Toistaiseksi parhaiten ovat pärjänneet ne yritykset, jotka pitävät suurinta ja näkyvintä meteliä tekemisestään tai vastuullisuusraporttikisoissa pärjäämisestään. Kilpalaulannassa sijoittaja on välillä hukassa, kenen soidinhuutoa uskoa. Vihreä– ja kestävä -tarroja on melko vapaalla tulkinnalla voitu liimata rahastojen kylkeen. Valintaa helpottaa jatkossa se, että pelisääntöjä ollaan nyt tiukentamassa.
Lukuisat mittarit osoittavat, että suuri yleisö odottaa niin yrityksen johdon kuin yrityksen itsensä ottavan kantaa päivänpolttaviin isoihin kysymyksiin. Sen taustalla kytee vaatimus läpinäkyvyydestä, riskien karttamiseksi ja mahdollisuuksien löytämiseksi. Sijoituspäätöstä tehdessään moni on jo hyödyntänyt ESG-kriteeristöä eli poiminut salkkuun yrityksiä, jotka ottavat kaikilla liiketoiminta-alueillaan huomioon ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen sekä hyvään hallintotapaan liittyvät seikat. ESG:n hyöty on jo voitu todistaa isompina numeroina viivan alla.
EU on myös rivakasti käärinyt hihansa ja laatinut ennätysaikataulussa selkeää sääntelyä – taksonomiaa – siitä, mitä saa kutsua vihreäksi ja miksi. Esimerkiksi jos rahastoa markkinoidaan vihreänä tai kestävänä, on sen täytettävä sääntelyn ehdot siitä, mitä termien pitää sisältää. Tarroja ei siis enää luovasti voi liimailla. Kiertotaloudelle vastaavat kriteerit tekevät nekin tuloaan. Muualla maailmassa ei ole vielä selkeitä pelisääntöjä ja luokitusta sille, mitä vihreä on, joten tässä mielessä Eurooppa on edelläkävijä.
Vuosiraportointiin ilmastonmuutoksen mullistuksiin varautuminen ui jo muutama vuosi sitten, kirjainyhdistelmänä TCFD (Task Force on Climate-related Financial Disclosures). Sitä voisi kutsua sitkotestiksi ilmastonmuutokselle. TCFD linjaa, millä tavoin yrityksen tulee kertoa ilmastoriskien vaikutuksesta yritykseen: mistä johto saa tietonsa ilmastoriskeistä, miten se vaikuttaa strategiaan, miten sitä mitataan ja millainen koneisto riskien hallinnalle yrityksellä on. Jos riskit ovat merkittäviä, tulee ne esittää vuosiraportoinnissa myös selkein luvuin. Suomessa TCFD:tä raportoinnissaan käyttävät jo esimerkiksi eläkeyhtiöt Varma ja Ilmarinen sekä Fortum. Monet pankit ovat ohjeistaneet henkilökuntaansa TCFD-kehikon soveltamiseen yrityskeskusteluissa.
Moni yritys on jo aiemmin raportoinut hiilijalanjäljestään, mutta TCDF pakottaa katsomaan kauemmaksi ja syvemmälle: miten muutokset planeetalla tulevat järisyttämään bisnestämme. Toinen hyytävä fakta on, että nuoret eivät enää tule töihin firmaasi, jos vastuullisuustarinasi mättää.
Kevään yhtiökokouksissa sijoittajan kannattaakin varata puheenvuoro ja nousta kysymään, miten kotipesä on näiltä osin hoidettu. Jo se itsessään on vastuullinen teko.
Unna Lehtipuu
Toimitusjohtaja ja johdon valmentaja, Viestintätoimisto Framilla Finland
yksityissijoittaja, sijoituskirjailija
Kirjoitit seuraavan väittämän: ”Nuoret eivät enää tule töihin firmaasi, jos vastuullisuustarinasi mättää.”
Tämä on hyvin ajankohtainen aihe, mitä monet eivät välttämättä osaa ajatella. Nuorille ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat hyvin tärkeitä ja sydäntä lähellä. Olen erittäin samaa mieltä kanssasi siitä, että jokaisen pitää ottaa vastuu firmansa vihreydestä ja siitä, miten siihen pyritään. Näin taataan myös osaavan ja ympäristövastuullisen työvoiman löytäminen firman palkkalistoille tulevaisuudessa.
On myös vain hyvä, että EU säätelee puitteet, joita noudattamalla firmat saavat mainostaa itseään vihreänä. Se on vain reilua.