissa muun euroalueen kanssa.”
Kilpailukykysopimus oli Vartiaisen mukaan kömpelyydestään huolimatta kustannustason onnistunut korjausliike.
”Olisi suuri virhe päästää suhteellinen kustannustasomme taas nousemaan muuta euroaluetta enemmän. Hallituksen olisi syytä pysyä tästä neuvottelusta visusti syrjässä, ja niin se on pääosin onneksi tehnytkin, muutamia korpikommunismin jälkikaikuja lukuun ottamatta”, Vartianen toteaa.
Kilpailukykysopimusta koskenut keskustelu ja sen perumista vaativat äänekkäät äänet ovat lisänneet Vartiaisen pessimismiä sen suhteen, millainen rakenteellinen työttömyys on Suomessa mahdollinen.
Kansantalouden rakenteellinen työttömyysaste on se alin työttömyysasteen taso, jossa palkat ja hinnat eivät nouse. Jos työttömyysaste nousee ylin rakenteellisen työttömyysasteen, toimii se riittävänä pelotteena palkkavaateille, niin, että kustannustason nousu pysyy muun euroalueen tahdissa, Vartiainen selittää.
Vartiaisen mukaan Kiky-sopimuksen perumista ja kovia palkankorotuksia vaativa äänekäs keskustelu kertoo siitä, että olemme mahdollisesti jo työttömyydellä mitattuna tämän pisteen alapuolelle.
”Nykyinen 6.6% työttömyysaste (trendiluku heinäkuulta, siis Tilastokeskuksen elokuun julkistuksesta) on niin “alhainen”, että se ei näytä ihmeemmin hillitsevän kenenkään puheita ja toiveita.”
Jos teollisuuden työehtoneuvotteluista sukeutuu esiin selvästi yli kahden prosentin yleiskorotus, on vaikea nähdä, että kustannuskilpailukyky ei alkaisi taas heikentyä.
”Tällöin näemme paljon puhutun Phillipsin käyrän kyllä tulevan kolostaan — Suomelle tuhoisin seurauksin”, Vartiainen varoittaa.
