Lääkäripula puhuttaa jälleen. Helsingin kaupunki kertoi alkavansa maksaa tämän vuoden alusta terveyskeskuslääkäreille tuhannen euron määräaikaista tehtävälisää, joka tulee jo aiemmin ilmoitetun 250 euron palkankorotuksen päälle.
Helsingin päätös roimasta lisäkorvauksesta terveyskeskuslääkäreille johtuu siitä, että terveyskeskuksien avoimia lääkärinvakansseja on vaikea täyttää.
Eikä ongelma ole tietenkään yksistään Helsingin kaupungin päättäjien päänsärkynä. Saman haasteen edessä painiskellaan ympäri maata. Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikön Pasi Pohjolan mukaan tällä hetkellä on suurin piirtein kolmesataa perusterveydenhuollon lääkärin vakanssia auki.
Terveyskeskusten ahdinkoa lisää myös hallitusohjelmaan kirjattu seitsemän päivän hoitotakuu, mikä tarkoittaa sitä, että asiakkaan pitäisi päästä viikossa lääkäriin terveyskeskuksessa. Hoitotakuu vaatii arviolta noin tuhannen uuden lääkärin palkkaamista julkiseen terveydenhuoltoon.
Lääkäriliiton ja Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen tekemän Lääkäri 2013 -kyselytutkimuksen mukaan terveyskeskuksessa työskentelisi mieluiten vain noin 15 prosenttia nuorista lääkäreistä. Sairaalat houkuttelevat enemmän, niissä työskentelisi nuorista lääkäreistä mieluiten yli puolet.
Koulutuksen lisääminen on tietenkin yksi keino saada lääkäreitä terveyskeskuksiin.
Lääketieteen koulutuksen aloittaa vuosittain noin 750 uutta opiskelijaa, ja lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen määrä on yli kaksinkertaistunut 1990-luvun puolivälistä. Lisäksi ulkomailla tutkintoa suorittavien suomalaisten määrä on moninkertaistunut tällä vuosikymmenellä, sillä lukuvuonna 2018–2019 tutkintoa suoritti ulkomailla Lääkäriliiton mukaan peräti 1 120 suomalaisopiskelijaa.
Lääkäriliitto vaatii koulutusmäärien vähentämistä. Tämä on liiton tuttu virsi. Monet epäilevät, että kyseessä on Lääkäriliiton halu säilyttää lääkäreiden vahva neuvotteluvoima työmarkkinoilla. Kun lääkäreistä on pula, tuppaavat palkatkin nousemaan.
Lääkärien koulutusmäärät ei ole perusterveydenhoidon ja terveyskeskusten lääkäripulan ainoa ongelma. Oman osansa perusterveydenhoidon haasteisiin tuo myös työterveydenhuolto.
Suomessa perusterveydenhoitoa tarjotaan neljällä eri tavalla. Perusterveydenhuollon palveluita tarjoavat terveyskeskukset, työterveyshuolto, yksityiset lääkäriasemat sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö.
Suomen nelikanavainen perusterveydenhuollon rakenne on ainutlaatuinen maailmassa. Missään muualla ei ole valtiovallan toimenpiteillä kehitetty järjestelmää, joista kolmea valtio tukee huomattavasti, kertoo Sitran Uudistumiskyky-teeman johtaja Antti Kivelä artikkelissaan.
Terveydenhoidossamme on hullunkurinen tilanne. Terveyskeskuksissa on lääkäripula, mutta työterveydenhoidossa lääkäreitä piisaa. Hullunkurista se on siksi, että terveyskeskuksille on oikea tarve, kun taas työterveyspalveluja käytetään pikkuvaivoihin.
Työterveydenhoitoon kohdistuu kova kysyntä. Se kysyntä ei johdu aina aidosta tarpeesta saada kriittisiin vaivoihin hoitoa. Se johtuu siitä, että työntekijöille palvelu on ilmaista ja työnantaja saa puolet kuluista takaisin Kela-korvauksina.
Eli työntekijöille on luotu kannuste käyttää ilmaista palvelua mahdollisimman paljon. Työnantajalle on puolestaan luotu kannuste panostaa työntekijöidensä työterveydenhoitoon, koska valtio maksaa puolet kuluista.
Siispä työterveydenhoitoa todellakin käytetään. Miksipä ei käytettäisi? Kun palvelu on ilmaista, kannattaa ammattitaitoisen terveydenhoitohenkilökunnan palveluja käyttää.
Kova työterveyspalveluiden kysyntä johtaa siihen, että yksityiset yritykset ovat innokkaita tarjoamaan näitä palveluja. Se tarkoittaa myös sitä, että terveydenhoitoyritykset ovat valmiita houkuttelemaan lääkäreitä työterveydenhoitoon hyvillä eduilla.
Lääkärien työlle on kova kysyntä. Kun yksityisille terveyspalveluille on kova kysyntä, kannattaa yritysten houkutella lääkäreitä työterveydenhoitoon.
Kunnat tietysti samalla haluaisivat houkutella lääkäreitä terveyskeskuksiin. Kunnat ja yksityiset lääkäritalot siis kilpailevat samasta niukasta resurssista eli lääkäreistä. Tässä kisassa kunnat ovat heikoilla. Se johtuu siitä, että monet kunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja siitä, että kunta saattaa sijaita syrjässä. Muutto kasvukeskusten ulkopuolelle ei välttämättä ole yliopistokaupungista valmistuneelle nuorelle lääkärille houkutteleva vaihtoehto, jos toisena vaihtoehtona on työpaikka yksityisestä terveysyrityksestä.
Koska lääkärien määrä on rajallinen, johtavat työterveyspalveluiden hyvät edut siihen, että monet lääkärit eivät siis halua töihin terveyskeskuksiin.
Syntyy ongelma: lääkäriresursseja on liikaa työterveydenhoidossa ja liian vähän terveyskeskuksissa.
Tämä ongelma aiheuttaa pahenevan kierteen.
Kun terveyskeskusten lääkäripula pahenee, lisääntyy terveyskeskuslääkäreiden työtaakka. Vuoden lääkäriksi valittu yleislääkäri Tuire Saloranta arvioi Huomenta Suomen haastattelussa, että kunnissa pitäisi olla yksi lääkäri jokaista 1200-1500 suomalaista kohti, jotta perusterveydenhuolto pyörisi ongelmitta. Kuitenkin tällä hetkellä suurissa kunnissa se on yli 2 000, ehkä yli 2 500 asukasta per lääkäri. Salorannan mukaan terveyskeskuslääkärin työ ei houkuttele juuri kovan työtaakan vuoksi.
Perusterveydenhoidon ydinongelma on siis vääränlaiset kannusteet. Ne johtavat terveydenhoidon resurssien vääränlaiseen kohdentumiseen.
Tuo kohta ”työterveyshuoltoa todella käytetään” kaipaisi pientä tarkennusta, sehän ei siis tarkoita sitä että vielä mitään hoidettaisi tai työkyky paranisi. Se tarkoittaa laskutusta. Raha liikkuu. (Yhteiskunnan pussista sijoittajan pussiin.)
Ottamatta kantaa perusvirheisiin työterveyshuollon rahoituksen ja sisällön ym suhteen on nyt taas jostain syystä näkemyksenä, että ongelma on se että jossain on hyvä resursointi, kunnon palkat, hyvät työolosuhteet ja kohtuullinen kuormitus eikä nähdä ongelmana sitä että nämä toisaalta puuttuvat, joka oikeasti on se ongelma.
Perusvirheeseen on pakko ottaa kantaa, kun niin monille on epäselvää kuka työterveyshuollon maksaa. Se on käytännössä täysin työnantaja. Osan työnantaja maksaa täysin itse (toki pystyy verotuksessa vähentämään, kuten lähes kaikki muutkin yrityksen kulut). Osa kuluista taas maksetaan Kelan kautta ja puhutaan Kela-korvauksista, joka ilmeisesti hämää kansaa, toimittajia ja poliitikkoja. Nämä Kelan kautta tulevat rahat on kuitenkin kerätty työnantajilta ja työntekijöiltä sairausvakuutusmaksun muodossa, tarkemmin vielä sairausvakuutusmaksun työtulovakuutuksesta. Tätä maksua veroluontoisesti maksaa myös kaikki työntekijät (eivät esim. työttömät tai eläkeläiset), kuitenkin lähes 90% summasta kerätään työnantajalta. Kela toimii siis vain näiden korvamerkittyjen rahojen jakana. Jotkin yritykset (ja työntekijät) maksavat veroluonteista maksua enemmän kuin mitä työterveyshuoltokuluja tulee, mutta ovat kuitenkin tyytyväisiä järjestelmään ja valmiita tätä summaa maksamaan. Valtion rahoista työterveyshuoltoa kustannetaan alle yhden prosentin verran ja nämä rahat menevät käytännössä maatalouden työterveyshuollon tukemiseen.
Eli työterveyshuollon maksaa työnantaja ja työntekijät osallistuvat siihen pienellä osuudellaan. Valtion tai kunnan rahoja tähän ei käytetä, eikä terveyskeskukset työterveyshuollon takia jää vähemmällä rahalle. Mikäli työssä kävijät käyttäisivät enemmän terveyskeskusta, niin tällöin kunnalta kuluisi enemmän rahaa ja terveyskeskuksen resursseja.
Työterveyshuollon sujuvaa toimintaa ei pidä nähdä uhkana, vaan enemmänkin ottaa sieltä mallia. Kehitettävää toki nykyisessä työterveyshuollossakin on. Työterveyshuollon suhteen kaikki ammattiliitot sekä työnantaja- että työntekijäpuolella ovat laatineet yhteisen julkilausuman parin vuoden takaa ja pitävät nykyistä järjestelmää hyvänä. Kun maksajatahot ovat tyytyväisiä, niin ei pitäisi tällöin kenelläkään olla valittamista.
Työssä käyvät ihmiset pitävät Suomen pystyssä ja maksavat veroja. Heidän hyvinvoinnistaan ja työkyvystä on oleellista huolehtia. Mikäli sairaus alentaa työkykyä ja aiheuttaa poissaoloja töistä, niin on kansantaloudellisesti tärkeää saada heidät nopeasti takaisin töihin ja maksamaan veroja. Tätä työterveyshuolto pyrkii tekemään.
Jutussa ei väitetä, etteivätkö yritykset ja työntekijät rahoittaisi palvelua.
Tässä jutussa on kyse kannusteista. Sillä ei ole tässä mitään merkitystä, kuka palvelun lähtökohtaisesti maksaa. Kaikkien julkisten palveluiden (myös ilmaisten) maksajina ovat yritykset ja veronmaksajat. Silti esim. kirjastopalveluita kutsutaan ilmaispalveluiksi.
Oleellista on kannusteiden kannalta se, että työterveyshuollon käyttö on ilmaista ja että yritysten kannattaa käyttää työterveyshuoltoa, koska muutoin ne olisivat vain maksajina.
Muutama asiavirhe.
Suomessa ei ole pulaa lääkäreistä. Suomessa on enemmän lääkäreitä per capita kuin melkein missään muualla maailmassa. Nykyisillä koulutusmäärillä joka 170. ikäluokastaan on lääkäri. Siis yksi lääkäri per 170 ihmistä. Jutun lopussa kirjoittaja kertoo rakenneongelman: terveyskeskuksissa on yksi lääkäri per 2000-2500 ihmistä. Suurin valtaosa Suomen lääkäreistä työskentelee julkisissa sairaaloissa, noin 50%. Terveyskeskukset tulevat kaukana perässä, alle puolet sairaaloiden lääkärimäärästä ja hieman terveyskeskuksia vähemmän on lääkäreitä yksityispuolella, mukaanlukien työterveyshuolto (ei ole olemassa työterveydenhuoltoa, oikea nimitys on työterveyshuolto).
