Kuolinpesällä tarkoitetaan edesmenneen varoista ja veloista muodostuvaa taloudellista kokonaisuutta, jota hallitsevat kuolinpesän osakkaat yhdessä. Kuolinpesän osakkaita ovat puoliso, perilliset ja mahdolliset testamentin saajat.
Perunkirjoitus on toimitus, jossa selvitetään kuolinpesän tila eli luetteloidaan vainajan omaisuus ja velat. Perukirjan ja siihen liittyvien erilaisten asiakirjojen ja selvitysten tavoitteena on suojata kaikkia kuolinpesän osakkaita.
Kuolinpesää ei ole pakko jakaa. Osakkaat voivat sopia, että he pitävät pesän jakamattomana toistaiseksi tai esimerkiksi niin pitkään kuin vainajan puoliso on elossa. Jos kuolinpesä on tällä tavalla yhteishallinnossa, osakkaiden tulee tehdä kaikki päätökset yhdessä ja yksimielisesti.
Pesä on kuitenkin jaettava, jos yksikin osakas sitä vaatii. Perunkirjoitus ja perintöverot on hoidettava myös silloin, kun pesää ei jaeta.
Koska kuolinpesän päätökset tehdään kuolinpesän osakkaiden kesken yhdessä ja yksimielisesti, saattaa kuolinpesän jakaminen vaikeutua ja ajan kuluessa päätöksentekijöiden määrä vain lisääntyy.
Vaatimus yksimielisyydestä ja päätöksentekijöiden kasvu saattavat halvaannuttaa päätöksenteon, kertoo Metsäteollisuus ry:n kotimaan metsäasioiden päällikkö Matti Mäkelä blogissaan.
Mäkelän mukaan Suomessa on jopa yli 140-vuotiaita kuolinpesiä, jotka ovat edelleen jakamatta.
”Perinnönjako on nimittäin erittäin työlästä, jos osakkaita on kymmeniä, saati satoja”, Mäkelä kuvailee.
Erityisen hankalaksi omaisuuseräksi saattaa muodostua metsäomaisuus.
Mäkelän mukaan vuonna 2016 kuolinpesät omistivat yli 15 prosenttia yksityismetsien metsämaan pinta-alasta Suomessa. Näissä metsissä sujuva päätöksenteko on vähintäänkin uhattuna, Mäkelä arvio.
”Pahimmillaan yksi osakas voi jäädyttää metsänhoidolliset toimenpiteet vuosikymmenten ajaksi.”
Mäkelän mukaan Ruotsissa ongelma on tunnistettu ja ratkaistu.
”Siellä kuolinpesän on neljässä vuodessa luovuttava maa- tai metsätalousmaan omistamisesta. Perusteena on juuri yksimielisyysvaatimuksen aiheuttamat ongelmat tilan hoitoa koskevassa päätöksenteossa.”
