Sijoittaminen on periaatteessa helppoa. Kun säästää satasen kuussa matalakuluiseen osakerahastoon pääsee jo aika nopeasti mediaania suuremmaksi osakesijoittajaksi ihan säästetyn pääomankin kautta.
Siihen kun päälle laskee Excelillä 20 vuoden korko korolle -efektin ja vertaa suomalaisen osakesijoittajan mediaanisalkun kokoon 4200 euroa, niin huomaa että teoria ja käytäntö eivät vain kohtaa: suhteellisen simppeleitä työkaluja käyttämällä pääsee paperilla ja teoriassa erittäin nopeasti oikeasta maailmasta löytyvää keskivertoa parempaan tulokseen.
Voisiko syy olla siinä, että raha ei ole monellekaan sitten kuitenkaan niin tärkeää? Miksi siirtää ja sijoittaa tämän päivän kulutusta huomiselle, jos huomisen kulutus ei ole tärkeää? Ehkä muut asiat ovat huomisen hyvinvoinnin kannalta tärkeämpiä.
Näitä muita asioita voisivat olla vaikkapa energisyys, fyysinen toimintakyky, terveys, ja se että ylipäätään on elossa. Ehkä suomalainen arvostaa tulevaisuudessaan näitä asioita enemmän kuin rahaa.
Liikkumattomuuden seuraus lienee yleisesti tiedossa. Riskit lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen, sekä sydän- ja verisuonitauteihin kasvavat. Jaksaminen ja toimintakyky puolestaan alenee.
Jos kyse olisi valinnasta, niin suomalainen laittaisi säästämisen ja sijoittamisen sijasta paukut liikkumiseen tai lasten tekoon, mutta kun ei laita.
Vain harva suomalainen liikkuu tarpeeksi
Nykyajan ihminen voi valita liikkuuko vai ei, koska teknologian kehitys tekee liikkumisesta vapaaehtoista. Ajoneuvossa istuminen ja toimistotyö on oma rakenteellinen kehityksensä. Lisäksi FINRISKI 2012 tutkimuksen tulokset kertovat miten suomalaisen 25-74 vuotiaan miehen valinta vapaa-ajalle on katsoa telkkaria yli kaksi tuntia päivässä ja sen päälle viettää yli tunti tietokoneella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että ainoastaan kymmenesosa suomalaisista saavuttaa liikuntasuosituksen mukaisen minimimäärän liikuntaa. Kolme neljästä yli 30-vuotiaasta on ylipainoinen ja tulevaisuudessa vieläkin useampi.
Helppo homma – teoriassa
Siinä vaiheessa, kun ylipainoa ja liikkumattomuutta on jo päässyt kertymään ei liikuntasuositusten noudattaminen ole ihan tuosta vaan. Määrät ovat huonokuntoiselle liian suuret ja sen seurauksena liikunta tuntuu pahalta.
Paperilla ongelma on helposti ratkaistavissa. Aloitetaan pienistä määristä ja maltilla ja kasvatetaan näitä määriä tasaiseen tahtiin. Loukkaantumisen riskit minimoidaan hajauttamalla useamman eri liikuntamuodon kesken.
Näin syntyy rahoitusteorian oppeja myötäilevä liikkumisen korkoa korolle -ohjelma, jota noudattamalla suositusten mukaisiin liikuntamääriin ja liikunnan kautta tapahtuvaan painonpudotukseen on mahdollista päästä ilman, että liikunta tuntuu pahalta.
Kun liikunnan tekee tavalla, joka tuntuu hyvältä, on paljon todennäköisempää, ettei leikkiä jätä kesken, vaan että pääsee maaliin asti. Näinhän se menee periaatteessa.
Yhtä helppoa on piirtää paperille suhteellisen pienellä vaivalla toteutuva säästämis- ja sijoittamissuunnitelma, jolla saavutetaan jo vuosikymmenessä keskimmäiseen havaintoon verrattuna moninkertainen osakesalkku.
Ongelma ei ole teoria tai suunnitelman tekeminen vaan se, että teoriaan ei käytännössä päästä. Suunnitelmia ei tehdä, ja jos tehdään niin niistä ei pidetä kiinni. Vaikuttaa siltä, että oman päätoimen ulkopuolisten pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttaminen on oikeasti aika vaikeaa.
Tässä kolmen artikkelin minisarjassa kirjoittaja tekee sijoitusmaailman periaatteita hyödyntävän omaan subjektiiviseen kokemukseen perustuvan kunto-ohjelman ilman minkäänlaista liikunta-alan koulutusta. Sarjan seuraavassa osassa tullaan spekuloimaan sillä miksi ohjelma ei toimi. Kun meillä on tiedossa ne isot linjat siitä, miten pitäisi liikkua tai miten pitäisi sijoittaa, niin mikä siinä oikein on, ettei siinä kuitenkaan onnistuta?