Valtio (Kela) ei maksa puolikasta työterveyshuollon kuluista. Työnantajat maksavat työterveyshuollosta Kela:lle (kuten palkansaajatkin maksavat palkastaan sv-maksua). Kela maksaa osan työterveyshuollon kuluista näillä rahoilla. Raha siis vain kierrätetään Kelan kautta. Verorahoja työterveyshuoltoon ei siis käytetä. Työterveyshuollossa on lakisääteinen työTERVEYShuollon osa. Laki siis määrää, että sellainen on oltava – asiaan ei voi vaikuttaa sote-uudistuksilla tms. Lisäksi työnantajat voivat ostaa työntekijöilleen SAIRAUDENhoitoa. Tämä on siis vapaaehtoista. Suuri osa työnantajista haluaa ostaa tätä palvelua, saadakseen sairaat työntekijänsä mahdollisimman nopeasti hoitoon ja takaisin töihin. Samalla nämä potilaat pysyvät poissa kuormittamasta terveyskeskuksia, jotka ovat muutenkin ylikuormitettuja. Tämä tapahtuu siis työnantajien maksamana. Ei valtion, ei Kelan.
Terveyskeskuksissa ei ole lääkäripulaa vaan lääkärin virkojen pula. Tämä johtuu vuosikymmenten ajan vedetystä linjasta jossa terveydenhuollon resurssit on satsattu erikoissairaanhoitoon. Kun suositeltu potilas/väestömäärä terveyskeskuksessa olisi 1500/lääkäri, se on nyt 2000-2500/lääkäri. Tällaisissa työoloissa on vaikeaa jaksaa kokonaisen työuran verran ja toisaalta tuollainen ylityömäärä ei houkuttele ketään töihin. Tämän takia esimerkiksi Helsingin kaupungin määräaikainen tehtävälisä 1000€/kk ei houkuta uusia lääkäreitä – se on vain tekohengitystä ja yritys saada jo töissä olevat lääkärit pysymään töissä edes puoli vuotta lisää.
Eli kirjoittaja voisi uudelleen tutustua faktoihin ja kirjoittaa jatko-osan juttuunsa. Perustiedot kuntoon:
– Suomessa ei ole lääkäripulaa. Lääkäreitä on enemmän kuin koskaan ja enemmän väestöä kohti kuin melkein missään muussa maassa.
– lääkärit, tai oikeammin lääkärin virat ovat ”väärässä paikassa” eli julkisessa erikoissairaanhoidossa.
– terveyskeskuksissa on liian vähän lääkäreiden virkoja hoidettavien väestöjen kokoon nähden. Pulaa ei siis ole lääkäreistä vaan viroista.
– yksityinen perusterveydenhuolto ei ole valtion / Kelan maksamaa vaan työnantajien ja vakuutusyhtiöiden maksamaa. Sen piirissä on 1,5 miljoonaa suomalaista. Koko tämä ihmismäärä on poissa rasittamasta terveyskeskuksia ja pitkälti myös erikoissairaanhoitoa.
– perusterveydenhuollon ongelma EI siis ole vääränlaiset kannusteet, vaan väärin jaetut julkisen terveydenhuollon resurssit. Lisäksi julkisessa terveydenhuollossa, erityisesti terveyskeskuksissa ongelmana on väärin jaetut tehtävät. Lääkärit käyttävät pahimmillaan vain 50% työajastaan potilaiden hoitamiseen, kun heille on sälytetty myös sihteereiden ja siivoojien töitä.
Jutussa ei väitetä, etteivätkö yritykset ja työntekijät rahoittaisi palvelua.
Sillä että raha kierrätetään Kelan kautta ei ole tämän asian kannalta mitään merkitystä. Myös kaikkien muiden ilmaisten julkisten palveluiden maksajina ovat yritykset ja veronmaksajat. Sillä on merkitystä, että yritykset saavat takaisin maksamiaan sairasvakuutusmaksuja kelakorvausten muodossa. Se luo kannusteen tarjota työterveyshuoltoa myös perusterveyspalveluiden osalta.
Oleellista on se, että järjestelmä luo yrityksille kannusteen tarjota työterveyshuoltoa ja työntekijöille käyttää sitä.
Jos työterveyshuolto olisi julkista toimintaa, pitäisi raha kerätä silloinkin yrityksiltä ja työntekijöiltä. Erona olisi se, että palvelua voisivat käyttää kaikki veronmaksajat, ei vain osa, kuten nyt.
Se vääränlainen kannuste juurikin luo väärin kohdistuneet resurssit.
Lääkäripulasta on toisenlaisiakin näkemyksiä. Suomen lääkäritiheys on 3,2 tuhatta asukasta kohden, kun se OECD-maissa on keskimäärin 3,4. Muissa Pohjoismaissa lääkärimäärät ovat selvästi OECD-maiden keskiarvon yläpuolella, Tanskassa lääkäreitä on 3,7, Islannissa 3,9, Ruotsissa 4,3 ja Norjassa peräti 4,5 tuhatta asukasta kohden.
Se että Helsingin kaupunki joutuu nostamaan reippaasti lääkärien palkkoja, kertoo kiistatta lääkärivajeesta.
On vaikea uskoa, etteikö monet ongelmat ratkeaisi, jos lääkäreitä olisi tarpeeksi. Jos näin olisi, kaikki lääkärit eivät voisi valita työpaikakseen yksityistä terveystaloa tai sairaalaa, vaan osan olisi pakko (ainakin uran alkuvaiheessa) ottaa vastaa tk-pesti.
Lääkäripulassa on kyse liian vähäisistä virkojen määristä JA täyttämättömistä vakansseista. Miksi Helsingin kaupunki alkaa maksaa terveyskeskuslääkäreille tuhannen euron määräaikaista tehtävälisää, jos lääkäripulaa ei ole, kuten väität?
Tänä vuonna Kainuussa täyttämättä oli joka viides vakanssi. Noin 15 prosentin lääkärivaje oli myös Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla.
Tässä asiaa lääkäripulasta.
https://www.kuntatyonantajalehti.fi/2019/2/laakarivaje-kaantymassa-kasvuun
Jep jep. Koulutetaan lisää lääkäreitä ja laitetaan muutamaksi vuodeksi työskentelypakko toimimattomiin terveyskeskuksiin… Työn sujuvuutta ei tietenkään kannata kohentaa…
Se on kaikkein kallein lääkäri yhteiskunnalle se, joka heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa alaa. Palkankorotus kohentaa työmotivaatiota tunnetusti vain väliaikaisesti. Sisäiset motivaatiotekijät kannattaisi terveyskeskusten ottaa sen sijaan jo kiireen vilkkaa tutkiskelun alle. Lääkäreitä on aivan riittävästi. Tiettyjen terveyskeskusten rekryvaikeudet eivät liity tekijöiden puutteeseen.
Kukaan ei vastusta työn sujuvuuden parantamista. Se on aina kannatettavaa. Kuitenkin voi myös kysyä, että jos työtä on mahdollista sujuvoittaa, niin miksi sitä ei ole jo tehty? No, luultavasti kehitettävää on ja kannatan sitä lämpimästi.
Jos nuorilla lääkäreillä on varaa kieltäytyä tk-lääkärin töistä, se jo kertoo siitä, että kysyntä ja tarjonta ei ole tasapainossa. Muilla aloilla ei ole vastaavaa tilannetta, vaan näillä muilla aloilla (esim. ekonomit ja DI:t) parhaat voivat valita mitä tekevät, mutta osa valmistuneista joutuu ottamaan sen työn jota tarjotaan. Tämä johtuu siitä, että ekonomeiksi ja diplomi-insinööreiksi koulutetaan riittävästi.
Miksi Helsingin kaupunki alkaa maksaa terveyskeskuslääkäreille tuhannen euron määräaikaista tehtävälisää, jos lääkäripulaa ei ole, kuten väität?
Lääkäripulasta on raportoitu vaikka kuinka paljon. Jos muuta väität, niin laita faktat esiin.
Tänä vuonna Kainuussa täyttämättä oli joka viides vakanssi. Noin 15 prosentin lääkärivaje oli myös Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla.
Tässä esimerkki lääkäripulasta:
https://www.verkkouutiset.fi/al-laakaripula-kiristyy-5000-euroa-on-vahan-nuorelle-laakarille/
Lainaan itseäni: ” Helsingin kaupungin määräaikainen tehtävälisä 1000€/kk ei houkuta uusia lääkäreitä – se on vain tekohengitystä ja yritys saada jo töissä olevat lääkärit pysymään töissä edes puoli vuotta lisää.”
Kyse ei siis ole lääkärivajeen korjaamisesta. No, voi sillä jonkun uudenkin lääkärin saada tuon puolen vuoden ajaksi.
Toimittaja on niin fiksoitunut tähän lääkärimäärän paisuttamiseen että taitaa olla turha lähteä siitä inttämään. Jos ei ymmärrä rakenteellista lääkärityövoiman ongelmatiikkaa, niin ei ymmärrä. No yritän sitä nyt avata kuitenkin vähän. Saman ajanjakson kuluessa kun työikäisten lääkäreiden määrä on nelinkertaistunut nykyiseen yli 20 tuhanteen, terveyskeskusvirkojen määrä ei ole lisääntynyt käytännössä lainkaan. Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden lisääntyessä on samalla siirretty yhä enemmän ja enemmän pitkäaikaissairauksien seurantoja ja jatkohoitoja erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksiin. Toisin sanoen, terveyskeskuslääkäreiden työmäärä on kaksinkertaistunut sinä aikana kun terveyskeskuksia nyt yleensä on ollut. Kuten alunperin kommentissani totean, tuollaista työmäärää on mahdotonta jaksaa kokonaisen työuran verran, ja toisaalta kukaan ei halua sitoutua tuollaiseen suolakaivokseen. Palkan suhteen kokeilut on jo tehty. Jo 15 vuotta sitten joissain terveyskeskuksissa on maksettu (tai ainakin tarjottu) jopa 10 000 euron kuukausipalkkaa, ilman että niihin työpaikkoihin olisi saatu pitkäaikaisesti työskentelevää lääkäriä. Tuo oli ns. keikkafirmojen kulta-aikaa, joka onneksi on nyt jo ohi.
Lääkärimäärään todettakoon, että jo nyt Helsingissä valmistuu lääkäreitä työttömiksi – myös jopa erikoislääkäreitä valmistuu työttömiksi – koska he mieluummin jättäytyvät työttömiksi kuin menevät huonoihin työpaikkoihin. Toimittajan suunnitelmilla ajettaisiin Suomi samaan tilanteeseen kuin Espanja ja Kreikka, joissa on huonosti koulutettuja lääkäreitä niin paljon että heitä riittää taksikuskeiksi asti.
Toimittaja myös ehdottaa että vastavalmistuneiden lääkäreiden olisi pakko olla töissä terveyskeskuksessa joku tietty ajanjakso valmistumisensa jälkeen. Toimittaja ei kuitenkaan ole perehtynyt asiaan sen vertaa, että olisi huomannut että tällainen pakollinen työjakso on ollut olemassa jo 1990-luvulta lähtien. Täyden laillistuksen saa vasta työskenneltyään 9 kk terveyskeskuksessa. Ajatus pidempiaikaisesta pakollisesta työskentelystä on myös sikäli huono, että se lisää kokemattoman lääkärityövoiman määrää siellä, missä nimenomaan tarvittaisiin kokeneimmat lääkärit.
Usein vedotaan siihen että lääkäreiden koulutus maksaa paljon ja on silti koulutettavalle ilmaista ja siksi lääkärin on yhteiskunnalle ”velkaa” ja sen takia hänen pitäisi työskennellä yhteiskunnan osoittamassa työpaikassa joku tietty ajanjakso. Tätä on toki maailmalla jo kokeiltukin, tosin huonoin tuloksin (esim. Neuvostoliitossa ja Irakissa tehtiin näin). Lisäksi täytyy kysyä, miten tämä sovellettaisiin muille aloille? Myös ekonomien, insinöörien ja lakimiesten pitkä koulutus on kallista, mutta koulutettavalle ilmaista. Heille toki varmaan myös osoitettaisiin joku yhteiskunnan määräämä pakollinen työpaikka ja -jakso?
