Monen sijoittajan tavoitteena on tulla hyväksi sijoittajaksi. Tämä on kuitenkin väärä tavoite, väittää amerikkalainen sijoitussivusto.
Tärkeämpää on pyrkiä olemaan vähemmän huono sijoittaja, sillä suurin osa sijoittajista häviää sijoitussalkun tuotoissaan yleisindeksille.
Motley Fool nimeää neljä tyypillistä virhettä, joista johtuen sijoittajan sijoitussalkku tuottaa yleisindeksiä vähemmän.
1. Puutteellinen hajautus
Warren Buffettin mukaan hajautus on suojautumista tietämättömyyttä vastaan, ja siksi siinä ei ole mieltä sijoittajalle joka tietää mitä on tekemässä. Suurin osa sijoittajista ei kuitenkaan ole niin hyvin perillä esimerkiksi yritysten todellisista riskeistä, että voisi luottaa Buffetin näkemykseen.
William Goetzmann Yalen yliopistosta ja Alok Kumar Texasin yliopistosta analysoivat peräti 60 000 sijoittajan sijoitussalkkuja yli kuuden vuoden ajalta. Tutkijat havaitsivat, että niiden sijoittajien sijoitussalkut, jotka olivat vähiten hajautettuja, tuottivat 2,4 prosenttia alhaisemmat keskimääräiset riskikorjatut vuosituotot kuin eniten hajautettujen sijoittajien sijoitussalkut. Ero on vuosituotoissa merkittävä.
2. Liikaa kaupankäyntejä
Osakkeiden ja muiden sijoituskohteiden ostaminen ja myyminen maksaa. Varsinkin pienten sijoitussalkkujen tuotoista merkittävä osa saattaa mennä transaktiokustannuksiin, jos kauppoja tehdään liikaa.
Berkeleyn yliopiston tutkijat Terrance Odean ja Brad Barber tutkivat tuhansien sijoittajien sijoitustuottoja, ja havaitsivat, että eniten sijoituskohteiden kauppoja tekevien sijoittajien keskimääräiset tuotot jäivät yli 6 prosenttiyksikköä S&P-osakeindeksin vuosituottoa alhaisemmaksi. Tämä ero on hämmästyttävän suuri.
3. Pitkän aikavälin suunnitelmat, lyhyen aikavälin toiminta
Useimmilla sijoittajilla on olemassa jokin pitkän aikavälin suunnitelma sijoittamiselleen. Esimerkiksi sijoittaja pyrkii kasvattamaan varallisuuttaan siten, että voi jäädä eläkkeelle 10 vuoden kuluttua.
Tällaiset tavoitteet ovat sijoittamisessa erinomaisen tärkeitä. Mutta silti: sijoittajat tekevät usein hätiköityjä päätöksiä esimerkiksi ikävien markkinauutisten perusteella.
Tällaisten hätiköityjen päätösten taustalla ovat usein tunteet, ei järki. Harvoin ne auttavat sijoittajaa saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteensa, väittää Motley Fool.
4. Väärin asetellut kysymykset
Talousmedia tarjoaa säännöllisesti houkuttelevia “tarjouksia”. Näitä osakkeita kannattaa ostaa ja näitä myydä. Sen sijaan, että sijoittaja kysyy itseltään ostaako vaiko myydä osakkeita, sijoittajan kannattaisi miettiä, kannattaako osakkeita omistaa ylipäätänsä? Tai onko markkinaliikkeillä mitään merkitystä pitkän aikavälin tuottoihin? Tai tuoko sijoituskohteen potentiaalinen tuotto mukanaan liian paljon riskiä?
Lisäksi jokaista sijoituskohdetta tulee tarkastella osana sijoitussalkkua, ei yksittäisenä sijoituksena. Esimerkiksi pelkkä houkutteleva tuottopotentiaali ei saisi olla osakkeen ostopäätöksen peruste, jos osake ei sovellu osaksi koko sijoitussalkkua. Tällainen tilanne saattaa olla esimerkiksi silloin, kun sijoitussalkun painotuksissa osakkeiden painoarvo on jo liian korkea.
Artikkeli on julkaistu SalkunRakentajassa aiemmin heinäkuussa 2013.
Älä usko liikaa sijoitusneuvojia. He kuitenkin ovat usein toisen palveluksessa tuomassa tuottoja työnantajalleen. Myös vaikutusvaltaiset ihmiset voivat helpostikin manipuloida puheillaan ja teoillaan kursseja. Jos on rahaa olla kärsivällinen, niin rikastuu. Näin ei aina ole tavallisella sijoittajalla, vaan omaa elämää pitää pienen palkan lisäksi joskus rahoittaa osakemyynneillä hintaan mihin hyvänsä.
Viimeisestä kappaleesta en kyllä tajunnut mitä käytännössä tarkoittaa.
