Repo-markkinalla rahoituslaitokset rahoittavat toisiaan arvopapereiden myynti- ja takaisinostosopimusten kautta.
Yhdysvaltojen keskuspankin Federal Reserven viimeaikaiset toimet rahamarkkinoilla ovat saaneet paljon huomiota kerrakseen. Toistaiseksi repo-markkina on saanut keskuspankilta tukea syyskuusta asti peräti 320 miljardia dollaria.
Repo-markkinalla pääasiallisesti rahoituslaitokset rahoittavat toisiaan arvopapereiden myynti- ja takaisinostosopimusten kautta. Markkinalla esimerkiksi pankit ja arvopaperivälittäjät voivat saada lyhytaikaista rahoitusta toiminnallaan lainaamalla arvopapereita toisilleen.
Keskuspankin rooli repo-markkinalla on perinteisesti ollut turvata luotonanto tiukkoina aikoina ja tasata rahoituskustannuksia.
Syyskuussa uutisoitiin repo-korkojen nousseen 2 prosentista peräti 10 prosenttiin, mikä tarkoitti merkittävää rahoituskustannusten nousua Repo-markkinoilla. Samalla efektiivinen Fed funds-korko (pankkien välisten rahamarkkinoiden vakuudeton yön yli-viitekorko) nousi yli FEDin kannalta kriittisen 2,25 prosentin, juuri kun FED suunnitteli laskevansa kyseisen koron tavoitteellista korkokattoa 2 prosenttiin. Tuoreimman koronlaskun myötä Fed funds-koron tavoitetaso on 1,50 ja 1,75 prosentin välissä.
Fed funds-korko on Yhdysvaltain keskuspankin käyttämä ohjauskorko. Korkoa käytetään säätelemään saatavilla olevan rahan määrää ja täten korolla myös vaikutetaan inflaatioon ja muihin korkoihin. Korkojen nousu nostaa rahoituskustannuksia, vähentää rahan määrää ja hillitsee inflaatioita. Korkojen laskulla sen sijaan on päinvastainen merkitys.
Tämä rahamarkkinan tilapäinen kuivuminen sai Yhdysvaltain keskuspankin tilapäisesti kasvattamaan markkinan likviditeettiä korkotason alentamiseksi. Syynä tähän kuivumiseen oli arvioiden mukaan erinäisten verojen erääntyminen sekä samanaikainen valtiolainojen merkittävän kokoluokan liikkeellelasku. Asiantuntijat ovat kuitenkin olleet huolissaan siitä, että keskuspankin viimeaikaisista toimenpiteistä vaikuttaisi tulevan pysyvä ilmiö ja että FED joutuisi edelleen kasvattamaan tasettaan.
Syyskuun jälkeen FED ilmoitti sitoutuvansa turvaamaan Repo-markkinoiden likviditeettiä myös pidemmällä aikavälillä. Tuoreimpana ilmoituksena keskuspankki suunnittelee kaksinkertaistavansa repo-markkinaoperaationsa vuodenvaihteeseen, jolloin monet pankit vetäytyvät lainanannosta regulatiivisista syistä. Näistä toimista huolimatta rahoituskustannukset kyseiselle päivälle ovat nousseet jo 4 prosenttiin kun huoli käteisen puutteesta on olemassa. Vuoden vaihteessa lyhytaikaisten velkakirjojen korot voivat loikata jälleen kun pankit joutuvat myymään vakuuksina olevat velkakirjat markkinaan, joita keskuspankki olisi pakotettu ostamaan tilanteen hallitsemiseksi. Monet puhuvatkin tässä yhteydessä uudesta määrällisestä elvytyksestä.
Mikä on siis vialla? Pankit kauhovat tällä hetkellä suuria määriä rahaa vuodenvaihteeseen ja repo-markkinoiden sijasta pankit haluavat pitää varansa edelleen keskuspankissa, josta on saatavilla vielä 1,55 prosentin talletuskorkoa. Keskuspankin repo-markkinoiden operaatiot ovat tarjonneet pankeille nopeaa ja halpaa rahoitusta, mutta pankit eivät ole halukkaita rahoittamaan toisiaan nykyisillä kustannuksilla. Repo-markkina tuntuu olevan rikki.
Tämä on herättänyt huolta pankkien puskurivarantojen vähäisyydestä vaikeiden aikojen varalle. Mikäli pankkien välinen lainananto ja rahoitus kuihtuu, tällä voi olla merkittäviä seuraamuksia myös pääomamarkkinoille ja kansantaloudelle kun rahapolitiikan toteuttaminen vaikeutuu. Näin kävi esimerkiksi edeltävän finanssikriisin aikana, jonka jälkeen rahamarkkinoiden sääntelyä on lisätty radikaalisti. Pankit itse ovatkin väittäneet tiukemman sääntelyn olevan yksi syy repo-markkinoiden viimeaikaisille ongelmille.
Keskuspankki tulee todennäköisesti jatkamaan toimiaan repo-markkinalla vielä pitempään. Ongelmat vaikuttaisivat olevan nyt odotettua suurempia, mutta varsinaisesta rahamarkkinoiden kriisistä on vielä turhan aikaista puhua. Keskuspankin on kuitenkin tärkeää saada ratkaistua repo-markkinan likviditeettiongelmat, jotta rahamarkkinakorot pysyisivät rahapolitiikan toteuttamisen kannalta toivotulla tasolla.