Kannattaa lukea edellinen kommenttini hieman tarkemmin. Mistä ihmeestä keksit, että esittäisin pakkoa ottaa vastaan työterveyskeskuksessa joku tietty ajanjakso? Ihan käsittämätöntä. Eli: en esitä mitään pakkoa.
On perin outoa valittaa lääkärien liiallisesta työtaakasta ja samaan hengenvetoon vastustaa riittävää lääkärimäärää. Siinä ei ole mitään logiikkaa. Jos terveyskeskuksissa on lääkäreillä liikaa töitä, pitää vaatia lisää virkoja ja muuta työn järkevöittämistä! Enhän minä sellaista vastusta, vaan lämpimästi kannatan. Toivottavasti et sinäkään.
Mutta jos virkoja lisätään, pitää myös huolehtia, että maassa on riittävästi lääkäreitä ne virat täyttämään. Pelkkä virkojen lisäys ei poista lääkäripulaa kuin ehkä paikallisesti, koska virkojen lisäys lisää koko kansantaloudessa lääkärien kysyntää, mutta ei lisää tarjontaa.
Niin kauan kuin lääkäreitä (ja virkoja) on maassamme liian vähän kasvavaan tarpeeseen nähden, joutuu osa lääkäreistä takuulla paiskimaan töitä kiireessä ja liikaa. Se ei ole lääkärikunnan, ei potilaiden eikä yhteiskunnan etu.
Vuoden 2019 alussa Suomessa oli noin 200 työtöntä lääkäriä. Työikäisiä lääkäreitä on Suomessa noin 20 000, joten työttömyysaste oli noin prosentin luokkaa. En tiedä mikä tilanne on nyt, mutta tuskin ainakaan huomattavasti korkeampi. Käytännössä vuoden alussa oli siis täystyöllisyys! Noin alhainen työttömyysaste on lähinnä kitkatyöttömyyttä.
Twitter-tililläni eräs johtava työterveyslääkäri kirjoittaa näin:
”Resurssit ohjautuvat sekä terveydenhuollon kokonaisuuden että työterveyden julkitavoitteiden kannalta väärin. Silti työterveydessä edelleen jatkuva pula lääkäreistä. Epäsuhta tulee siis kasvamaan.”
Lääkäripula tällä hetkellä on fakta, ei mielipideasia. En ole esittänyt koulutusmäärien lisäämistä, mikäli nykyiset koulutusmäärät (ja ulkomailta valmistuvat) riittävät tyydyttämään tulevan kysynnän. Jos ei riitä, silloin on tehtävä jotain.
Näin toimitaan koulutuspolitiikassa kaikilla aloilla. Yhteiskunta huolehtii, että työvoimaa on riittävästi. Miksi lääkärit saisivat olla poikkeus?
Lääkärimäärän kehitys Suomessa:
1960 – 2915 lääkäriä
1970 – 4965
1980 – 9517
1990 – 13894
2000 – 18590
2010 – 23609
Miten tällä lääkäreiden määrän kasvulla saadaan aikaan pula terveyskeskuslääkäreistä?
1990 – lääkäreitä 13894, terveyskeskuslääkäreiden virkoja 3000
2000 – lääkäreitä 18590, terveyskeskuslääkäreiden virkoja 3200
2010 – lääkäreitä 23609, terveyskeskuslääkäreiden virkoja 3500
2016 – lääkäreitä 26000, terveyskeskuslääkäreiden virkoja 3750
Väestö ikääntyy, sairastavuus lisääntyy, erikoissairaanhoidossa lääkärimäärä moninkertaistunut, terveyskeskuksissa vain 50% viroista siitä mitä oikeasti tarvitaan. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Jos työterveyshuollon sairaanhoito lopetettaisiin, saataisiin tuonne terveyskeskuksiin liki kaksinkertainen potilasmäärä nykyiseen verrattuna. Aivan kuolleena syntynyt ajatus.
Lääkärien määrän lisäys EI tietenkään kerro mitään lääkäripulasta, koska lääkäripulassa on tarjonnan lisäksi toinenkin muuttuja, eli kysyntä. Lääkärien kysyntä tulee muualtakin kuin terveyskeskuksista, kuten varmasti ymmärrät. Lääkäriresurssien kysyntää on nostanut moni asia, mm. ikääntyminen ja se, että työterveyshuolto on yhä enemmän ottanut perusterveydenhuollon tehtäviä kontolleen.
Kuten totesin lääkäripula on tosiasia, ei mielipideasia. Monessa sairaanhoitopiirissä on kymmeniä virkoja täyttämättä ja lääkäreillä on käytännössä täystyöllisyys. Jos virkoja lisätään (esim. mainitsemasi tarpeen vuoksi) lisää se täyttämättä olevien virkojen määrää entisestään, mikäli lääkäriresursseja ei tule lisää.
Etkö oikeasti osaa lukea? Ensin väitit virheellisesti, että olisin vaatimassa tk-pakkoa ja sitten unohdat, että edellisessä viestissäni ihan selvästi kerroin, että virkoja pitää lisätä, jos niille on tarvetta.
Virkojen lisääminen ei yksistää silti ratkaise lääkäripulaa! Tämä johtu kahdesta syystä. 1) kaikki virat eivät tule täytettyä ja 2) kun lääkäri ottaa vastaan uuden viran, on se resurssi jostain muualta pois.
En myöskään ole missään sanonut, että työterveydensairaanhoito pitäisi lopettaa. Olen vain kuvannut yhden syyn tk-lääkärien pulaan.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Toistan vielä tämän. Lääkäreistä _ei_ ole pulaa. Lääkäreitä riittäisi nyt yllin kyllin terveyskeskuksiinkin, jos siellä olisi virkoja tarpeeksi ja työjärjestelyt muutenkin asianmukaiset. Ongelma ei ole lääkäreiden määrässä, vaan siinä että kukaan ei halua terveyskeskuksiin töihin. Se ongelma ei ratkea palkkojen nostolla eikä lisäkoulutuksella. Karrikoiden voidaan sanoa että jos koulutettaisiin 100 lääkäriä vuodessa lisää, ei saada 100 lääkäriä terveyskeskuksiin vaan saadaan 100 osa-aikaista lääkäriä sairaaloihin tai 100 työttömäksi heittäytyvää lääkäriä. Ymmärrätkö?
Luulet keksineesi syyn terveyskeskusten lääkäripulaan ja olet nyt fiksoitunut tähän omasta mielestäsi loistavaan havaintoon ja ideaan. Osoitin kuitenkin monipuolisesti perustellen sinulle sen todellisen syyn terveyskeskusten lääkärityövoiman ongelmiin. Eli olet väärässä, kuten kymmenet muutkin samaa mantraa jankuttaneet toimittajat jo ainakin 15 vuoden ajan.
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
Pelkkä tarjontapuolen (lääkärimäärien) lisäys ilman kysyntäpuolen huomioimista ei todista mitään lääkäripulasta, kuten edellisessä kommentissani totesin.
Toistan: kun työttömyysaste on alle tyypillisen kitkatyöttömyyden tason, kun virkoja on täyttämättä, ja kun paikoitellen joudutaan lääkäreille maksamaan hulppeita palkkoja, kertovat nämä selvää kieltä lääkäripulasta.
Virkojen lisääminen EI poista lääkäripulaa millään tavalla! Kun lääkäri ottaa vastaan uuden perustetun viran, on se kyseinen lääkäriresurssi jostain muualta pois. Yhtään uutta lääkäriresurssia ei maahamme tule pelkästään virkoja perustamalla.
Sanot että kukaan ei halua terveyskeskukseen töihin. Ei tietenkään halua, koska lääkäreillä on – juuri lääkäripulan vuoksi – muita parempia vaihtoehtoja. Jos lääkäreitä olisi enemmän, niistä muista vaihtoehdoista olisi kilpailua, ja osa lääkäreistä joutuisi ottamaan vastaan tk-pestin ellei halua olla työttömänä. Näin työmarkkinat toimivat kaikilla muilla akateemisilla aloilla. Haluttuja työpaikkoja ei riitä kaikille halukkaille.
Kirjoitat työttömiksi heittäytyvistä lääkäreistä. Ei, en ymmärrä. Mitkään tosiasiat eivät tue oletustasi siitä, että lääkärit jäisivät vapaa-ehtoisesti työttömiksi (joitakin yksittäistapauksia tietenkin aina on, mutta ei niin paljon että sillä olisi mitään merkitystä). Lääkäreitä on työttömänä älyttömän vähän. Uskon sitäpaitsi lääkärikunnan kovaan työmoraaliin.
”Virkojen lisääminen EI poista lääkäripulaa millään tavalla! Kun lääkäri ottaa vastaan uuden perustetun viran, on se kyseinen lääkäriresurssi jostain muualta pois. Yhtään uutta lääkäriresurssia ei maahamme tule pelkästään virkoja perustamalla.”
Voi pyhä yksinkertaisuus. Tämä nyt summeeraa aika hyvin sen, miten perustavanlaatuisesti toimittaja joko kieltäytyy ymmärtämästä, tai ei vaan yksinkertaisesti osaa ymmärtää Suomen terveydenhuollon ja lääkärityövoiman sijoittumisen rakenteellista ongelmaa.
Kukin lukija tehkööt omat päätelmänsä, kenellä on tässä asiasta parempi asiantuntemus ja ymmärrys ongelmien syistä ja niiden ratkaisukeinoista.
Kerro ihmeessä miten lääkäripula ratkaistaan virkoja lisäämällä? En ole sitä perustelua vielä nähnyt.
Ymmärrän toki, että kun tk:ssa lisätään virkoja, työtaakka yksittäisellä lääkärillä helpottaa, jolloin virat alkavat kiinnostaa. Mutta mistä ne lääkärit tulevat? Jostain toisesta virasta tai tehtävästä. Lääkäreitä on työttöminä niin vähän, ettei kaikkia nykyisiä täyttämättömiä virkoja ja uusia virkoja täytetä millään työttömillä.
Jorma Erkkilä kirjoitti: ”Sanot että kukaan ei halua terveyskeskukseen töihin. Ei tietenkään halua, koska lääkäreillä on muita parempia vaihtoehtoja. Jos lääkäreitä olisi enemmän, niistä muista vaihtoehdoista olisi kilpailua, ja osa lääkäreistä joutuisi ottamaan vastaan tk-pestin ellei halua olla työttömänä. Näin työmarkkinat toimivat kaikilla muilla akateemisilla aloilla.”
Lääkäripalvelujen kysyntähän ei saturoidu oikeastaan ikinä. Lääkäri pystyy lähes aina työllistämään itsensä ammatinharjoittajana, ja siten työmarkkinat ovat kyllä hieman erilaiset kuin monilla muilla akateemisilla aloilla. Eli vaikka kirjoittajan tosiasiana pitämää lääkäripulaa yritettäisiin ratkaista lisäämällä lääkäreiden määrää, se ei välttämättä tuo lisää lääkäreitä juuri terveyskeskuksiin.
Kyllä kannattaisi tässä kohtaa keskittyä parantamaan työskentelyolosuhteita näissä rekrytointiongelmista kärsivissä terveyskeskuksissa, jotta sinne saadaan oikeasti hyviä, osaavia, motivoituneita lääkäreitä sinne ”joutuneiden poloisten” sijaan.