Warren Buffet on ehdottomasti ykkönen mitä sijoittamiseen ja talouteen tulee. Hänen ohjeita ja kirjoja on luettu ja kuunneltu. Kehnoilla päätöksillä ei saa kuin kehnoja tuloksia ja faktahan on se, että loppujen lopuksi pitäisi kuunnella sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo taloudellisesti siinä jamassa, missä itse haluat tulevaisuudessa olla.
Buffet on myös kertonut, että omille lapsilleen ja lastenlapsilleen hän suosittelee pienikuluista laajaa indeksi-ETF:ää. Ja suosittelee niin tekemään kun hänestä aika jättää ja perintö laitetaan jakoon: koko köntti ETFiin.
Hänen mukaansa on tuottoisampaa käyttää aikansa palkkatyön tekemiseen, asiantuntemuksen kasvattamiseen siinä – ja näin saada kyky sijoittaa enemmän tasaisen varmasti indeksirahastoon. Siis verrattuna siihen ajanhukkaan joka menee yhtiöanalyysin tekoon, suurempi tuotto pitkällä aikavälillä tulee siitä, että hankkii riskitöntä tuloa (palkkaa), kasvattaa sen kehitystä riskittömästi (olemalla parempi palkkatyössään) ja jättämällä sijoitustuotot markkinaindeksin tehtäväksi.
1. Päinvastoin: Liiallinen hajautus. Liialliset kulut ja liiallinen stressi sekä tehoton ajankäyttö sitä levälleen hajautettua salkkua penkoessa ja peratessa.
2. Päinvastoin: Liian vähän kauppoja. Verottaja saattaa ns ”sivuuttaa” Oy-muotoisenkin pienyrityksen, ellei sen arvopaperikauppa ole tarpeeksi ”aktiivista”.
3. Päinvastoin: Mitään pitempia suunnitelmia ei voi Suomen läpeensä politisoidussa veroilmastossa tehdä. Nytkin moni joutuu tekemään todella lyhyen aikavälin suunnitelman välttääkseen hallituksen maasta polkaiseman maastamuuttajien raippaveron.
4. Väärinpäin kysytyistä kysymyksistä:
”pelkkä houkutteleva tuottopotentiaali ei saisi olla osakkeen ostopäätöksen peruste, jos osake ei sovellu osaksi koko sijoitussalkkua.”
Tämäkin ”väärä kysymys” pitää kääntää päälaelleen ja kysyä, eikö juuri houkutteleva tuottopotentiaali ole sellainen peruste, jonka ympärille on viisasta rakentaa koko salkkunsa? Jos se ei sovellu johonkin rahoitusteoreettis-hypoteettiseen sijoitussalkkumääritelmään, sen pahempi sille määritelmälle.
(Ymmärrän toki yskän, mutta tuotto-nimisen arvon vastapooliksi ei kelpaa sanahelinä nimeltä ”sijoitussalkku”, vaan se salkku olisi ns ”avattava” esimerkin vuoksi)
Kohta 2: Tuo ”sivuuttaminenhan” koskee tilannetta, jossa sijoittajalla on sijoitusyhtiö. Harvalla on. Eiköhän suurin osa piensijoittajista sijoita ihan ilman yhtiötä. Näin ollen kiivas kaupankäyntirytmi ei tuo lisäarvoa, koska mitään ”sivuuttamisen” riskiä ei ole.
Kohta 4: Asiahan on tuossa selitetty. Mitä seuraa, jos koko sijoitussalkun pääoma on kiinni vaikkapa kolmessa suomalaisessa osakkeessa, joissa on kova tuottopotentiaali? Tuottopotentiaalihan on vain odotusarvo. Tuolloin salkussa olisi vain yhtä omaisuuslajia ja yhden markkinan sijoituskohteita. Monen mielestä se on hajautuksen kannalta ongelma. Tiedän kyllä, että osa sijoittajista harrastaa tällaista suoraviivaista ”kaikki osakkeisiin” -tyyliä. Ikuisuuskysymyksiä.
2. Puhe oli nimenomaan yrityksistä. VML 28§:ään vedoten verottajalla on oikeus sivuuttaa Oy:n sijoitustoiminta _veromielessä_, ei siis purkaa koko yhtiötä. Tämä koskee tietääkseni nykyisin vain ns taseyhtiöiksi jätettyjä firmoja, joissa ei enää harjoiteta toimenkuvan mukaista ammattia tai myyntiä vaan ainoastaan hallinnoidaan arvopapereita.
Sen sijaan jakoa ns henk koht vs yrityksen varallisuuteen ei enää tehdä. Silloin kun se vielä tehtiin, oliko jks 2016, sain itsekin verottajalta postia, jossa rivien välissä uhattiin juurikin ko jaolla ellen teen firman rahoilla enemmän kauppoja.
4.Otan esimerkin tuosta ”takaperoisuudesta”: Jos yhden osakkeen ”tuotto-odotus” (riskeineen) sisältää saman informaation kuin laajan indeksin tuotto-odotus ja ne odotukset sattuvat olemaan samat, ei tulevan tuoton(riskeineen) kannalta ole mitään eroa kumpaan sijoittaa. Nehän toki eivät epävarmuustekijöiden (riskit, markkinaliikkeet) erilaisuuden vuoksi koskaan ole samat, joten kysessä olisi tietenkin laskennallinen erikoistapaus, jonka totuusarvokin voitaisiin punnita vasta jälkikäteen.
