10 vuotta sitten alkanut finanssikriisi oli tsunami, joka johti maailmanlaajuiseen pankki- ja rahoituskriisiin. Sen taustalla oli useita tekijöitä, eikä kriisin syynä ei voida yksistään pitää yhdysvaltalaisten pankkien antamia subprime-lainoja.
Ennen kriisin puhkeamista oli Yhdysvaltojen keskuspankki pitänyt pitkään korkotason matalana ja asuntolainoja myönnettiin holtittomasti heikon maksukyvyn asiakkaille. Myös rahoituslaitosten ylimitoitettu riskinotto ja laajalle levinnyt läpinäkymätön johdannaiskauppa, aggressiivisen velkavivun käyttö, pankkivalvonnan puutteet sekä lainsäädännön puutteet olivat edesauttamassa kriisin syntyä.
Kriisin vaikutukset olivat päätähuimaavat. Aasian kehityspankin mukaan maailman osake-, joukkolaina- ja valuuttavarallisuus supistui vuonna 2008 yli 50 biljoonaa dollaria. Biljoona on 1000 miljardia. Se vastaa koko maailman yhden vuoden bruttokansantuotetta.
Yhdysvaltojen työttömyysaste nousi kriisin seurauksena 10 prosenttiin. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen työttömyysaste on noussut vain kerran aiemmin korkeammalle kuin tuolloin.
Finanssikriisin vaikutukset myös Suomen kansantalouteen olivat järisyttävät. Tilastokeskuksen mukaan Suomen bruttokansantuote romahti vuonna 2009 peräti 8,3 prosenttia.
Finanssikriisillä on ollut pitkäaikaisia ja laaja-alaisia vaikutuksia finanssimarkkinoille. Tämä todetaan tuoreessa Eläketurvakeskuksen selvityksessä yksityisen sektorin työeläkevarojen sijoitustuottojen kohentamismahdollisuuksista. Esiselvityksen laati FT Jukka Rantala, joka työskenteli kesäkuuhun 2019 saakka Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajana.
Esiselvityksen mukaan sijoitusympäristö on muuttunut dramaattisesti finanssikriisin jälkeen.
Nykyisestä alhaisen korkojen näkymästä seuraa, että työeläkelaitosten sijoituksilta odotettujen tuottojen ja säännösten mahdollistaman sijoitusten riskitason välillä on merkittävä ristiriita. ETK:n mukaan korkosijoitukset tuottavat huonosti ja toisaalta sijoitustoimintaa ohjaavat säännökset rajaavat mahdollisuuksia muuttaa sijoitusallokaatioita riskillisempään ja tuotto-odotuksiltaan korkosijoituksia parempaan suuntaan.
Tuotto-odotuksia olisi mahdollista parantaa esiselvityksen mukaan periaatteessa kolmella eri tavalla: kasvattamalla vakavaraisuuspääomia, tuomalla lisää joustoa rahastointiin ja väljentämällä vakavaraisuussäännöksiä. Tosin vakavaraisuuspääomien kasvattaminen tuskin kuitenkaan tulee kysymykseen pitkäaikaisena ratkaisuna, esiselvityksessä todetaan.
Esiselvityksessä esitetään kolme suositusta tarkemman tutkimisen kohteiksi. Kaksi näistä koskee jouston lisäämistä eläkkeiden rahastointisäännöksiin ja kolmas vakavaraisuussäännösten tekemistä dynaamisiksi eli sijoitusmarkkinoiden suhdannevaiheen huomioon ottaviksi.
Mikä on sitten se suuri muutos, joka on ajanut eläkevarojen korkosijoitukset liian alhaisiksi?