Ymmärrän hyvin Entistä Terveyskeskuslääkäriä ja sen, että viestiä on vaikea saada ymmärretyksi. Olen kanssasi samaa mieltä, ettei varsinaista lääkäripulaa Suomessa ole. Suomessa on enemmän lääkäreitä kuin koskaan aiemmin. Nykyään yksi sadasta joka ikäluokasta koulutetaan lääkäriksi. Sisäänottomääriä lisättiin joitakin vuosia sitten ja sen seuraukset alkavat vähitellen näkyä. On hyvä muistaa, että koulutusmäärien lisäys ei kovin nopeasti näy kentällä, kun kestää vähintään 6 vuotta opiskella lääkäriksi ja siihen vielä 5-6v lisää, että saa erikoislääkärin pätevyyden. Eli poliittisesta päätöksestä nostaa koulutusmääriä menee yli 12 vuotta ennen kuin erikoislääkäreitä on enemmän töissä. Näin ollen liian hätiköityjä päätöksiä ei pidä tehdä suuntaan eikä toiseen koulutusmäärissä. Käsittääkseni yliopistot kouluttavat Suomessa tällä hetkellä maksimaalisen määrän lääkäreitä, joita pystyvät. Isompia sisäänottomääriä ei yliopistolliset sairaalat pystyisi enää kouluttamaan. Lisäksi ulkomailla opiskelee nykyisin ennätysmäärä suomalaisia, joista monet palaavat Suomeen töihin valmistumisen jälkeen.
Terveyskeskusten virkoja pitäisi ilman muuta lisätä. On myös kuntia, joissa virat ovat täynnä ja tämän takia ei rekrytoida uusia lääkäreitä vaikka työmäärä on liiallinen ja jonoja on. Kun kuntien terveydenhuoltojärjestelmää saadaan kehitettyä ja virkoja / resursseja lisättyä, niin luonnollisesti työ muuttuu houkuttelevammaksi. Myös itse työnsisällössä ja sen sujuvoittamisessa on paljon kehitettävää. Lääkärien työaikaa pitäisi saada enemmän hyödynnettyä koulutuksen mukaiseen lääkärintyöhön. Nykyään aikaa menee hyvin paljon kaikkeen muuhun ja tämän moni kokee turhauttavaksi ja raskaaksi.
Mistä sitten lääkäreitä avoimiin virkoihin saadaan sen jälkeen, kun työ on jälleen houkuttelevampaa? Todennäköisesti useampi nuori lääkäri valitsisi tämän jälkeen omaksi erikoistumisalaksi yleislääketieteen ja jäisi pidempiaikaisesti terveyskeskukseen. ”Lääkäripulasta” puhuttaessahan on hyvin suurta vaihtelua erikoisalojen välillä. Tietyt sairaala-alat ovat erittäin suosittuja ja on ylitarjontaakin. Toki myös sairaalamaailmassa on aloja, joilla on rekrytointiongelmaa ja tässäkin on isoja alueellisia eroja. Erikoislääkärikoulutustahan on nyt jo juuri kehitetty siihen suuntaan, että erikoislääkäreitä koulututetaan niille aloilla missä on tarvetta, eikä enää niin että voi vapaasti ilmoittautua minne haluaa mennä. Lääkäreitä terveyskeskuksiin voisi tulla lisäksi yksityispuolelle siirtyneistä lääkäreistä tai esimerkiksi juuri työterveyshuollossa toimivia voisi tulla takaisin. Lääkärikunnassa tehdään myös paljon osa-aikatyötä ja jos työ olisi mielekkäämpää ja kevyempää, niin voisi olla enemmän täyttä työaikaa tekeviä.
Nämä olivat vain omia mietteitäni, mutta ilman muuta lähtisin ensiksi kehittämään nykyistä järjestelmää, lisämään terveyskeskusten houkuttelevuutta jne. ennenkuin populistisesti huutelisin, että koulutusmääriä on jälleen lisättävä. Tai että lähtisin syyttämään työterveyshuoltoa terveyskeskusten ongelmista.
Pakko jälleen kerrata. Lääkäripula tarkoittaa sitä, että työn kysyntä ylittää tarjonnan. Eli ilmiötä ei voi mitenkään selittää pois pelkästään tarjontatekijöillä, huomioimatta kysyntää. Ja se kysyntähän kasvaa. Hoitotakuu lisää yksistään huomattavasti lääkäriresurssien tarvetta. Ikääntyminen tekee sitä myös.
Minä en tiedä, onko lääkäripulaa 10 vuoden päästä, mutta nyt on. Olen jo moneen kertaan ne syyt kertonut, eikä niitä syitä ole kukaan pystynyt kumoamaan. Jos terveyskeskusvirkoja on täyttämättä, niin mitä muuta tarvitaan todisteeksi lääkäripulasta?
Korjautuuko terveyskeskusten lääkäripula sillä, että lääkäriresurssit vain allokoituvat eri tavalla? Jos lääkäreitä siirtyy työterveyshuollosta terveyskeskuksiin, niin se johtaa lääkäripulaan työterveydessä. Jos näin ei ole, niin silloin se osoittaa, että työterveyshuollossa on yliresursointia.
Eli: vaikka asian kuinkapäin yrittää kääntää, se redusoituu aina lääkäripulaan tai yliresursointiin muualla (esim. työterveyshuolto). Muita vaihtoehtoja ei ole.
Oleen moneen kertaan yrittänyt saada selitystä väitteeseen, että lääkäripula korjaantuu virkoja lisäämällä. Tähän ei ole tullut vastausta, vaan vedotaan vain siihen, ettei toimittaja ymmärrä alan rakenteita.
Kyllä, virkojen lisääminen (jota siis kannatan) saattaa poistaa lääkäripulaa terveyskeskuksissa, mutta se ei poista koko kansantalouden lääkäripulaa. Tämä on ihan ydinasia. Miksikö? Siksi että jos lääkäri ottaa vastaan uuden terveyskeskusviran, hän samalla jää pois toisesta virasta tai tehtävästä. Lääkäripulaa siirretään siis vain toisaalle. Tätäkään ei ole tässä ketjussa vielä kertaakaan kumottu.
Hyvä että sentään myönnät, että sairaalloissa voi olla ylitarjontaa, ja sieltä voisi löytyä resursseja terveyskeskuksiin.
Toteat, että lääkärien työaikaa pitäisi saada enemmän hyödynnettyä koulutuksen mukaiseen lääkärintyöhön. Tästä varmaan kukaan ei ole eri mieltä.
Kommentin populismista jätän omaan arvoonsa. Se on yksi keino yrittää vaientaa keskustelu. Onneksi se keino ei toimi.
Onhan sinulle jo moneen otteeseen kerrottu, miksi virkojen täyttämättä jääminen ei ole yhtä kuin pula lääkäreistä. Itsenäinen ammatinharjoittajuus, privaatti, osa-aikaisuus, tutkimustyö, kehittämistyö jne. tarjoutuvat ratkaisuna leipääntyneelle /uupuneelle terveyskeskuslääkärille. Ei tässä nyt ole kyse mistään terveyskeskusten ja työterveyshuollon välisestä resurssikilpailusta. Ja kysyntähän ei saturoidu.
Uskokoon ken haluaa. Fakta on se, että kunnat kamppailevat resurssipulan kanssa.
Hammaslääkäriliiton ja Lääkäriliiton viime vuonna tekemän selvityksen mukaan johtavat lääkärit arvioivat lääkärien saatavuuden heikentyneen. Avoimien tehtävien täyttöä ja sijaisten saatavuutta piti huonona tai erittäin huonona jo yli kolmannes johtavista lääkäreistä. Edellisenä vuonna näin arvioi noin neljännes.
Työmarkkinatutkija Juho Ruskoahon mukaan ylimääräistä työvoimaresurssia ei tällä hetkellä ole, sillä myös yksityissektorin tarpeet huomioivan ammattibarometrin mukaan yleis-, erikois- ja ylilääkäreistä on pulaa kaikkialla maassa.
Pidempi kommenttini katosi tästä välistä, hetken näkyi muttei enää. Poistitko sen vahingossa, mitään sensuroitavaa siinä ei olisi pitänyt ainakaan mielestäni olla. Saatko sen palautettua?
Sairaaloissa voi olla ylitarjontaa ja näin varmasti on joissain työterveyshuolloissakin. Alloikoituminen on nimenomaan yksi oleellisista asioista. Lääkärit ovat osittain väärissä paikoissa. Terveyskeskukset eivät ole houkuttaneet riittävästi, joten nuoret lääkärit ovat osittain ”väkisin” lähteneet sairaalaan töihin ja lopulta erikoistuneet sellaiselle alalle. Nyt kun alkaa valmistua entistä enemmän lääkäreitä ja erikoistumaan ei voi enää vain mennä, niin yleislääketiedekin toivottavasti alkaa kiinnostamaan enemmän, jos vielä samanaikaisesti järjestelmää ja työolosuhteita korjataan.
On myös tärkeä huomata, että pelkkä työvoiman lisääminen ei todennäköisesti ole järkevä ja kustannustehokas tapa. Tulee myös miettiä, että miksi nykyisillä resursseilla ei pärjätä vaikka virat olisivat täynnäkin. Tämä on mielestäni olleellisinta ja liittyy läheisesti lääkäreiden työolosuhteisiin. Kuten jo aiemmassa viestissä totesin, niin tk-lääkärit joutuvat tekemään paljon ”ei-lääkärityötä”. Hoitoketjut ja prosessit eivät ole sujuvia. Tästä kärsivät myös potilaat, kun joutuvat toistuvasti tk:ssa juoksemaan. Huonosti toimivan järjestelmän korjaaminen / tehostaminen on järkevämpää kuin palkata vain niin paljon lisää väkeä, että lopulta riittävän monella tekijällä saadaan työt tehtyä järjestelmän ongelmista huolimatta. Ei kuulosta halvaltakaan veronmaksajille. Mitä enemmän lääkäreitä kunnalla on sitä enemmän kuluja, mitä enemmän käyntejä enemmän kuluja ja tutkimuksia. Ikävä kyllä kuntien talousasiatkin pitää näissä huomioda ja tämä omalta osaltaan on pitänyt virkojen määrät matalammalla tasolla.
Terveydenhuolto on siitä hieman eriskumallinen ala, että voi olla mahdotonta päästä sellaiseen tilanteeseen, että kysyntä ja tarjonta kohtaisivat. Tähän myös itse alkuperäisessä kirjoituksessa viittasit työterveyden osalta, että sitä käytetään kun on ilmainen ja sinne pääsee. Toki raja varmaan jossain tulee vastaa, että voisi jäädä jopa tyhjä vastaanottoaika terveyskeskukseen, jos oikein paljon olisi lääkäreitä. Tässä vaiheessa voisi olla jo kunnan ja veronmaksajien rahat loppu. Terveyskeskuskäynnit eivät ole kunnalle mitään halpoja, en muista / tiedä tarkkoja kuntalaskutusmääriä, mutta taitaa tk-lääkärin käynnistä lähteä n. 100 euron lasku kuntaan. (Työterveyshuollossa ilmaan kela-korvauksia työterveyshuollon erikoislääkärin käynti maksaa yritykselle n. 50 euroa, eli työterveydessä lääkärissä käynti on jopa tk:ta halvempaa ja toki veronmaksajat eivät joudu siitä mitään maksamaan.)
Ja tosiaan nykyään jo yli 1% ikäluokasta koulutetaan lääkäriksi. Suomalaisia lääkäreitä valmistuu jatkossa n. 900 vuodessa (eläköityy n. 500). Eli ainakaan tulevaisuudessa ei enää puhuta lääkäripulasta. Enempää ei olisi mahdollista kouluttaa vaikka haluttaisiin. Jos olisi mahdollista ylikouluttaa, niin työttömiksikään lääkäreitä ei olisi mitään järkeä kouluttaa (kallis ja pitkä koulutus) ja pitäisi kyllä olla todella paljon työttömiä lääkäreitä, jotta sen avulla saataisiin lääkärit menemään/jäämään huonoihin työpaikkoihin. Todennäköisesti tulisi vain entistä enemmän osa-aikaisia lääkäreitä, alanvaihtajia, suunnattaisiin enemmän tutkimustyöhön, eläköidyttäisiin aiemmin (nykyään hyvin monet lääkärit jatkavat yli alimman eläkeiän). Sairaalat houkuttelisivat entistä enemmän (todennäköisesti sairaaloihin tulisi lisäävirkoja, kuten tähänkin asti sairaalavirat ovat kasvaneet, muttei perusterveydenhuollon).