Juuri se, että kysymys on ”käänteislooginen”, osoittaa, että markkina ja koko talousteoria sen mukana ovat itse asiassa vain mutkikas (sosiaali)psykologian johdannainen. Myös silloin kun kauppaa ohjailevat älykkäät algoritmit ja ihminen vain katselee vierestä miten salkku vihertää.
Historiahan on jo opettanut, että jos rahastoihin(ei indekseihin) on leivottu sitä sun tätä, niiden arvo ei seuraakaan enää osiensa summaa vaan saattaa irrota niistä suuntaan tai toiseen aivan järjettömästikin. Siis puhtaasti sijoittajien käyttäytymiseen perustuen ja siitä huolimatta, että rahaston tuotto-odotusten piti perustua fundamentteihin eikä markkinapsykologiaan.
Kysymys markkinoista vs sijoittajien käyttäytymisestä on sama ikuisuskysymys kuin se, ohjaavatko aivoni minua vai minä aivojani. Vastaukseksi ei kelpaa se, että kysytään jommalta kummalta.
Kohta 2: En kyllä vieläkään oikein ymmärrä, miksi pyrit kumoamaan väitteen liiallisesta kaupankäynnistä sillä, että sijoitusyhtiön liiketoiminta saatetaan sivuuttaa. Kuten edellisessä kommentissani totesin, suurimmalla osalla sijoittajista ei ole sijoitusyhtiötä. Lisäksi osakesäästötili on puutteistaan huolimatta osoittautunut kohtuullisen suosituksi ja se saattaa omalta osaltaan vähentää sijoitusyhtiöiden käyttöä entisestään.
Jenkkisivuston listaamat neuvot on tuskin tarkoitettu niille harvoille hardcore-sijoittajille, jotka pyörittävät salkkuaan sijoitusyhtiön kautta. Ja jos yhtiön pääasiallinen toiminta on jotain muuta kuin sijoittaminen, ei sivuuttaminen käsittääkseni ole ongelma.
Kohta 4: Jos sijoitussalkkuni koostuu kolmesta Helsingin pörssin yhtiöstä, niin oletan sen tuotto/riski -suhteen lähtökohtaisesti olevan heikompi kuin Seligsonin indeksirahaston (tämä ei ole mainos). Olenko väärässä?
Olen harrastanut sijoittamista yli 25 vuotta. Yksi tärkeimpiä oppeja – katkerasti kantapään kautta – minulle on ollut tämä: ei koskaan yli 10 prosentin osuutta sijoitussalkusta yksittäiseen osakkeeseen.
2. Koska verottaja vaati ”liiallista” eli liiketoiminnan kannalta tarpeettoman vilkasta kaupankäyntiä. En tiedä miksi; sitä kai vaan vi..ttaa ja se haluaa ku…ttaa. Eikä tämä tietenkään kumoa liiallisen kaupankäynnin välttämiskehotusta, muussa kuin kapeassa veromielessä.
Tämä tulkinta on jo vanha(henkilökohtaisen tulolähteen käsite on poistettu), mutta se ei ollut riippuvainen siitä, oliko yhtiön toimenkuva sijoittaminen vai esimerkiksi suutarinliikkeen harjoittaminen.
Tämä dilemma on jo historiaa, joten pannaan kiertoon ja otetaan seuraava:
4. Olet, koska puhut teorian latvasta käsin kun pitäisi puhua sen juurista. JOS, siis jos ja vain jos, noiden kolmen firman tuotto/riski-kehitys olisi TASAN tarkkaan samoin parametrein ja yhtä (epä)luotettavasti ennustettavissa kuin Seligsonin indeksirahaston, niiden apriorinen(lähtökohtainen) tuotto/riski-odotus olisi myös samalla todennäköisyydellä oikea. Näinhän asia tietenkin on vain teoriassa, joka teoria tällaisessa ääriesimerkissä ei auta sijoittajaa mitenkään.
Erikoistapauksena kuitenkin: Jos ennustaminen olisi eksaktia tiedettä ja ennusteet 100% varmoja, myös noiden kahden salkun (markkina)arvo ennustejakson lopussa olisi kaikkien tiedossa jo etukäteen. Silloin ei tietenkään kukaan kävisi niillä kauppaa ainakaan sijoitusmielessä eli mitään ”markkinaa” ei olisi.
Markkina on, koska Schrödingerin kissa (en muista kuka sanoi vai sanoiko kukaan). Epävakaiden järjestelmien ”kvanttiepävarmuus”.
Harrastustasi koskevasta kommentista olen 100% samaa mieltä. Hajautuksen osalta kuitenkin joudun myöntämään, että kantapäähän sattuu tälläkin hetkellä.