Indeksirahastojen ja pörssinoteerattujen indeksirahastojen suosio kasvaa rajusti. Moody’s ennustaa passiivisten indeksirahastojen arvon nousevan jopa 50 prosenttiin Yhdysvaltojen osakemarkkinoista vuoteen 2024 mennessä.
Passiivisten rahastojen suosion syy on selvä: alhaiset kulut. Lisäksi lukuisat akateemiset rahoitustutkimukset osoittavat, etteivät indeksirahastot jää tuotoissa jälkeen aktiiviseen salkunhoitoon perustuville sijoitusrahastoille.
ETF- ja indeksirahastojen suosion kasvu on herättänyt myös kritiikkiä. Esimerkiksi Elite Varainhoidon päästrategi Magnus Backström ja sijoitusjohtaja Jukka Näätsaari totesivat kesällä 2017, että passiiviset rahastot lisäävät huolta osakkeiden virhehinnoittelusta.
”Markkinoiden toiminta perustuu siihen, että sijoittajien näkemykset vaihtelevat osakkeiden oikeista hinnoista. Mikäli arvopaperin hinta alittaa “oikean” arvon, aktiivisijoittajat huomaavat poikkeaman ja ostavat osaketta, jolloin hinta ja arvo taas kohtaavat. Aktiivisijoittajien vähenevä määrä on aiheuttanut huolta siitä, että arvopapereiden hinnat ja arvot voivat poiketa toisistaan enemmänkin, eikä korjausmekanismia ole”, Elite Varainhoidon päästrategi Magnus Backström ja sijoitusjohtaja Jukka Näätsaari varoittivat.
Indeksirahastot ja suuryhtiöiden osakkeiden yliarvostus
Kun siis indeksirahastojen ja ETF:ien tärkein osakkeiden valintakriteeri on markkina-arvon, voi vaarana olla osakeindeksien suurimpien yhtiöiden osakkeiden yliarvostus.
Toinen huoli liittyy likviditeettiin. Miten käy sijoittajien myydessä indeksirahastoja tai ETF-rahastoja? Iskeekö likviditeetin puute samoihin osakkeisiin, jotka hyötyivät indeksirahastojen avulla kurssinoususta. Seurauksena voi olla Backströmin ja Näätsaaren mukaan raju itseään ruokkiva kurssilasku.
Myös LähiTapiolan ekonomisti Timo Vesala varoittaa indeksirahastojen hinnoitteluvirheistä. Hänen mukaansa yhä suurempi osuus markkinoista koostuu passiivisista indeksisijoittajista, jotka eivät osallistu informaation luontiin vaan perustavat sijoitustoimintansa muiden tuottamaan keskimääräiseen näkemykseen.
”Jos kaikki sijoittajat vain seuraisivat markkinaindeksiä, indeksistä itsestään tulisi eräänlainen kehäpäätelmä ja sen informaatioarvo olisi pyöreä nolla”, Vesala toteaa.
Laatuosakkeille löytyy aina ostajia
Passiivisia rahastoja myyvän Seligsonin Ari Kaaro on kuitenkin toisella linjalla.
Kun väitetään indeksisijoittajan hankkivan suuremman määrän ylihinnoiteltuja kuin alihinnoiteltuja osakkeita, koska edellisten paino on indekseissä automaattisesti suurempi, unohdetaan Kaaron mukaan yksi tärkeä seikka.
”Ylipainoväitteen esittäjät eivät yleensä muistuta siitä, että aktiivisilla sijoittajilla on joukkona samat prosenttimäärät kaikkia osakkeita kuin passiivisillakin. Jotta väitetystä ylipainotuksesta voisi hyötyä, pitäisi tietää mitkä ovat niitä alihinnoiteltuja osakkeita, joiden kohdalla muut kohta huomaavat virheensä ja kurssi korjaantuu”, Kaaro toteaa Seligsonin neljännesvuosikatsauksessa.
Myös väite mahdollisten paniikkien ja indeksirahastojen luomasta likviditeettiongelmasta, joutuu Kaaron kritiikin alle.
”Vaikka tulisikin hetkellinen markkinapaniikki, niin tuskin on pelkoa siitä, että menestyvien ja kannattavien yritysten osakkeille ei löytyisi ottajia. Ja indeksirahastojen sijoittajat ovat jo lähtökohtaisesti enimmäkseen varsin pitkäjänteisiä, joten kurssien alamäki tuskin saisi aikaan mitään massiivista myyntipainetta.”
Kaaron mukaan mahdollinen finanssikupla saattaakin löytyä ihan muualta kuin indeksirahastojen kohteina olevista osakkeista.
”Osakeindeksirahastoja lähempänä kuplalukemia saattavat hyvin olla yhä isompaa miinuskorkoa maksavat joukkolainat ja mahdollisesti usein epälikvidit ns. vaihtoehtoiset sijoitukset, joihin on virrannut runsaasti pääomia”, Kaaro tuumaa.