Jos leikitellään ajatuksellasi, että lääkäreitä on niin paljon, että täytyy ottaa väkisin työpaikkoja vastaan. Tämä varmaan johtaisi sitten, jonkinlaiseen kilpailuun ja ”hyvät” lääkärit pääsivät parhaimpiin työpaikkoihin ja ”huonot” joutuvat menemään sinne minne pääsevät ja tekemään huonolla työmotivaatiolla siellä töitä. Se on sitten mukava asua sellaisella alueella, jossa on se oma terveyskeskus, johon joutuvat töihin ne jotka eivät ole muualle päässeet.
Nyt keskustelu tosin alkoi harhautua varsinaisesta artikkelistasi eli työterveyshuollon osuudesta. Ihan mukavaa hieman haastaa omiakin ajatuksia. En kuitenkaan edelleenkään ole valmis ostamaan sinun näkökantaasi, ja eikä sinunkaan mieli varmaan tule kääntymään 🙂
Populismi on todellisuutta. Kansa innostuu, kun sanotaan että kaikki ongelmat ratkeavat kun koulutetaan lisää lääkäreitä, eikä kuunnella alan ”ahneita” ammattilaisia. Koulutus nosto on tehtykin ja sille on ollut tarvetta. Se, että nyt on tk:ssa virkoja tyhjänä, muttei huomioida jo tehtyjä muutoksia koulutusmäärissä ja muissa syissä ja vaaditaan nyt koulutusmäärien lisäystä, joka näkyisi ehkä 10 vuoden päästä on populistista.
En odotakaan että tässä kummankaan kanta muuttuu. Keskustelu ja rakentava väittely on pääasia.
Se mitä kirjoitat lääkäreiden työolosuhteista on tietenkin helppo allekirjoittaa. Ei ole lääkäreiden eikä potilaiden etu, että pitkälle koulutetut lääkärit joutuvat tekemään liikaa mainitsemaasi ”ei-lääkärityötä”.
Vahva peukku edelliselle, ent terveyskeskuslääkärille.
Aijai, Jorma Erkkilä. Valtion osuus työterveyshuollon kustannuksista on noin 1% ja tämäkin raha kohdistuu maatalousalaan. Se, että korvauksia haetaan Kelan kautta, ei tarkoita, että maksaja on valtio. Työterveyshuollon kustantavat työnantajat ja työntekijät työtulovakuutuksen kautta.
Jutussa ei väitetä, etteivätkö yritykset ja työntekijät viime kädessä rahoittaisi työterveyshuoltoa.
Julkisilla ilmaispalveluilla tarkoitetaan palvelua joka on käyttäjälleen ilmainen. Tällainen palvelu on esimerkiksi kirjasto. Kirjastonkin kulut maksavat viime kädessä veronmaksajat ja yritykset. Tätä palvelua kutsutaan ilmaispalveluksi, koska sen kulut maksavat nekin veronmaksajat, jotka eivät palvelua käytä.
Sama asia on työterveyshuollon kanssa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että työntekijät ja yritykset rahoittavat sen, koska ne rahoittavat ylipäätänsä kaikki julkiset palvelut.
Oleellista on se, että kuten kirjastopalveluissakin, työterveyshuolto on käyttäjälleen ilmainen. Jutussa on siis kyse siitä, että järjestelmä luo yrityksille vahvan kannusteen tarjota ilmaisia työterveyshuollon palveluja työntekijöilleen. Se omalta osaltaan vaikuttaa lääkäriresurssien allokoitumiseen.
Verovaroista tuotettavat julkiset palvelut eivät ole korvamerkitty samanlailla esim. kirjastojen tai terveyskeskusten osalta. Yritykset toki maksavat yhteisöveroja kaikkeen yleishyödylliseen, mutteivät tiedä mihin rahat missäkin kunnassa menevät. Osa toki menee mm. julkiseen terveydenhuoltoon. Työtulovakuutusmaksut kuitenkin ohjautuvat suoraan työterveyshuoltoon. Toki varmasti poliittisilla päätöksillä voidaan tilannetta muuttaa, niin että jatkossa yritykset joutuisivat maksamaan korvamerkittyä prosenttiosuutta julkiseen terveydenhuoltoon eikä työterveyteen (ja tämän jälkeen halutessaan vielä omasta kukkarosta tai vakuutusyhtiöiden kautta muita terveyspalveluita omalle henkilöstölle). Yritykset eivät sellaisesta julkisen sektorin lisärahoittamisesta varmastikaan ilahtuisi. En tosin usko, että tällainen ehdotus menestyisikään eduskunnassa (tuskin niin vasemmistolaista hallitusta Suomeen saadaan koskaan).
Nykyistä työterveyshuoltoa en näkisi missään nimessä ongelmaksi. En myöskään rahoituksen osalta. Kyseessä on niin selkeästi työnantajien ja työntekijöiden kertaalleen maksama, tiettyyn tarkoitukseen kerätty ja korvamerkittyä, ”rahastoitu” raha, joka vain kierrätetään KELA:n kautta. Sitä en tiedä pitäisikö selkeyden vuoksi rahojen kerääjä/jakaja olla jokin muu kuin Kela. Kun puhutaan Kela-korvauksista erittelemättä rahoituslähdettä, niin suurin osa mieltään nämä valtion rahoiksi. Hyvä jos sinä et tässä erehtynyt, kuten kommenteissä puolustauduit, hieman tätä epäilen… Kirjoituksessasi kuitenkin lukee: ”Työnantajalle on puolestaan luotu kannuste panostaa työntekijöidensä työterveydenhoitoon, koska valtio maksaa puolet kuluista.” Tämä lause ei vain pidä paikkaansa, jos tutustuu yhtään tarkemmin työterveyshuollon rahoitukseen. Valtio osallistuu vain maatalousyrittäjien työterveyshuollon rahoitukseen pienellä osuudellaan (tämäkin raha pyöritetään Kelan kautta).
Se on totta, että järjestelmä pakottaa työnantajia järjestämään työntekijöille ilmaisen työterveyshuollon. Tämä on täysin lakisääteistä toimintaa, jos yrittäjä palkkaa yhdenkin työntekijän. Työterveyshuolto täytyy tällöin järjestää ja siitä ei saa periä työntekijältä muita kuluja työtulovakuutuksen lisäksi. Järjestämispakko koskee nimenomaan ennaltaehkäisevää ja työkyvyn ylläpitämiksi olevaa työterveyttä. Vapaaehtoista on yrittäjän/yrityksen ostaa lisäksi sairaanhoitopalveluita. Monet yrittäjät haluavat tämänkin palvelun ostaa, jotta hoitoon pääsee nopeasti ja kaikki hoito tulee samasta paikasta tehokkaasti, eikä niin että työntekijä käy milloin missäkin hakemassa sairauslomatodistuksia.
Toki terveydenhuollon henkilöstöresursseja kuluu työterveyshuollon sairaanhoitoon. Jos kuitenkin kaikki sairaanhoito olisi julkisissa terveyskeskuksissa, niin että myös kaikki työntekijät siellä kävisivät, niin hyvin voimakasta lisäresurssien tarvetta sinne olisi (kun on jo nytkin). En usko, että työssäkäyvät sen vähempää sairastaisivat, vaikkei työterveyttä olisikaan. Miksi toimiva järjestelmä työterveyshuollon sairaanhoidon osalta pitäisi purkaa vain sen takia, että lääkärit hoitaisivat samoja potilaita terveyskeskuksissa, joissa työolot ovat olleet vuosia heikot. Tuskin ne tällä konstilla paranisivat, että tulisi yhä suurempia terveyskeskuksia ja uusia potilaita työikäisistä. Vaikka sitten tällä järjestelyllä myös yksityispuolelta tulisi toki lääkäreitäkin terveyskeskuksiin lisää. Todennäköisesti yleislääkäri ottaa yksityisessä lääkäriasemassa (työterveydessä) enemmän potilaita vastaan kuin mitä terveyskeskuksessa. Ainoa mitä kävisi olisi että työttömät, eläkeläiset, työikäiset ja lapset olisivat samoissa hoitojonoissa ja olisi tasa-arvoista terveydenhuoltoa kaikille. Huononnettaisiin tuottavan, veroja maksavan, väestön palveluita, pidennettäisiin sairauslomia jne. Siihen, että työttömien ja eläkeläisten terveydenhuoltopalvelut hieman kohenisi vastapainona, ei ole mitään takuita.
Sekin tulee muistaa, että kuitenkin työterveyshuollon erikoislääkäreitä edelleen tarvitaan työterveyshuolloissa hoitamassa lakisääteistä työterveyttä eli työkyvyn seurantaa, terveystarkastuksia, työpaikkaselvityksiä ja muuta yhteistyötä työnantajien/yritysten kanssa. Kukaan on tuskin ehdottamassa, että koko työterveyshuollosta tulisi luopua? Se toki ei Suomen omissa käsissä olisikaan, kun EU direktiivitkin määrittävät työterveys- ja työturvallisuus asioita.
Edelleen: Se että Suomessa työterveyshuollon kustannusten korvaukset rahoitetaan korvamerkitysti sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta työnantajilta, työntekijöiltä ja yrittäjiltä perittävillä pakollisilla maksuilla, on täysin epäoleellinen asia (niillä muuten rahoitetaan muutakin kuin työterveyshuoltoa).
Se on epäoleellista, koska se on yrityksille pakollinen menoerä, johon ne eivät voi vaikuttaa ja joka siten ei ohjaa yritysten käyttäytymistä ja toimintaa millään tavalla.
Palautettava kelakorvaus sen sijaan ohjaa yritysten toimintaa, koska se luo yrityksille kannusteen tarjota hyvät työterveyspalvelut ja työntekijöille kannusteen käyttää työterveyspalveluja. Ja se puolestaan johtaa artikkelissa mainittuun työterveyspalveluiden kysyntään jne. Näin työterveyshuollon alkuperäinen tarkoitus on vähitellen laajentunut työntekijöiden työkyvyn ylläpidosta perusterveydenhoitoon.
Työterveyshuolto ei olisi mikään perusterveydenhoidon ongelma, mikäli meillä ei Suomessa olisi yleistä lääkäripulaa. Eli jos terveyskeskuksiin saataisiin riittävät resurssit, tuskin monikaan näkisi työterveyshuoltojärjestelmässä ongelmaa. Kuitenkin niin kauan kuin lääkäripula on tosiasia, on yhteiskunnan kannalta järkevä pohtia, mihin kriittiset lääkäresurssit kohdentuvat.
Tämä ongelma ei ole minun keksintöäni, vaan esimerkiksi Osmo Soininvaara on kirjoittanut tästä myös.
Vähän on kirjoittajalla nyt kommenteissa selittelyn makua. Selvästikään työterveyshuollon lakisääteinen tausta ja rahoitus ei ole ollut ihan hallussa juttua kirjoittaessa.
Kirjoittaja väittää, että työterveyshuoltoon allokoituu liikaa lääkäreitä. Työterveyshuoltopalvelujen piirissä on 1,8 miljoonaa työntekijää, eli kolmannes Suomen väestöstä. Saahan siinä jo vähän lääkäreitä ollakin hommia paiskimassa. Ja homma toimii. Se, että homma ei toimi terveyskeskuksissa, ei kyllä ole työterveyshuollon vika.
Työterveyshuolto ei ole työikäisten terveyskeskus. Sen perustehtävä on edistää työkykyä työuran kaikissa vaiheissa, ehkäistä työperäisiä sairauksia ja tapaturmia ja edistää työyhteisöjen toimintaa. Yritysten motivaatio ostaa tämän lisäksi myös vapaaehtoisia sairaanhoitopalveluja työterveyshuollolta tuskin liittyy ainoastaan siihen, että kustannuksista saadaan osa (tiettyyn rajaan asti) takaisin. Maksaahan se työterveyshuolto yrityksille silti ihan mansikoita. Motivaatio liittyy parempaan työkykyasioiden hallintaan, työperäisten sairauksien diagnostiikkaan ja ehkäisyyn ja sujuvampaan palveluun kun tieto kertyy samaan paikkaan.
