Sektorirotaatiosta puhuttaessa tarkoitetaan sijoitusstrategiaa, jossa varoja allokoidaan yhdestä toimialasta tai sektorista toiseen talouden suhdanteiden mukaan. Ideana on sijoittaa sellaisten toimialojen osakkeisiin jotka kulloinkin hyötyvät tulevasta taloustilanteesta.
Heti alkuun on hyvä erottaa markkinasykli suhdannevaihteluista. Rahoitusmarkkinat perinteisesti yrittävät ennakoida suhdannevaihteluita etukäteen ja siksi esimerkiksi pitkittyneen laskusuhdanteen aikana markkinat alkavat ennakoida talouden nousua ja kurssit nousevat. Vastavuoroisesti pitkään jatkuneessa noususuhdanteessa markkinat pohtivat huippukohdan saavuttamista ja alkavat varovaisesti ennakoimaan häämöttävää laskumarkkinaa ja kurssit laskevat.
Siinä missä markkinasykli voidaan jakaa härkämarkkinaan ja karhumarkkinaan huippukohdan ja ”pohjien” lisäksi, suhdannevaihtelujen vaiheet ovat noususuhdanne, korkeasuhdanne, laskusuhdanne ja matalasuhdanne. Pitkittynyt matalasuhdanne johtaa perinteisesti taantumaan. Kaikissa suhdanteen vaiheissa on havaittu korrelaatiota tiettyjen toimialojen osakkeiden kehityksen kanssa.
Taantuman pohjilla perinteisesti sykliset osakkeet ja teknologiayhtiöiden osakkeet ovat tuottaneet hyvin. Taantumassa yhtiöillä ei mene hyvin, mutta rahoitusmarkkinat ennakoivat että tilanne olisi ennemmin tai myöhemmin paranemaan päin ja kurssit nousevat. Teollisuusyhtiöiden ja konepajojen osakkeet ovat perinteisesti tuottaneet taantuman loppupuolella, kun usko tulevaan noususuhdanteeseen ja tilauskirjojen täyttymiseen alkaa.
Noususuhdanteen alkupuolella perusteollisuuden ja energiasektorin osakkeet nousevat. Kuluttajaluottamus alkaa olemaan vahvaa ja teollisuustuotanto kasvaa. Noususuhdanteen loppupuolella defensiiviset osakkeet kuten terveydenhuollon ja päivittäistavarakaupan osakkeet alkavat nousta, kun markkinat ennakoivat kulman takana häämöttävää laskusuhdannetta.
Laskusuhdanteen alussa defensiiviset yhtiöt jatkavat nousuaan, kunnes pohjat on markkinoiden mielestä nähty ja sykliset osakkeet kääntyvät jälleen nousuun.
Strategiassa tärkeintä on ennakoida seuraavassa suhdanteessa menestyviä yrityksiä ja toimialoja. Siksi esimerkiksi tämän päivän pörssinousu voi ennakoida vasta vuoden päästä tapahtuvaa talouskasvua. Tämä perustuu osakkeiden hinnoitteluteoriaan, jonka mukaan osakkeen arvo riippuu nimenomaan tulevaisuuden kassavirtojen nykyarvosta.
Sektorirotaatio on teoriassa toimiva strategia, mutta pitkällä aikavälillä siinä onnistumista voidaan pitää hyvin vaikeana. Akateemisen tutkimuskirjallisuuden mukaan sektorirotaatio on pitkällä aikavälillä tarjonnut korkeintaan hyvin nimellistä ylituottoa indeksiin nähden, mutta tällöinkin täydellinen ajoitus ja jopa hyvä tuuri ovat tällöinkin olleet tämän ylituoton edellytyksiä.
Siitä huolimatta sektorirotaatio pitää pintansa sijoituskeskustelussa ja on monelle sijoittajalle erittäin houkutteleva strategia vaikkapa ETF-sijoittamiseen sen loogisuuden vuoksi.
