Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus pohtii lähiviikkoina erilaisia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Helsingin Sanomien tietojen mukaan hallituksen eri ryhmissä ja keskusteluissa ovat olleet esillä useat työllisyystoimet, kuten ilmastopaketti, aktiivimallin korvaaja, työttömyysturvan porrastaminen ja kotihoidon tuen leikkaaminen.
HS:n mukaan SDP:n ja SAK:n kannattavat lisäksi uudistusta, jonka seurauksena työnantaja joutuisi irtisanomistilanteessa antamaan potkut ensin nuoremmille työntekijöille. Kyse on niin sanotusta LiFo eli Last In First Out -periaatteesta, jota sovelletaan Ruotsissa.
”Kyseessä ei olisi suoranaisesti työllisyystoimi, vaan ennemminkin tapa syrjiä nuorempia työntekijöitä. Edellä kuvattu jo nykyään vahvan irtisanomissuojan tiukennus jäykentäisi Suomen työmarkkinoita entisestään”, Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki sanoo.
Kansainvälisissä vertailuissa Suomi sijoittuu nykyäänkin melko huonosti työmarkkinoiden joustavuutta kuvaavissa indekseissä, Kotamäki muistuttaa.
Asiakokonaisuus ei ole pelkästään mielipideasia, vaan Ruotsin LiFo-järjestelmästä on julkaistu tutkimuksia taloustieteen parhaissa lehdissä.
”Erityisen tutkittua on 2000-luvun alussa Ruotsissa säädetty uudistus, jossa alle 11 henkilön yrityksille annettiin mahdollisuus poiketa LiFo-säännöstä kahden henkilön osalta. Uudistus on kiinnostava siksi, että se luo hyvän tutkimusasetelman, jossa voi verrata esimerkiksi alle kymmenen henkilön yrityksiä yli kymmenen henkilön yrityksiin ennen ja jälkeen uudistuksen”, Kotamäki sanoo.
Journal of Labor Economicsissa julkaistun tutkimuksen mukaan uudistus kasvatti työmarkkinoiden virtoja eli työntekijät vaihtoivat työnantajaa aiempaa hanakammin. Tulosten mukaan uudistuksella ei kuitenkaan nettona ollut vaikutusta työllisyyteen.
“Journal of Public Economicsissa julkaistu artikkeli puolestaan toteaa, että vuosituhannen alun uudistuksen seurauksena lisääntynyt työmarkkinoiden joustavuus kasvatti pienten yritysten tuottavuutta”, Kotamäki kertoo.
Empiiriset tutkimukset vahvistavat sen, mihin talousteoria alun perinkin antaa osviittaa.
”Työntekijöiden suurempi liikkuvuus kasvattaa todennäköisyyttä, että sekä työnantajalle että työntekijälle sopivampi työpaikka löytyy. Ja ”hyvin sopivassa” työtehtävässä tuottavuus on suurempaa kuin ”huonosti sopivassa” työtehtävässä. Työntekijä voittaa palkan ja työn mielekkyyden muodossa, työnantaja taas saa enemmän tai laadukkaampaa tuotosta samalla rahalla. Molemmat voittavat”, Kotamäki sanoo.
Kotamäki kyseenalaistaa SDP:n ja SAK:n kaavailevat uudistukset.
”Jos tavoitteena on työllisyyden lisäys, LiFo ei tutkitusti ole erityisen hyvää politiikkaa. Jos olemme aidosti huolissamme Suomen tuottavuuskehityksestä, Lifo ei tutkitusti ole erityisen hyvää politiikkaa. Mikäli siis työllisyys ja tuottavuus eli pidemmän päälle suotuisampi palkkakehitys ovat asioita, joita päättäjä haluaa edistää, niin päättäjänä keskittäisin voimavarani aidosti vaikuttaviin toimenpiteisin”, Kotamäki sanoo.
Kotamäki kuitenkin huomauttaa, että jos kaikki Helsingin Sanomien jutussa mainitut työllisyyttä lisäävät toimenpiteet toteutettaisiin, olisi kyseessä hyvä paketti.
”Jos kaikki toimenpiteet saataisiin käytäntöön, olisin positiivisesti yllättynyt ja nostaisin hattua hallitukselle”, Kotamäki sanoo.