Voidaan toki leikkiä ajatusleikkiä, että työterveyshuollon sairausvastaanotto lopetetaan ja nuo 1,8 miljoonaa työntekijää siirretään vaivoineen terveyskeskuksiin. Ehkä osa työterveyshuollossa toimivista lääkäreistä seuraa perässä. Mutta ei se terveyskeskusten toimimattomuutta edelleenkään ratkaise. Lisää potilaita kyllä saavat. Pelkäänpä sen seurauksena myös ammattitautidiagnostiikan heikkenemistä, pitkiä jonoja ja siten pidempiä sairauslomia. Ja näillä asioilla onkin sitten jo hemmetin paljon isommat hintalaput yrityksille.
Kyllä kannattaa tiettyjen terveyskeskusten lääkäripulalle etsiä syytä muualta kuin työterveyshuollon rahoitusmallista tai lääkäreiden kokonaismäärästä. Motivaatioteorioiden tutkimisesta voisi vaikka lähteä liikkeelle.
Terveydenhoidon rahoitus tai lakisääteinen tausta ei liity tämän artikkelin sisältöön tai johtopäätöksiin mitenkään. Ei mitenkään. Sillä miten työterveyshuolto on rahoitettu, ei ole merkitystä lääkäriresurssien kohdentumisen kannalta. Sillä on merkitystä, kuinka paljon kelakorvauksia yrityksiin palautetaan, millä kriteereillä, kuinka kannattavaa yrityksille on panostaa työterveyshuoltoon ja kuinka paljon työntekijöillä on kannustimia työterveyshuoltoa käyttää.
Kyse ei ole rahoituksesta vaan resurssien allokoinnista ja niihin liittyvistä kannustimista.
Miten ratkaistaan terveyskeskusten lääkäripula? Tietenkin jos lääkäreitä valmistuu riittävästi, ongelma poistuu. Jos ei valmistu, pitää yhteiskunnan ottaa kantaa siihen, kuinka paljon niukkoja perusterveydenhoidon lääkäriresursseja kohdennetaan työterveydenhuoltoon ja kuinka paljon terveyskeskuksiin.
Kun otsikoi työterveyshuollon Suomen perusterveydenhoidon isoksi ongelmaksi, olisi kyllä syytä tuntea työterveyshuolto paremmin. Ensinnäkään työterveyshuolto ei ole perusterveydenhuoltoa. Työterveyshuoltoa ymmärtääkseen on selkeintä aloittaa lakipykälistä. Mitä siellä tehdään, kuka siellä voi työskennellä. Ne vääränlaisiksi lausumasi kannustimet luokkineen on myös lakiin kirjoitettu tietyin perusteluin. Et pohdi jutussa lainkaan, miksi kannustimet ovat sellaiset kuin ovat, mutta väärin mielestäsi menee. Taustan tunteminen olisi tässäkin jutussa sisällön kannalta olennaista.
Jos kannustimet puretaan, muuttaisiko se todella resurssien allokoitumista? Mitkä ovat muut seuraukset? Ja ottavatko yritykset työntekijöilleen entistä enemmän sairauskuluvakuutuksia, jotta asiat saadaan edelleen hoidettua sujuvasti ja nopeasti yhdessä ja samassa paikassa?
Ei se ole noin yksinkertaista matematiikkaa kuin toivoisit.
Väärin. Nykyään työterveyshuolto on osa perusterveydenhoitoa. Ihan lainauksia Sosiaalivakuutus.fi-sivuilta.
“Työterveyshuolto on kuitenkin kehittynyt työelämän muutosten myötä. Yhä useammin työterveyshuollon tavoitteena on perusterveydenhoito ja sairauksien ehkäiseminen.
Ja..
”Työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon roolit ovat sekoittuneet, kun työterveyshuolto on ottanut hoitaakseen yhä suuremman osan työtä tekevän väestön terveydenhuollosta.”
No väärin. Edelleen suosittelen tutustumaan lainsäädäntöön aiheesta. Työterveyshuolto on oma erityisalueensa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapinnassa. Työterveyshuollossa voidaan toki hoitaa myös joitakin perusterveydenhuollolle kuuluvia asioita. Näin paljon tehdäänkin, ja siihen kannustetaan. Miksi? Miksi kannustimet ovat sellaiset kuin ovat? Et käsittele asiaa itse jutussa etkä kommenteissa lainkaan, mutta olet vakuuttunut, että kannustimet ovat ongelma. Mitkä ovat kannustinten purkamisen seuraukset?
Työterveyshuolto hoitaa nykyään perusterveydenhoidon tehtäviä, kuten itsekin myönnät. Joten vänkäämisesi tästä on silkkaa saivartelua.
Sitten kysyt miksi en käsittele esimerkiksi sitä, miksi kannustimet ovat sellaisia kuin ovat tai mitkä ovat kannustimien purkamisen seuraukset.
Vastaus on hyvin yksinkertainen: artikkeli ei ole mikään tutkielma tai selvitys, se on vain artikkeli. Artikkelissa on aina pakko rajata käsiteltävää aihealuetta, ja silti kaikkia näkökulmat eivät useinkaan tule esiin. Emme halua myöskään julkaista liian pitkiä juttuja. Nuo ovat niin laajoja lisäkysymyksiä, ettei kaikkia kysymyksiä voi käsitellä yhdessä artikkelissa. Ehkä myöhemmin palaan noihin.
Kannustimia ei tarvitse välttämättä purkaa, vaan niitä voi myös muuttaa.
”Työterveyshuolto hoitaa nykyään perusterveydenhoidon tehtäviä, kuten itsekin myönnät. Joten vänkäämisesi tästä on silkkaa saivartelua.
Sitten kysyt miksi en käsittele esimerkiksi sitä, miksi kannustimet ovat sellaisia kuin ovat tai mitkä ovat kannustimien purkamisen seuraukset.
Vastaus on hyvin yksinkertainen: artikkeli ei ole mikään tutkielma tai selvitys, se on vain artikkeli. Artikkelissa on aina pakko rajata käsiteltävää aihealuetta, ja silti kaikkia näkökulmat eivät useinkaan tule esiin. Emme halua myöskään julkaista liian pitkiä juttuja. Nuo ovat niin laajoja lisäkysymyksiä, ettei kaikkia kysymyksiä voi käsitellä yhdessä artikkelissa. Ehkä myöhemmin palaan noihin.
Kannustimia ei tarvitse välttämättä purkaa, vaan niitä voi myös muuttaa”
Kyllä, kirjoitin, että työterveyshuollossa hoidetaan joitakin perusterveydenhuollolle kuuluvia tehtäviä. Mutta työterveyshuollon ydintä se ei ole eikä työterveyshuolto ole perusterveydenhuollon osa tai työssäkäyvien terveyskeskus. Myös kansanterveyslaki ohjaa asiaa. Jos se on mielestäsi saivartelua, niin olkoon.
Väität tässä blogikirjoituksessa, että kannustimet ohjaavat resurssit väärään paikkaan ja työterveyshuolto on iso ongelma. Ymmärrän, ettei yhteen juttuun kaikki näkökulmat mahdu, mutta kirjoituksesi on nyt todella yksipuolinen ja osin virheellinen. Jään odottamaan sitä jatko-osaa. Tsemppiä!
Pitäisikö nyt siis Kela-korvaukset poistaa sairaanhoidon osalta työterveyshuollossa? Tällöin luonnollisesti myös työnantajien sekä työntekijöiden maksamat työterveyteen korvamerkityt rahat Kelassa vähenisivät samassa suhteessa.
Nythän korvausprosentit ovat hieman muuttuneetkin niin, että ne yritykset saavat Kelasta enemmän maksamiaan rahoja takaisin, jotka panostavat nimenomaan ennaltaehkäisyyn ja varsinaiseen lakisääteiseen työterveyshuoltoon. Toki ehkä oikeastikin voisi sairaanhoidon korvausta edelleen alentaa ja siirtää pääpainoa yhä enemmän lakisääteisten palveluiden tukemiseen. Uskoakseni tämänkin jälkeen edelleen työnantajat olisivat halukkaita omasta pussistaan kustantamaan sairaanhoitopalveluita ja vakuutuspohjaiset ratkaisut yleistyisivät entisestään. Vaikea nähdä mitenkään, että työterveyshuollon rahoitus/korvauskäytäntöjä muuttamalla terveyskeskuksien tilanne kohenisi. Outo ajatus, että pitäisi tehdä työterveyshuollon palveluista joko niin kallitta tai huonoja, että työnantajat käskisivät työntekijät mielummin terveyskeskuksiin hakemaan hoitoa. Ja tästäkö sitten seuraisi se, ettei yksityispuolella riitä lääkäreille töitä ja he menisivät hoitamaan samoja vanhoja potilaitaan terveyskeskuksien puolelle (huonommilla työehdoilla, työolosuhteilla, kankeammalla byrokratialla jne). Vaikea ymmärtää näkökantaasi. Ilmeisesti logiikkasi olisi, että työikäiset käyttäisivät huomattavasti vähemmän terveyskeskuspalveluja kuin mitä työterveydessä käyttävät ja näin ollen lääkäriaikoja riittäisi paremmin. Näin tuskin kävisi, vaan terveyskeskukset ruuhkautuisivat entisestään (siellä keskimäärin lääkärit ennättävät katsomaan päivässä huomattavasti vähemmän potilaita kuin yksityispuolella).
Ainoa varsinainen kannustin lakisääteistä laajemman työterveyden järjestämiseksi työnantajilla on työntekijöiden nopea hoitoon pääsy, usein tuttujen lääkäreiden hoitoon, jotka tuntevat myös työolosuhteet ja työn terveydelliset vaatimukset ja näiden kautta poissaolojen vähentäminen. Sairauslomapäivä, kun maksaa työnantajalle keskimäärin 350 euroa, niin he ovat melko helposti valmiita maksamaan siitä, ettei hoitoa tarvitse jonottaa ja olla ”turhaan” sairauslomalla.
Taisi tulla Salkunrakentajalta niinsanotusti sohaisu muurahaispesään? Pari hajakommenttia vielä kaupan päälle – yleisimpien väärinkäsitysten korjaamiseksi:
1. ”tuhannen euron määräaikaista tehtävälisää”
– Vaikka ”lisä” tarkoittaakin tässä lisää liksaa, nimitys ”tehtävälisä” kuvaa hyvin asian luonnetta. Tk-lääkärin työstä oliko se nyt 1/4 vai 1/5 on nimittäin ihan muuta kuin varsinaista lääkärin työtä. It-konsultin, sihteerin, juristin, poliisin, lastensuojeluviranomaisen, sosiaalihoitajan, apulaistietosuojavaltuutetun ja turvateatteriprotokollakonsultin muun muassa.
2. ”[lisäliksan maksaminen]…johtuu siitä, että terveyskeskuksien avoimia lääkärinvakansseja on vaikea täyttää”
– Lause on pelkkä tautologia eli mistä arvelisit sen vaikeuden johtuvan, verrattuna esim työterveyshuollon suosioon? Maallikon on sitä yleensä mahdoton käsittää ja sama tauti vaivaa päättäjiä, mukaanlukien johtajalääkärit eli suomeksi elämästä vieraantuneet hallintolääkärit.
3. ”Lääkäriliitto vaatii koulutusmäärien vähentämistä.”
– Ja siitä pisteet. Lääkäriliitto, joka monessa muussa asiassa on lammasteleva nössökööri, tuntuu tajuavan tämän asian harvinaisen hyvin. Ei, kyse ei ole palkoista vaan siitä, että koulutusta väkisin lisäämällä taso uhkaa laskea. Sama koskee varmasti ekonomejakin.
4. ”…terveyskeskuksille on oikea tarve, kun taas työterveyspalveluja käytetään pikkuvaivoihin.”
– Yritän avata tätäkin myyttiä: ”Pikkuvaiva” voi olla työkyvyn kannalta iso este eli jos mieli pitää työntekijä remmissä, työnantajan kannattaa satsata nimenomaan pikkuvaivoihin tai tarkemmin sanoen ennaltaehkäisyyn kun vaaran merkit ovat ilmassa. Jo yksin burnoutin ja TULES-vaivojen(kuten hiirikäsi)ennaltaehkäisy säästää vuositasolla kymmeniä miljoonia.