Selvityksen mukaan keskuspankkien finanssikriisin jälkeisen määrällisen elvytyksen (Quantitave Easing, QE) ja talouden tuotantopotentiaalin kasvuvauhdin pitkään jatkuneen alentumisen seurauksena korot ovat nyt siis ennennäkemättömän alhaalla. Tuotantopotentiaalia ovat alentaneet demografiset tekijät, kuten esimerkiksi ikääntyminen, sekä tuottavuuden kasvun hidastuminen.
Alhaisten korkojen ajan uskotaan yleisesti jatkuvan pitkään, erityisesti Euroopassa.
Poikkeukselliseen tilannekuvaan kuuluu esiselvityksen mukaan myös se, että kuluneen vuosikymmenen markkina-arvoilla mitatut sijoitustuotot ovat olleet erittäin hyviä. Tähän on vaikuttanut korkojen laskusta johtuva aiemmin liikkeelle laskettujen korkeampikorkoisten arvopapereiden hintojen nousu ja toisaalta osakekurssien nousu. Osakemarkkinoistakin ainakin osan voi arvella johtuvan korkotason laskusta.
Finanssikriisillä on siis pitkät jäljet, selvityksessä todetaan. Kriisin jälkeinen aika yhdessä keskuspankkien korkopolitiikan kanssa on aiheuttamassa erityisesti etuusperusteisille rahastoiville eläkejärjestelmille suuria vaikeuksia.
Korkeampien tuottojen tavoittelusta riskin lisäämisen kautta on tullut niin laaja ilmiö, että myös Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF on lokakuisessa finanssivakausraportissaan esittänyt huolensa kehityksen seurauksista mahdollisessa kriisitilanteessa, esiselvityksessä huomautetaan.
IMF:n raportissa kannetaan huolta eläkerahastojen muuttuneen sijoitustoiminnan vaikutuksista maailmantalouteen mahdollisessa kriisitilanteessa.
Noin 200 mrd € eläkerahastoja pidetään julkisissa kannanotoissa ikään kuin varmana takuuna eläkejärjestelmälle.
Mutta niiden viimeisen kymmenen vuoden hyvä tuotto on osa samaa finanssivarallisuuden kuplaa kuin muuallakin maailmassa. Ei ole edes vaikea kuvitella tilannetta, että rahastojen arvo olisi enää 100mrd. Ei tarvita kuin korkojen nousu pariin prosenttiin ja pörssiin useamman vuoden karhumarkkinat.
ETK:lla on oma lehmä niin syvällä ojassa, ettei se halua esittää mitään todellista eläkevakuutusreformia. Jos vakuutusyhtiöiden monopoli purettaisiin ja ihmisten annettaisiin itse valita eläkerahastonsa vapailta markkinoilta, ETK:lta menisivät alta sekä suojatyöpaikat että poliittinen valta päättää eläkekemaksuista eli toisten ihmisten rahoista.
ETK:n mielipuuhaa on mm kyykyttää yrittäjiä siitä, että nämä harvojen joukossa ymmärtävät tämän eläkevedätyksen ja koettavat rimpuilla siitä irti ”alivakuuttamalla” itsensä eli maksamalla niin pientä YEL-maksua kuin laki sallii.
YEL on tehottomin ajateltavissa oleva tapa rahoittaa eläkkeensä ja palveleekin lähinnä ETK:n virkamiehiä ja heidän vakuutusyhtiöissä tiliä tekeviä hyväveljiään.
Mikään ei kuitenkaan ole tässä maassa niin vaikeaa kuin turhan byrokratian purkaminen ja turhien välistävetäjien pudottaminen (eläkevakuutettujen) kelkasta. Niinpä siirtymäkaudeksi ehdotan, että eläkejärjestelmässä annettaisiin vakuutetuille mahdollisuus edes valita sijoitusten tuotto/riskitaso; olkoon niitä vaikka viisi erilaista. Jos ja kun tätä ei ymmärretä ilman lisäkoulutusta, järjestettäköön kansalaiskursseja niillä rahoilla, jotka toisten eläkkeillä pelaavien irtisanomisella säästetään.