Miljardööri Bill Gates arvioi jokaisen vuoden lopussa, miten menestyksekästä hänen työ- ja henkilökohtainen elämä on kuluvan vuoden aikana ollut. Gates kirjoittaa blogissaan, että lapsuudesta asti kantautunut traditio on joidenkin mielestä korni tapa, mutta Gates pitää sitä hyödyllisenä.
Bill myöntää, että hän arvioi elämäänsä 64-vuotiaana hyvin eri tavoin kuin kaksikymppisenä. Ymmärrettävästi ihmisten prioriteetit ja arvot muuttuvat vuosien kuluessa. Arvot, joilla oli paljon painoarvoa nuorena, eivät tunnu enää niin merkityksellisiltä keski-iässä ja sen jälkeen.
25-vuotiaalle Gatesille loppuvuoden arviointi pyöri paljolti Microsoftin ympärillä ja hän kysyi itseltään, onko yritys lähempänä tekemässä henkilökohtaisen tietokoneen unelmaa todeksi.
Miljoonat Microsoftin käyttäjät voivat sanoa, että Gates onnistui tavoitteessaan. Bill on siirtynyt arvioimaan elämänsä ja työn laatua taistelemalla sairauksia ja äärimmäistä köyhyyttä vastaan Bill and Melissa Gates Foundationin kautta.
Tänä päivänä Gates esittää itselleen tämän kysymyksen:
”Vietinkö tarpeeksi aikaa perheeni kanssa?”
Gatesin prioriteetit elämässä ovat siirtyneet vahvasti perhe-elämän pariin. Herra on kertonut, että hänen kolme lasta tekevät hänet elämässä onnellisimmaksi ja hän tuntee ylpeyttä, kun he pärjäävät hyvin.
Vuoden loppu häämöttää jo edessä päin ja Gatesin kysymyksen innoittamana kannattaakin pohtia, miten sinä mittaat menestystä omassa elämässäsi.
Joillekin uran valitseminen perhe-elämän sijaan voi koitua kalliiksi. Tutkijoiden mukaan yleisimmät työelämään liitetyt kuolinsyyt johtuvat liian pitkistä työtunneista, työ- ja perhe-elämän konflikteista ja liiallisesta työstressistä.
Yrittäjille ja muille ammattilaisille, jotka uhraavat työ- ja perhe-elämän tasapainon pelon vuoksi, että ura kärsii, ratkaisu on yksinkertainen: Aseta tiukat rajat perheeseen ja työhön liittyvien prioriteettien ympärille. Eikä rajoista lipsuta.
Lähde: Inc.
Tämä rikkaan miehen perheparadoksi on itsensä kumoava:
Ihminen voi viettää aikaa perheensä kanssa vain, jos hänen isänsä puolestaan EI ole viettänyt aikaa hänen kanssaan. Jonkun nimittäin piti tienata perheelle elanto, jotta isän rahojen turvin lasten aikanaan ei tarvitsi enää tienata omille perheilleen elantoa.
Joka toinen sukupolvi on siis oikeutettu auvoisaan perhe-elämään, kunhan joka toinen ensin uhraa oman oikeutensa siihen.
Köyhä mies puolestaan joutuu laiminlyömään perhettään ilman että edes hänen lapsensa pääsevät elatuksen ikeestä vapaiksi. Toisaalta siellä missä on todellista köyhyyttä, siis kehitysmaissa, äiti on usein kotona, joten perhettä laiminlyödään vain 50-prosenttisesti.
Sossuntuella elävälle suomalaiselle taas on tarjolla ad elinikäinen perhevapaa, mutta vaarana ovat sosiaaliset ongelmat eli suomeksi viina sekä tietenkin se, kuinka kauan töissäkäyvä – siis omaa perhettään laiminlyövä – naapuri on valmis tuensaajan perheonnea kustantamaan.
Suo siellä, vetelä täällä ja kolmannessakin suunnassa vain upottavaa rimpeä. Haaveeksi jää perhe-elämä useimmille. Ikävintä vielä se, että juuri markkinatalouden moottori eli työ on perheelle pahinta myrkkyä. Tai toiseksi pahinta, viinan jälkeen tietenkin.
”Vietinkö tarpeeksi aikaa perheeni kanssa?”
Bill-sedän pankkitilillä ja arvopaperisalkulla on itsepetosta olla tekemättä jatkokysymystä. Se kuuluu: ”Ja kun en viettänyt, niin miten voisin korvata sen?”
Bill Gates saattaa olla modernin ajan suurin lahjoittaja. Kyseessä ei ole nollasummapeli: Yksikään köyhä ei olisi tänään sen rikkaampi, vaikka Billin tilillä ei olisi kuin muutama satku. Nyt kun siellä on sentään sata miljardia, köyhät eivät ole sen vuoksi köyhtyneet senttiäkään.
Köyhyyden poistava mekanismi on kokonaan toinen: Lahjoittamalla omastaan – ja vain omastaan eikä esimerkiksi pakolla kerätyistä veroista – miljoonista köyhistä on mahdollista tehdä rikkaita tai ainakin toimeentulevia.
Koska teoria rikkaiden pöydältä tippuvista murusista toimii käytännössäkin, on kaikki syyt vastustaa hyvyyden sosialisointia, jota erityisesti korkea verotus edustaa.