Kun taas terveyskeskuslääkärin itsensä burnout tulee siitä, ettei hänen maksa vaivaa – eikä nykyisin kai ole lupakaan! – saarnata potilaalle toisensa jälkeen läskeistä, viinasta ja tupakasta. Ko kolmikko kun aiheuttaa mutulla 90% aikuisten terveyskeskuskäynneistä mutta vain ehkä 10% työssäkäyvien ”pikkuvaivoista”.
5. ”[Työterveydenhoidon kysyntä] … johtuu siitä, että työntekijöille palvelu on ilmaista ja työnantaja saa puolet kuluista takaisin Kela-korvauksina.”
– Nyt puhut hienosti sanottuna jo vastoin parempaa kontekstin ja relaatioiden ymmärrystä. Jos duunari saa kossupullonsa ilmaiseksi ja työnantaja saa vielä puolet Kelalta takaisin, johtuuko duunarin alkoholismi siis siitä, että ko päihde on hänelle ilmaista?
Tottakai ihmiset käyvät arvuuttelemassa vaivojaan vähän turhankin takia, mutta jos joku ryhmä tässä kunnostautuu, se on nimenomaan julkisten th-palvelujen käyttäjät. Turhat ja lääkärille vieraat oheistyöt ja turhat eli itseaiheutetut sairaudet. Siinäpä ne.
6. ”Koska lääkärien määrä on rajallinen, johtavat työterveyspalveluiden hyvät edut siihen, että monet lääkärit eivät siis halua töihin terveyskeskuksiin.”
Kerrottakoon nyt vielä kerran se suuri totuus: Lääkärit eivät halua töihin terveyuskeskuksiin, koska siellä ei saa tehdä sitä, mihin lääkärillä on motivaatio ja mihin hänet on koulutettu. Piste.
Toki lääkärillekin raha kelpaa eli varmasti ekonomeissakin on niitä, jotka tekisivät rahasta vaikka kassatytön – anteeksi siis ”kassahenkilön” töitä. Vertaus ei viittaa potilasmateriaaliin vaan siihen, millaiseksi työpaikan irvikuvaksi ”yhteiskunta” on terveyskeskukset alentanut.
Tai alunperin jopa tarkoittanut – olihan kansanterveyslaissa kyse nimenomaan poliittisesta uudistuksesta.
Sen avaaminen on kuitenkin toisen saarnan aihe.
Paljon tuli asiaa, kiitos siitä.
SalkunRakentajassa aika vähän kommentoidaan juttuja. Tämä muurahaispesään sohaisi on ollut sikäli onnistunut, että se sai aikaan keskustelua.
Koska olet sivuillamme aktiivinen kommentoija, ja liian usein olen jättänyt vastaamatta, yritän vastailla kaikkiin mainitsemiisi kuuteen kohtaan.
1. Helsingin kaupungin tehtävälisä johtuu kaupungin lääkäripulasta. Sitä et sinä, eikä kukaan muukaan ole pystynyt osoittamaan vääräksi johtopäätelmäksi. Jutussahan ei väitetä, että se olisi huono asia. Se on vain merkki normaalista työmarkkinoiden dynamiikasta, jossa palkat pyrkivät hakeutumaan tasolle, jossa kysyntä vastaa tarjontaa. On oikeastaan aika käsittämätöntä, että tämä täysin ilmeinen asia yritetään kieltää.
Kirjoitat: ”Tk-lääkärin työstä oliko se nyt 1/4 vai 1/5 on nimittäin ihan muuta kuin varsinaista lääkärin työtä.”
Bernstein hyvä, voin kertoa sinulle, että minun työstäni 70 prosenttia on jotain ihan muuta kuin mihin olen saanut koulutuksen. Vähintään. Vaatimus, että työn pitäisi vastata koulutusta on luksusta, jonka akateemisisesti koulutetuista vain lääkärikunta voi esittää. Kulttuuriantropologeille tai valtiotieteilijöille ei sellaista mahdollisuutta suoda.
Eipä silti, lääkärin työtä potilaana katselleena, en voi välttyä siltä arkihavainnolta, että lääkäri tekee liikaa muuta työtä kuin sitä, missä hän on parhaimmillaan. Kannatan lämpimästi työskentelytapojen kehittämistä ja rutiinitöiden siirtämistä pois lääkäreiltä (mikäli se on järkevästi toteutettavissa). Se on myös potilaan etu.
2. Kirjoitit: ”Lause on pelkkä tautologia eli mistä arvelisit sen vaikeuden johtuvan, verrattuna esim työterveyshuollon suosioon?”
Kerro ihmeessä mikä se syy on? Minua on hyvin vaikea vakuuttaa siitä, etteikö se johdu joko siitä, että 1) lääkäreitä on kokonaisuutena Suomen työmarkkinoilla (vielä) liian vähän kysyntään nähden tai siitä, että 2) työterveydenhuolto on yleislääkäreille houkuttevampaa työtä (tai vähemmän epämiellyttävämpää) kuin terveyskeskustyö.
3.Väität, että lääkärien taso heikkenee, jos koulutuksen sisäänottoa lisätään. Höpötystä. Pelkkä myytti. Lääkärikoulutukseen hakeutuu niin paljon hakijoita, että on melkoista liioittelua väittää, että koulutuksen lisääminen heikentää tasoa – varsinkin kun edes työnantajapuoli ei ole vaatimassa koulutuksen tuplaamista. Enkä muuten esitä minäkään, en ota kantaa koulutusmääriin, koska koulutusta on jo lisätty. Tosin kysyntäkin kasvaa.
Parhaat ekonomit eivät välttämättä ole niitä, jotka pääsivät parhailla pisteillä opiskelemaan.
4. Työnantajan kannattaa panostaa pikkuvaivoihin, mutta niin kannattaa julkisen toimijankin panostaa terveyskeskuksissa. Nythän se ei onnistu, koska terveyskeskuksissa on virkoja täyttämättä. Kun on kyse niukasta resurssista, on kyse aina valinnoista.
5. Kyllä. Hinta vaikuttaa palvelun kysyntään. Aina. Mitä alhaisempi hinta, muiden tekijöiden pysyessä ennallaan, sitä kovempi kysyntä. Tämä pätee kossupulloon, kirjastopalveluihin kuin terveyspalveluihinkin.
6. Kirjoitit: ”Lääkärit eivät halua töihin terveyuskeskuksiin, koska siellä ei saa tehdä sitä, mihin lääkärillä on motivaatio ja mihin hänet on koulutettu.”
En ymmärrä tätä kommenttia lainkaan. Ei kirjoituksessani ole kyse mistään abluuttisen hyvistä eduista, vain suhteellisista – siis työterveyspalveluiden edut suhteessa terveyskeskusten etuihin. Se ei siis tarkoita, että edut olisivat liian hyvät. Se tarkoittaa vain, että ne ovat sen verran paremmat kuin terveyskeskuksissa, että lääkärit haluavat työterveyshuoltoon. Asian voisi sanoa toisinkin: työterveydessä on perusedut, terveyskeskuksissa on kehnot edut. Kuulostaako paremmalta?
Toteat ”lääkärit eivät halua terveyskeskuksiin”. Entä sitten? Aika moni ekonomi tai DI ei halua moneen tehtävään, jota heille on tarjolla.
Et mitenkään osoita vääräksi sitä ihan normaalia työn kysynnän ja tarjonnan logiikkaa, että jos työn tarjonta on rajallista (lääkärien määrä) suhteessa kysyntään, seuraa siitä väistämättä, että kehnoimpiin tehtäviin ei riitä lääkäreitä. Mikä tässä päättelyssä on virheellistä? Se ei kommentistasi selviä.
Sana ”piste” viittaa yleensä siihen, että asia on loppuukäsitelty. Minua se ei vakuuta. Kertoo lähinnä vain ylimielisyydestä.
Twitterissä jo useampi lääkäri tai alan tutkija todennut, että johtopäätökseni työterveyshuollon ja terveyskeskusten tilannekuvasta on oikea. Etkä sinä oikeastaan esitä yhtäkään argumenttia, joka selkeästi kumoaisi esittämäni asiat.
”Ensinnäkin myytti siitä, lääkärien taso heikkenee jos koulutuksen sisäänottoa lisätään. Höpötystä. Lääkärikoulutukseen hakeutuu niin paljon hakijoita, että on melkoista liioittelua väittää, että koulutuksen lisääminen heikentää tasoa ”
Olen itse istunut luentosalin lattialla kun en mahtunut istumaan ja joskus vaan lähtenyt kotiin, yli kymmenen hengen opiskelijaporukalla tutkinut yhtä ja samaa potilasta (tai vilkuillut takarivistä), en päässyt tekemään opiskeluaikana kaikkia perustoimenpiteitä koska meitä oli niin paljon, ja niin edelleen.
Eli kyllä se laatu heikkenee. Mutta työ tekijäänsä opettaa ja kollegat tietysti. Älä viitsi väittää myytiksi asioita, joista sinulla ei ole mitään käsitystä.
Kirjoitat eri asiasta. Minä tarkoitin sitä tasoa, mikä uusilla opiskelijoilla on, kun he aloittavat opinnot.
En ole esittämässä koulutusmäärien lisäystä.
Jassoo. Bernstein tuossa kirjoitti nimenomaan lääkäreiden laadusta, eikä opiskelijoiden. Mutta et ilmeisesti ymmärtänyt asiaa. Terveyskeskuksiin tarvitaan nimenomaan osaavia lääkäreitä.
Olet oikeassa.
Ja jos koulutusmäärien lisäys heikentää koulutuksen laatua (minkä tietysti uskon), pitää resursseja tietenkin ohjata koulutukseen riittävästi.
Jorma:
1. Tietenkin työvoimapula parantaa alan palkkausta. Kyse olikin siitä, miksi työvoimapula lääkäreillä on niin kovin selektiivistä, ts kohdentuu vain tiettyyn kunnalliseen terveyspalvelusektoriin.
Syitä yritin perata edellä. Terveyskeskustyö on muuttunut tylsäksi viranhoidoksi, jossa lääkäri ei saa tehdä edes puoleksi sitä mitä haluaisi ja mikä olisi potilaan paras. Tuo 1/4 oli uutisvirrasta poimimani virallinen arvio; ”kliinisen totuuden” eli ”puolet paskaa” olen kuullut lääkärien itsensä suusta.
”minun työstäni 70 prosenttia on jotain ihan muuta kuin mihin olen saanut koulutuksen”
30%:iin jämähtäminen osoittaa vakavaa ammatillista taantumista 😉
Omasta työstäni koulutusta vastaa enää alle 10%, vaikka olen opiskellut vain tämän yhden ammatin.
”Vaatimus, että työn pitäisi vastata koulutusta on luksusta, jonka akateemisisesti koulutetuista vain lääkärikunta voi esittää”
Joko ymmärrät, miksi lääkäriksi hakijoita on niin paljon? Tieto ja osaaminen yli sen mitä virallinen Suomi tajuaa ja kaikenmaailman Valviroineen ikinä kykenee valvomaan, on juuri sitä ”luksusta” jota tavoitellaan. Sen lisäksi tietenkin, että useimpia motivoi ihan oikea auttamisen halu.
2. Kohdassa 2 lähestyt totuutta. Miksi työterveys houkuttelee tai miksi joku muu houkuttelee vielä sitäkin enemmän, on kuitenkin yhtä vaikea kertoa kokemuksen kautta kuin on välittää toiselle tunne siitä, miltä tuntuu hypätä laskuvarjolla.
Hyppää itse niin tiedät. Niin minäkin tein.
Onnistunut vaikea leikkaus todella motivoi, ihan toisella tapaa kuin tietokoneen kanssa tappelu terkkarin monitoimiavokonttorissa.
