62 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että osakesijoittaminen tarjoaa erinomaisen keinon lisätä kansalaisten ja koko kansantalouden vaurautta, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn Arvo- ja asennetutkimus. 13 prosenttia on eri mieltä.
Suomalaisten suhtautuminen sijoittamiseen on muuttunut 20 vuodessa. Vielä vuonna 2000 vain 42 prosenttia suomalaisista piti osakesijoittamista erinomaisena keinona lisätä vaurautta. Tällöin eri mieltä oli 27 prosenttia.

Suomalaiset jäävät kuitenkin jälkeen osakesäästämisessä Ruotsista ja Tanskasta. Sijoitussäästötili otettiin ko. maissa käyttöön viimeisenä Suomessa, vuoden 2020 alussa. Toisissa Pohjoismaissa kansalaisia on haluttu verotuksella ohjata säästämään ja sijoittamaan varojaan, kertoo EVAn tiedote.
”Suomi on vielä monin tavoin kiinni köyhyyden identiteetissä, turhaan. Verotukselliset kannustimet yksilölliseen säästämiseen luovat turvaa ja lisäävät suomalaisten vaurautta. Pitkäaikaisella säästämisellä voi tehdä eläkepäivistään mukavampia, sillä niin erinomaisia kuin pohjoismaiset eläkejärjestelmät ovatkin, ne eivät mahdollista samaa elintasoa kuin työssä käydessä. Yksilötasolla pitkäaikainen säästäminen tasaa elämän töyssyjä: sillä voi maksaa yllätysmenoja, viettää unelmaloman tai auttaa läheisiään”, toteaa EVAn johtaja Emilia Kullas artikkelissaan Ryysyistä rikkauksiin.
Ruotsalaiset tuumasivat jo 1970-luvulla, että rahastosäästämisen tukemisessa on kyse rahoitusmarkkinoiden demokratisoimisesta ja kannustivat sijoitussäästämiseen veroporkkanoin. Tanskassa taas ay-liike teki aloitteen sijoitussäästötilistä. Suomessa tahot kuten SAK ovat vastustaneet osakesäästötiliä.
”Sijoitussäästötilien syntytarina eri Pohjoismaissa on sukellus maiden poliittiseen päätöksenteko- ja taloudenpitokulttuuriin. Siinä missä Suomessa on taipumusta voivotteluun asioiden surkeasta tolasta, Tanskassa ay-liike puhuu estoitta työtä tekevien rikastumisesta, Norjassa ostetaan vimmaisesti sijoitusasuntoja ja Ruotsissa ollaan säännöllisten kuukausisummien rahastosäästäjiä”, toteaa taloustoimittaja Annukka Oksanen.