3. Sanotaan sitten, että sisäänoton lisääminen vähentää ainakin fysiikan ja kemian laskutehtävien ratkaisukyvyn tasoa. Ko kyky kun on se todellinen valintakoe, joka karsii ainakin jokaikisen muussa mielessä lääkäriksi pätevän humanistin sisäänpääsijöiden joukosta.
Lääkäri on siis fyysikko, kemisti tai matemaatikko, joka jostain syystä kuitenkaan ei ole halunnut osaamistaan parhaiten vastaavalle uralle.
Fyysikko, kemisti tai matemaatikko voi tietenkin olla parempi lääkäri kuin humanisti. Miksiköhän kuitenkin potilaat valittavat erityisesti sitä kun lääkäri on epäkohtelias, tahditon, ymmärtämätön ja epäempaattinen? Lääkärin matemaattisesta osaamattomuudesta valitetaan äärimmäisen harvoin. (tämä saarna meni vähän ”otoksi”, mutta juuri ”offtopic” kuvaa lääkiksen pääsykoetta varsin hyvin)
4. Uskoisit jo: Kyse ei ole niukoista resursseista absoluuttisesti vaan riittävien resurssien törkeästä väärinkäytöstä.
Valinnasta tietenkin on kyse, nimittäin siitä, miten kunta ja lainsäätäjä takaavat terveyskeskuslääkärille oikeuden keksittyä potilaansa palvelemiseen eikä järjestelmän, tietokoneen tai viranomaisen.
5. Pysyn väitteessäni: TTH-palvelujen kysyntä johtuu vain erittäin pienessä määrin siitä, että ne ovat käyttäjälleen ilmaisia. Ne sitäpaitsi eivät edes ole ilmaisia, vaan yritys joutuu ne kustantaakseen tinkimään mm työntekijänsä palkasta.
Edelleen: Työnantaja varmasti patistaa duunarin terkkariin usemmin kuin tämä vaivautuisi sinne omasta aloitteestaan. Termi on ”ennaltaehkäisevä työterveyshuolto”, tai on sille olemassa vieläkin itseironisempia hallintonimikkeitä.
Mutta ei huolta: Sanna-tädin hallitus varmasti kohta keksii, miten näitäkin ”suurituloisille” ”ilmaisia” palveluja voidaan verottaa.
6. Tämän kommentin kirjoitin, jotta ongelman syy-seuraussuhde ei jäisi pinnalliseksi. Sellaiseksi se jää, jos ongelma pelkistetään kysynnän ja tarjonnan ”laiksi” ja tarjonta edelleen euroiksi eikä esimerkiksi työoloiksi ja siinä erityisesti työviihtyvyydeksi ja oikeaksi tehtäväprofiiliksi.
” työterveydessä on perusedut, terveyskeskuksissa on kehnot edut. Kuulostaako paremmalta?”
Kyllä kuulostaa. Kunhan vielä kertoisit, mitkä edut, missä ja kenellä. Raha on väärä vastaus, siksikin että vain puolet tuostakin ”tehtävätonnista” jää lääkärille käteen. Loput menee veroina terveydenhuollon hallintoon eli suomeksi kankkulan kaivoon.
Ymmärrän, ettet ekonomina(?) halua selventää noita ”etuja”, koska talousteoria(?) ei tarkempaa muuttujan määrittelyä kaipaa.
Olet kuitenkin niin tehdessäsi samalla osunut tahattomasti terveyskeskustyön epämielekkyyden ytimeen! Sielläkään lääkärillä harvoin on mahdollisuutta todella auttaa ihmistä ja perata tämän ongelmia – koske ne ongelmat useimmiten ovat aivan muuta kuin mitä lääketiede tutkii ja mihin se tuntee parannuskeinot.
Sellainen turhauttaa. Turhauttavasta työstä on vaan tyhmää maksaa liikaa, kun halvemmaksi tulisi poistaa ne turhaumien juuret. Kysynnän ja tarjonnan laki ei tässä päde. Talousmuuttujiksi pelkistäminen kadottaa sen faktan, että tosimaailma alkaa vasta teorian näkemän kulissin takaa. Koko ”talous” teorioineen on yleisemminkin pelkkää uudelleen käsitteellistettyä psykologiaa ja sosiologiaa(anteeksi taas tämä sama piikki)
Ainakaan potilasta, siis terveydenhuolto-nimisen instituution keskushenkilöä, eivät ”talousteoriat” paljon auta: Jos diabeteksen tai lihavuuden sanoo johtuvan glukoosin ”kysynnän ja tarjonnan laista”, se auttaa ylipainoista diabeetikkoa yhtä paljon kuin tarjoaisi tautiin lääkkeeksi kahta kokoa isompia vaatteita.
Pakko panna vielä tämä kun tuli puheeksi päättelyn logiikka:
”Mikä tässä päättelyssä on virheellistä?”
Ei mikään. Tautologiassa päättely ei sinänsä ole virheellistä, vaan se puuttuu kokonaan. Se ei vastaa kysymykseen, vaan esittää sen uudelleen. Se ei kerro syytä kryptisyydelleen, puhumattakaan, että ratkaisisi käsillä olevan ongelman.
(tämä on jo puhdasta retoriikkaa, mutta itsepä aloitit!)
😉
Jopas alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Tuossa tuli paljon asioita, joista olen samaa mieltä.
1. En ole väittänytkään, että työvoimapulaa olisi muualla kuin terveyskeskuksissa. Olen yrittänyt tuoda vain esille sen, että terveyshuollon työvoimapulaa ei saa eikä voi ratkaista niin, että se siirtää pulan jollekin toiselle sektorille (esim. sairaalat).
4. Kirjoitit:”Uskoisit jo: Kyse ei ole niukoista resursseista absoluuttisesti vaan riittävien resurssien törkeästä väärinkäytöstä.”
Saatan uskoakin, jos asia todeksi osoitetaan. Jos joku voi pätevästi osoittaa, että esim. lääkärien tehtäväkuvaa muuttamalla (toimistorutiinit toimistotyöntekijöille tms.) resurssien ”väärinkäyttöä” vähennetään niin, että asiakaskin hyötyy, ei minulla ole mitään vastaansanomista.
En ole kuitenkaan saanut tässä kommenttiketjussa vielä riittävän vakuuttavaa todistusta siitä, että tallainen resurssien väärinkäytön vähentäminen olisi riittävä toimenpide.
5. Toteat: ”TTH-palvelujen kysyntä johtuu vain erittäin pienessä määrin siitä, että ne ovat käyttäjälleen ilmaisia.”. Saatat kyllä olla tässä oikeassakin. Tämäkin on asia, josta olisi hyvä saada kättä pidempää. Tosiasia kuitenkin on, että työterveyshuoltoon pääsee hyvin nopeasti (tiedän, koska käytän työterveyshuoltoa melko paljon), mikä jossain määrin kertoo resurssien ja kysynnän suhteesta. Työterveyshuolto on muuten selkeästi muuttunut varsinaisesta työterveyshuollosta perusterveydenhoidoksi. Hyvä vai huono asia, siihen on monta näkökulmaa.
6. Niin, näkökulmani asiaan on taloustieteen ja makrotalouden näkökulma, ja se on väistämättä aina yksinkertaistava. Itse en pidä sitä huonona lähtökohtana. Sitähän voi sitten täydentää yskityiskohtaisemmalla analyysilla. Makrotason työn kysynnän ja tarjonnan logiikka on rautaista taloustieteen logiikkaa, ja antaa hyvän lähtökohdan analysoida palkkojen, resurssien allokaatiota ja niukkojen resurssien käyttöä.
Todellakin kun mainitsin ”edut” tarkoitin etuja laveasti, sisältäen palkan lisäksi työn vaativuuden, työkiireen, työvälineet, työskentelytilat, johtamisen ja niin edelleen.
Toteat siis edelleen, että väite ”“lisäliksan maksaminen…johtuu siitä, että terveyskeskuksien avoimia lääkärinvakansseja on vaikea täyttää”” on mielestäsi tautologiaa.
Enpä tiedä. Se on kuitenkin Helsingin kaupungin perustelu palkkojen korotukselle. Mielestäni se ei ole tautologiaa, koska palkkojen korotukselle voisi olla monia muitakin syitä kuin pula lääkäreistä. Kauas ei voi olla muuta kuin pitkä matka, mutta palkankorotus voi periaatteessa tulla vaikka ammattiliittojen neuvottelujen tuloksena.
Tämän pitemmälle ei retoriikassa minun osaamiseni mene. Jos sitä jatketaan, saan päänsärkyä:)
1. Ellei työolot muutu, vaihtoehdoksi jää vain lääkärien pakkosiirrot terveyskeskuksiin. Itse asiassa tätä tehdään jo täyttä päätä,koska jokaisen tulevan sairaalalääkärin(erikoislääkäri) koulutukseen sisältyy pakollinen(ja suurelta osin turha) terveyskeskusjakso.
On sitten vielä sekin keino, että määrätään lääkärit töihin kertausharjoitusten varjolla. Tätä metodia sovelsi viimeksi Urho Kekkonen.
4. Tätä ei valitettavasti voi talousparametrien avulla todistaa. Terveyskeskus on yhteiskunnallinen instituutio eli olemukseltaan poliittinen laitos eikä valtaapitävä poliittinen eliitti luovu lääkäreistä saamastaan niskalenkistä. Jos lääkärien annettaisiin keskittyä potilaan hoitamiseen, virkamiehet ja poliitikot eivät enää voisi vaikuttaa siihen hoitoon mitenkään.
5. ”Työterveyshuolto on muuten selkeästi muuttunut varsinaisesta työterveyshuollosta perusterveydenhoidoksi.”
– Tämäkin muutos on etiologialtaan poliittinen: Verohallinto hvyäksyy yrittäjän henk koht terveydenhoitokuluista vähennyksiksi vain ne, joihin olisi pääsy myös työntekijöillä. ”Ennaltaehkäisykään” ei kelpaa perusteeksi: yrittäjän työkyvyn ylläpitämiseksi tehty leikkaus ei kelpaa, ei myöskään sellainen sairauskuluvakuutus, joka korvaa kuluja yli tietyn rajan eikä se raja ole korkea. Sen sijaan turhat työterveystarkastukset kyllä hyväksytään,kuin myös kaikenmaailman terveysvalistuskampanjat, ravintotietoisuuskurssit ja muu joutava lässytys.
Näin on, koska kateus. Kateus yrittäjiä kohtaan, joilla on laajempi vähennyoikeus kuin taviksilla. Kateus lääkäreitä kohtaan, jotka osaavat hoitaa tautinsa itse, ilman virkamiehen valvontaa ja ilman sikakalliita työterveyssoppareita.
6. ”taloustieteen ja makrotalouden näkökulma….”
…. lääkärin työhön on, että hoitotapahtuma on ”suorite”.
Juuri ”suoritteistamisesta” kuitenkin seuraa, että ko käsite voidaan määritellä uudelleen virkamiehen näkökulmasta. Silloin varsinaiseen hoitotapahtumaan voidaan sisällyttää kirjaamiset, raportoinnit, hoitotieteen näkökulmat, tietohallinnot, kustannustehokkuudet, juridiikat, tietosuojat ja muut asiaan kuulumattomat härpäkkeet.
Talous- ja virkamiestulkinta johtaa yksinkertaisesti itse asian vääristymiseen eikä vääristyminen voi olla vaikuttamatta työviihtyvyyteen. Se puolestaan on terkkarien lääkäripulan ytimessä.
Helsingin kaupungin perustelu palkankorotukselle on sinänsä oikein, koska kaupungilla ei ole poliittista valtaa puuttua työpahoinvoinnin ja hoitojonojen juurisyihin. Kaupungin toimenpide on siis terveydenhuollon päätavoitteen (jos nyt hoitoonpääsy edes on terveysinstituution päätavoite) kannalta tautologia, mutta toisaalta tietenkin ainoa mihin virkamies tässä asiassa kykenee.
Katson riittävän yksimielisyyden vallitsevan ja päätän seminaarin osaltani tähän.
😉